Puoliso (ja raskaus)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mippu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä on miehellä tää "juon nyt kun siihen on vielä mahdollisuus"-kausi menossa. Pahimmillaan 4 iltaa viikossa on tarve kaljaa lipitellä ja sitten ihmettelee kun mä en jaksa sitä solkkaamista kuunnella (siis suorastaan loukkaantuu). En mä nyt oikein ymmärrä että voiko se tilanne siitä muuks muuttua vaikka vauva syntyykin. Onhan se vauva nytkin jo olemassa ja jos mulle sattuu jotain niin taksillako se meinaa mut polille lähettää?? Ihan ku olis joku rasti kalenterissa, että vasta tietyn päivän jälkeen hän ottaa vastuun musta ja vauvasta jos jotain ongelmia tulee. Siihen asti sopii juoda kaljaa niinku ennenkin.? Höpöttää koko ajan jostain tammikuusta ihan ku sitä ennen ei mitään vois tapahtua. Pöh!
 
Onneks mun miehellä ei oo ollu mitään tollasta erityistä kautta että nyt pitää juoda vielä kun voi.. päin vastoin se ei enään juoa niin paljoo kun sillon aikasemmin ennen tätä rauskauuta ja on rauhottunu jo pikkasen sen juomisen kaa enkä mä missään nimessä voi vaatii sitä lopettamaan kokonaan.. Mä oon kuulu monesta kin eri suunasta että monille miehille iskee vaan sellanen paniikki että onko se elämä nyt sit loppu kun se lapsi tulee ja sit ne heitää elämän ihan ranttaliks hetken ajaks.. Onneks oon saanu mun miehen rauhotettuu sen suhteen että kyllä se elämä jatkuu vaikka lapsi syntyy kin meijän perheseen.. alussa totta kai rajottaa menemisiä mut kyllä sitä jatkossa kin voi käydä kavereitten kanssa ulkona kuhan pitää vaan järjen mukana kun alkoholia käytää ja muistaa sen että se lapsi tarvii myös vanhempiaan sununtaina eikä se lapsi saa kärsiä siitä että vanhemmat/vanhempi on krapulassa eikä kykene hoitamaan lasta..
 
Mä en ole mikään absolutisti, ja aadaeveliinan kanssa samoilla linjoilla siinä, että skumpat brunssilla menee ja joskus viini ruuan kanssa(joskus reilumminkin jos tyttö on hoidossa) plus saunasiideri silloin tällöin. Mikään näistä ei kuitenkaan ole tapa, ei säännöllistä eikä millään lailla pakollista, harvemmin kuin kerran kahteen viikkoon otan alkoholiannoksen tai pari. Mutta joillekin ihmisille kohtuukäyttö tuntuu olevan lähes mahdotonta, eksäni mukaanlukien, ja sellaisten ihmisten pitäisi sekä omaksi että läheisten hyväksi tajuta olla vaikka ilman jos ei muuten onnistu. Ei se vaan toimi niin että kaikki järki katoaa kun otetaan, ja sitten ei maltettaisi lopettaa iltaa ennen kuin se menee siihen pisteeseen että muilla ei ole enää hauskaa vaan lähinnä rasittavaa. Ja että kotona joudutaan miettimään missä toinen on ja missä kunnossa. Saati että univelkainen puoliso saa siivota jotain jälkiä aamuyöstä kun mikäkin piika! Puhumattakaan niistä riidoista ja sanaharkoista joita asia aiheuttaa. Minulle on myös erityisen tärkeää että sovitusta pidetään kiinni, kaikissa arjen asioissa ja aikatauluissa, eikä luisteta vaan esim koska on niin hyvä meno päällä. Muusta valehtelusta en edes valua puhua, mulla on valheidensietokiintiö täynnä yhteen elämään, katsotaan seuraavassa sitten uudestaan. Erään ala-asteikäisen läheisen kaverinkin laitoin äskettäin ihan seinää vasten(en fyysisesti)kun yritti valahdella valehtelun päällekin ihan mitättömästä jutusta, huijata hyväuskoista. Totesin jälkeenpäin että mun toleranssi siinä on pikkuisen huono nykyään, kun niin mpnta vuotta laski vaan huokaillen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...
 
Tää nyt ei juurikaan liity puolisoihin eikä edes raskauteen, mutta mun mielestä lapsille pitää opettaa, että alkoholi sinänsä ei ole paha asia, vaan pahaa on se, ettei sitä osata käyttää. Eli en näe mitään syytä, miksi saunakalja tai ruokaviini pitäisi juoda lapselta salaa.
 
Riipitii: Tosta asiasta oon aivan täysin samaa mieltä! Ja mun mielestä suomalaiseen esim sauna kulturiin vaan kuuluu se sauna olut tai sidukka.. Sillon kun ite Olin pieni niin kysyin vanhemilta että saanko maistaa esim viiniä kun he otti lasilliset ruuan kanssa kotona ja sain Aina maistaa kun halusin.. luonollisesti se ei lapsen suusa kovin hyvälle maistunu eikä tarvinnu sen jälkeen uudestaan kysyä.. Kyllä se maito siinä iässä oli se kaikista parhain ruoka juoma :) Muistan myös sen että kaikki mikä oli kielettyä nii oli myös todella jännää ja sitä piti ehdottomasti kokeilla.. alkoholis suhteen pienenä ei ollu minkään laista tarvetta kokeilla vanhemmilta salaa tai maistaa salaa koska se oli sallitua meijän perhessä kun Olin pieni.. Mutta asiasta toiseen vanhempien muu salailu ja piilottelu on jättäny ikuiset arvet ja oon sen takii joutunu käymään terapiassa harhaluulosuuden takia joten mun mielestä se on hyvä tehdä lapselle asiat selväks heti nuorena eikä salailla ja peitellä asioita..
 
Ei munkaan mielestä pidä piilotella, mutta kohtuukäyttöä on sellaisen vaikea opettaa joka ei sitä itsekään hallitse. Ja monesti tietty kahdestaan jos saunotaan niin se ajoittuu myöhemmälle illalle ilman mitään tarkoituksenmukaista piilottelua. Ruokailuviinien osalta on sama kun että en mä kahviakaan antais lapselle, niin hyvä niiden on oppia että on olemassa juomia joita lapset ei saa. Jos se on hurja tabu ja käyttöä piilotellaan(lapset kyllä tajuaa, uskokaa pois) niin sitten ne oppii itsekin piilottelemaan juomista, ja siitä nyt ei mitään hyvää seuraa...Ihan sama kun 'salaa' syömisen kanssa: ei sellaista ole.

Siitä 'juomisesta kun siihen on vielä mahdollisuus', niin kyllähän niitä mahdollisuuksia on kun niitä järjestää, että ennemminkin kannattais kaikkien jo valmiiks totutella vähän uudenlaiseen rytmiin, ettei tule ihan niin äkkipysähdystä. Se ei nimittäin ihan niin vaan monilta onnistukaan, kun on totutellu vauhdikkaampaan menoon. Tässä ketjussa oli monilla hyviä esimerkkejä siitä, miten kannattais toimia, tai ainakin miltä kantilta asiaa kannattais alkaa lähestyä. Mutta aika kaukaa haettua, että yhtäkkiä kukaan pystyis täysin muuttamaan tapojaan. Ei se vauva ketään käske kotona pysymään, eikä se ole sen vastuullakaan: ei ole reilua ladata vauvaan jotain ruusuisia odotuksia parisuhteen tai elämäntapamuutosten osalta, ne on aikuisten ihmisten hoidettava kuntoon ihan itse, ja mieluiten etukäteen.
 
Join ei sitä kannata salailla ja alkoholi voi olla läsnä "normaalilla" tavalla elämässä kielletyn hedelmän maku tekee siitä vielä houkuttavamman.

Mä oon vaan liian vanha ja kärttyinen näkemään ketään humalassa :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Joo en mäkään mitään länkytystä jaksa, keskustella voi selvinpäin ihan asiallisesti. Ehkä olen sit jonkun mielestä henkisesti ikäloppu jos en jaksa aamuyön 'huumoria'. En mä ainakaan baariin lähtis ketään kaveria tapaamaan, jos haluaisin sen kanssa tosissaan jutella. Kotona tai kahvilassa on paljon mukavampi. Viimeeks kun kävin isommalla porukalla ulkona niin meni ihan hermo kun ne jutut oli niin luokattomia loppuillasta. Sellasta teinieestaasjuoksemista. Ja olevinaan hienon paikan vessa oli niin karmeassa kunnossa että pidättelin koko illan. Ei siellä olis päässy edes hyppimällä kaiken laatoituksen yli, kiva olis ollu toisten yrjöjä hinkata sitten nahkapohjista. Ja siis aikuisten ihmisten paikkako? Kysyn vaan. Tää nyt vaan mun omasta ärsytyksestä humalaisia kohtaan, mutta etenkään lasten ei kyllä tartte humalaisia nähdä, koska se luo turvattomuuden tunnetta. On täysin eri asia nähdä alkoholia käytettävän annos tai pari, kun nähdä ympärillä humaltuneita ihmisiä. Siinä on ero kun yöllä ja päivällä. Ja edelleen pidän ongelmakäytön rajana sitä, ettei se häiritse läheisiä. Ja viime kädessä vasta yhteiskuntaa, siihen on monella pitkä tie, ja ongelma on olemassa jo kauan ennen 'puliukkoutumista'. Se on vain päätepiste, josta ei juuri ole enää paluuta. Kyllä moni alkoholisti sinnittelee vaikka koko työurankin ajan, mutta ei se tarkoita etteikö voisi olla ongelmaa, jos kykenee raahautumaan töihin. Alkoholiongelmia on yhtä monenlaisia kuin on ihmisiäkin, ei ole yhtä muottia. Toiset juo kerran puolessa vuodessa monta viikkoa putkeen ja ovat muuten täysin nollalinjalla, toiset tissuttelee päivittiäin, ja KAIKKEA tältä väliltä.
 
Suosittelen tosiaan kaikkia vaatimaan lujemmin puolisoa muuttumaan jo Ennen vauvan syntymää. Olin hölmö kun päästin miehen sekoilun aikoinaan siihen pisteeseen että kärsin itse henkisesti, ja niinkuin BabyBlues sanoi: piikana siivosin toisen jälkiä aamuyöstä. Tosin pistin stopin koko hommalle ja suhde olis loppunut kyllä siihen jos miehen yhtäkkinen kriisisekoilu olis jatkunut. Ihan jo pelkästään lapsen takia kenenkään ei pitäisi moista katsella.

Meillä tosin homma/kriisi korjaantu ja on ollut hyvin tuonnemmin, eli jo yli 3vuotta. Kaikki ei välttämättä ole yhtä onnekkaita. Rakastan miestäni ja hän ilmeisesti rakastaa myös minua ja lapsiaan niin paljon ettei alkoholi enää mene missään nimessä perheen edelle. Tosin alkoholi ei ole ongelma enää, ja tuskin tulee olemaankaan kunhan me ollaan sujut omien ja toistemme alko kulutusten kanssa. Oltiin just viime syksynä Pohjois - Espanjassa viinitiloille tutustumassa ystäväpariskunnan kanssa et meille laadukas alkoholi on ihan harrastus ;) se kuuluu meidän elämään muttei hallitse sitä. Kaikki tyylillään!
 
Kyllä mäki oon taas niin sini silmänen että uskon meijänki asioiten korjautvan ja rauhottuvan ajan kanssa.. Enkä mä voi sanoo että se meillä on mikään iso ongelma se alkoholi.. usein osaan ite vaan pään sisässä tehdä kärpäsestä härän ja yligeagoida asioita.. Onhan meilläki yhteisiä harrastuksia kuten veneily kesäsin ja talvisin sit ajellaan mootorikelkoilla.. sillon kin on mukava pysähtyy johonki uuteen satamaan tai jos kelkka reitin varrella on hihtokeskus nii pystätyy yhelle ja sit jatkaa matkaa.. Ja talvisin kun lähdetään naapureitten kanssa yhdessä lappiin Aina viikoks kekkailee niin ei oo ikinä ollu yhden yhtä iltaa että joku meistä olis mitään kännejä vetäny.. niin tosisaa me se harrastus otetaan että siinä ei ainakaan alkoholi pilaa sitä reissua.. Ja kyllä se mies mua kunnioitaa omalla tavalla kuten sillä että jos mulla on lauantai ilta ja sununtai Aamu töissä nii se ei lähe mihinkään koska näiten yhteisten vuosien aikana oon sanonu sille kuinka rasite se mulle on ja että en saa nukutuu jos se ei oo kotona koska oon siitä huolisaan (ja huolisaan aivan turhaan koska mitään ei oo ikinä tapahtunu) Mut mä en vaan voi sille mitään että välitän siitä silti todella paljon ja että meijän rakkaus toisiamme kohtaan on molemmin puolista vaikka vuoristorataa tässä on jo menty vuosia.. Ehkä se vaan on niin että just tää vuoristorata on sellanen asia joka omalla tavalla kiehtoo Meitä kumpaakin kun ei oo sellasta tylsää tasasta arkee viikosta toiseen vaan meijän taloudessa on elämää..
 
Just siihen vuoristorataan mä totaalikyllästyin kun vauva synty, kun sillon kaipais just pysyvyyttä eikä mitään teinidraamaa. Hyvä jos joillakin on tilanne korjaantunu, mutta meillä niin ei käynyt yrityksistä huolimatta, enkä usko vieläkään että olis koskaan korjaantunu. Toivottavasti hän otti opikseen ja uusi nainen saa elää aikuisemman ihmisen kanssa, mistäa olen kyllä hiukan skeptinen. Tein siis omalta osaltani erinomaisen päätöksen, mutta ei kaikilla tietenkään ole sama tilanne, parisuhteitakin on niin joka lähtöön. Toivon ja uskon että kaikki ratkaisevat asiansa omalta ja lapsen osalta parhain päin, mutta ei kukaan saa niin hölmö ja hyväuskoinen olla kuin itse olin, että pelkän toiveajattelun voimalla sinnittelee vuosikausia uskoen johonkin parempaan.
 
Oi, voi... Mikähän tota mun armasta aviomiestä mahtaa tänään vaivata...? Se vaan istuu ja murjottaa, ärisee, murisee ja tiuskii sen vähän, mitä puhuu. Otsaryppy kulmien välissä on syventynyt niin, että puskee kohta kupruna takaraivosta. Kun yritin kysyä onko kaikki hyvin tai oonko tehnyt jotain, kun hän vaikuttaa siltä, että hän on vihainen, niin vastaus oli vain, ettei hän ole vihainen. Piste.

Jahas. Ei sitten...o_O

Ehkä ne on ne hormonit. Raskaus on rankkaa aikaa... :rolleyes:
 
Mä tajusin vasta ihan äsken, että mun mies on kokonaan lakannut tupakoimasta kotona. :hello2 Ei siis tietenkään ennenkään oo sisällä polttanut, mutta parvekkeellä kyllä, mutta nyt on luopunut siitäkin ja polttaa vain käydessään ulkona esim. viemässä roskia.

Heti plussan jäleen tuo siirtyi sätkiin. Sanoi, että laiskalle se on helppo tapa vähentää. Ei tule käytyä sauhulla vain tavan vuoksi, kun joutuu näkemään vähän vaivaa. Selvästi vähemmän onkin polttanut heti alusta asti ja nyt on näköjään vähentänyt entisestään, vaikka ei oo asiasta mitään meteliä pitänytkään.

Oon kyllä ylpeä. Mistään helposta jutusta ei kuitenkaan oo kyse. :love2
 
Heheh pakko jakaa tämä teidän kanssa nyt kun muistin.. Äitiyspakkaus kun tuli, ihmetteli rakas mieheni että miksi ihmeessä sielä on patja. Minua alkoi jo tässä vaiheessa naurattaa kun tajusin ettei se tiedä pahvilaatikon käytöstä ensisänkynä ja kun mietin miten helkatin typerältä se ajatuksena tuntuu ja tiesin etten saa miestä uskomaan sitä varsinkaan jos nauran.. Naurua pidätellen sopersin "se vauva nukkuu siinä!"
Mies: "O.O joo hehehe niin vissiin.."
Minä: "No joo joo nukkuu hahaha se siinä hehehe.."
Mies: "Älä vihti en minäkään sentään kaikkee usko.."

Koita siinä sitten selittää että juujuu ihan oikeesti se vauva nukkuu pahvilaatikossa! :'DD Taisi oikeasti uskoa vasta kun anopille kerroin miten mies ei uskonut vauvan ihan oikeasti nukkuvan siinä lootassa. :D Raukka kuvitteli että koitan höynäyttää.. :D<3

On se ihana. ;)<3
 
^hih. Mulla taas anoppi meinas vetää kilarit kun sanoin että aion laittaa alkuun vauvan sinne laatikkoon nukkumaan. Turvallisempi olohan vauvalla siin pienemmässä tilassa on kuin isossa pinnasängyssä.
 
"Eihän kukaan nykypäivänä laita vauvaa nukkumaan pahvilaatikkoon <lisää: herranjestas sun muuta päivittelyä>"
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top