Puoliso (ja raskaus)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mippu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ja mua oikeesti surettaa niiden puolesta ettei ne pääse konkreettisesti kokemaan kehon muutoksia ja aamulla heräämistä vauvan potkuihin kun vave haluaa mamman sängystä ylös <3 ei oo toista samanlaista fiilistä eihän siinä voi muuta ku hymyillä ja nauraa


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mun on pakko pikkusen hehkuttaa tuota omaa miestä. Olin yön pois niin tänään kun haki miut kotiin sai tää pallomaha ihan oman pusun :)
 
Meillä taas jatkuu sama rumba mutta vaihteeks 1000 kertaa pahempana.. Nyt ollaan kyllä vakavasti puhuttu jo erosta koska tässä ei oo enään mitään järkee kun oon voinu niinn huonosti jo pitkän aikaa ton miehen takii.. Se pettää mun luottamuksen enkä voi luotaa siihen enään olenkaan ja valehtelee mulle asioista eikä tuu yöks kotiin.. Tiistaina onneks neuola ja meinaan siellä avautua ihan kaikesta mikä mun mieltä painaa ja sit mietin kans ottaa saikkuu Koska alan olee niin henkisesti ja fyysisesti loppu tähän kaikkeen.. Lyhyeesti kerrottuna eilinen päivä nii oltiin mun miehen kaverin 30 vuotis juhlissa ja se oli mulle ihan ok että mennään sinne.. Naapurit tuli myös samalla kyydillä (yhteisiä ystäviä) lähdetiin hyvin mielin koko porukka 00.00 jälkeen kotiin päin kunnes naapuri kysyy että käydäänkö vielä baarissa mutta ehdottomasti kuskin ehdoilla.. Ajattelin olla ystävällinen ja sanoin että käydään vaan mut 30min ja sit lähetään himaan ja se oli kaikille ok.. Ja sit se vasta lapasesta lähti kin.. Loppujen lopuks me naiset lähetiin kotiin ja miehet jäi ryyppää.. Ja jatkolle ne sit siitä vielä lähti niiten äijien kerholle.. Naapurin mies oli tullu kotiin 6 aikaa aamuyöstä ja sä sain käydä hakee mun miehen 10.00 aikaa sieltä kotiin kun ei kuulemma ollu saanu kyytii tai taksii.. kysyin että miks se ei tullu naapurin kaa samalla kyydillä kotiin.. vastaukseks sain että se ei kuulemma ollu huomannu että se oli lähteny.. kysyin että miks se ei ollu tilannu sit takii, vastaukskes siitä sain että se on tilannu mutta ei oo saanu takii kun on ruhkaa.. soitin takisi ulalle ja kysyin että onko niillä ollu ruhkaa nii se sainen sano että ei oo ollu mitään ruhkaa ainakaan 7.00 jälkeen et ihan hyvin on saanu taksin.. se sika valehteli mulle päin naamaa taas jällen kerran.. sit selvin kin että se ei oo vaan jaksanu soittaaa taksii.. mä oon aina sille sanonu että se voi soitaa mulle ihan koska vaan kun se haluu kyysin kotiin.. Mikä helvetin syy sillä on siihen että se voi jäädä jonnekki muualle yöks tosta noin vaan eikä tulla kotiin yöks.. ei oo ensinäinen kerta kun näin on käyny ja tuskin viimenen kerta.. Mä oon vaan niin kertakaikkisen pettyny mun mieheen.. jaksaa aina sit vaan hekutaa että siitä tulee isä lässyn lässyn lää mut sit ei osata käytäytyä sen mukasesti.. Viime yön uni saldo ei oo mikään hääpönen ja kohta pitäis mennä yövuoroon duuniin kaiken kukkuraks! On tää niin saatanan nättii olla nainen ja raskaana!!!!! Hohojaa!!
 
Onko sinun Nanna pakko tehdä yötyötä? Meillä neuvolan suositus on, että ei ja jos tarvii, ne kirjottaa jonkun paperin. Mutta minun työnantajalle riitti tää (maha). Toki oisin tehnyt öitä jos oisin jaksanut valvoo, mutta nukuin pystyyn...
 
Ei varmasti kaan oo pakko jos en haluu mut vaikka nää on 14 tunnin työpäiviä nii ne ei sillei oo rankkoja.. Alotan 18.00 ja psitän ovet kiini 00.00 ja sit meen nukkuu.. arkisin nousen 05.00 ja laitan aamiaisen asikaille ja avaan ovet 06.00 ja sit lähet kotiin jatkaa unia 08.00.. v-loppusin saan nukkuu 06.00 koska aamiainen alkaa vasta 07.00 mut v-loppu öitä en kyllä enään tee koska ne on yleensä vilkaanpia ja siitä nukkumisesta ei juurikaan tuu mitään.. Ja tälläsissä tilanteissa kun tilanne on mikä on siellä kotona niin on ihan kiva tulla töihin ja olla pois kotoo koska täällä mulla on ihmisiä mitkä musta välittää ja kuuntelee kun mulla on paha olla..
 
En mä yötöistä olis Nannan tilanteessa niin huolissani(jos on tottunut yötöihin) kun ukosta...Itse kadun ainoastaan sitä, etten jättäny miestä jo aiemmin vaan siedin niin kauan että ei ollu kun rippeet jäljellä omasta jaksamisesta. Synnytin yhden vauvan ja hoidin vittu kahta!!!!!! Ei ole mitään riittävää syytä mikä oikeuttais aikuisen miehen ryyppäämisen millon kellon ja milloin vuorokauden ympäri ja valehtelemaan vielä kaikesta maan ja taivaan välillä(isoista sekä pienistä asioista). Mä lähdin vasta kun tyttö oli melkein 1v. Olis pitäny aiemmin, mut en univelkaisena tuoreena äitinä vaan yksinkertaisesti millään jaksanu, kun hoidin kaiken yksin ilman minkäänlaista arkitukea(Sukulaiset asuu kauempana, olivat kyllä henkisenä tukena). Mies vaan huiteli menemään. Raskausaikana siis uskottelin itselleni että se kyllä muuttaa tapansa kun vauva syntyy kun on niin innoissaan tulossa isäksi ja kaikkea(lässynlässyn), että antaa nyt mennä kun on siihen vielä mahdollisuus. Ja paskat se mitään muuttui, kahta kauheammin vaan ryyppäsi eikä ollu koskaan kotona, eikä paljon lupaa kyselly. Selitykset ja mahdolliset vuolaat anteeksipyynnöt tuli kuin apteekin hyllyltä valmiiksi hiottuina. Siis joka viikko. Välillä monta kertaa viikossa. Välillä pari viikkoa väliä. Ei ne muutu. Ikävä sanoa, mut ei ne muutu. Eron jälkeinen vuosi oli paras ikinä, nautimme tytön kanssa toistemme seurasta, ja vaikka yksin on tosi rankkaa, niin rankempaa on jos joutuu vielä yöt valvomaan ja miettimään missä toinen on ja mitä tekee ja missä kunnossa tulee kotiin ja monelta ja tuleeko ylipäätään vai joutuuko sitä metsästämään jostakin ja mitä sen jälkiä joutuu siivoamaan keskellä yötä...huhhuh, en palaisi tohon todellisuuteen vaikka mikä olis, ennemin antaisin oikean käteni. Siis tarkoitan sitä. Oppis sitä vasemmallakin kirjoittamaan yms. ja olis ainakin itsellä ja tytöllä hyvä olla henkisesti.

En tiedä tarkkaan sun tilannetta, Nanna88, mutta jos kuulostaa tutulta niin suosittelen rankkojakin ratkaisuja. Et usko ikinä miten vapaasti niiden jälkeen voi hengittää...
 
Kiitos BabyBlues! Todenäkösesti sulla on ollu aivan täysin sama elämä mitä mä tällä hetkellä elän koska kun luin ton sun kirjotuksen nii olisin ite voinu kirjottaa aivan samalla tavalla.. Ero on ollu lähellä hyvinkin monta kertaa mutta jostain syystä se Aina kiroutuneesti on saanu mut jäämään ja uskosteluu että kyllä asiat taas hyväks muutuu.. ja yleesä muutuu kin hetkeks kunnes se on jo unohtanu kaiken mitä se mulle on luvannu ja taas ollaan samassa pisteessä.. Meijän tilanetta hankaluttaa se että meillä on okt ja sen Laina joka jarruttaa meijän eroa todella paljon.. ja varsinkin tällä hetkellä mä en kykenis mihinkään muutamis rumbaan kun muutenkin on niin henkisesti ja fyysisesti väsyny aivan kaikkeen.. Mä kadun sitä yli kaiken että mä Olin niin sinisilmänen ja hyvä uskonen että suostuin hankkimaan lapsen tän nykysen miehen kassa ja kaikkiin sen selityksiin.. Mä tiedän oman arvoni ja tiedän sen että mä en todellakaan ansaitse tällästä kohtelua mitä mä tällä hetkellä saan.. Mä en välttämättä oo ihminen helposta päästä mut mulla on myös oikeus vaatia sitä mitä mä ite myös pystyn antamaan.. Tällä hetkellä pelottaa itteni puolesta se että oonko mä sairastunu raskausmasenukseen tän kaiken jälkeen mitä mä oon joutunu kokemaan (plus äitin kuolema 3viikko sitten) mut onneks mulla on tiistaina neuola nii pääsen sinne keskustelemaan asiasta ja toivottavasti ne pystyy auttamaan mua tässä vaikeessa tilanteessa..
 
Silläpä minä en ottanut kantaa muuta kun nuihin Nannan yövuoroihin kun en muuta ois osannut neuvoa kuin, että: Erotkaa... Itsehän siis yh:na ollut yli 10 vuotta ja juurikin siksi, että paremmin pärjään yksin kuin huonossa liitossa/parisuhteessa ;) Vanhin aloitti eka luokan ja keskimmäinen oli 1v10kk kun nuorin syntyi. En tajua näin jälkeenpäin miten selvittiin, mutta ei minulla omasta mielestäni ole liian vaikeaa ollut milloinkaan. Opiskelin ammatinkin itselleni tyttöjen ollessa pieniä. Sitä yksinjäämistä ei pidä pelätä! Minä uskon, että kun jossain vaiheessa elämää on rankempaa ja joutuu kantamaan enemmän kuin muut, niin jossain vaiheessa sekin muuttuu ja tavallaan palkitaan. Minun tytöt on nyt isoja, viisaita ja kauniita. Mulla on hyvä parisuhde ja ihana mies joka nyt vihdoin ja viimein aikoo vähentää työtuntejaan ;) Minä valmistun kohta uuteen ammattiin ja mikä vielä parasta, odotetaan tätä iltatähtee ♡ Elämä on ihanaa ja niin sen pitäis olla kaikille!
 
Juurikin näin, Happy! Parempi yksin kun huonossa liitossa. Mäkin löysin ihan täysin vahingossa tän nyt tulevan isän, kun en olis mihinkään suhteeseen ollu hakeutumassa. Mut helmistä täytyy pitää kiinni kun sellanen sattuu kohdalle, ja huonon jälkeen osaa kyllä arvostaa hyvää miestä!

Nannalle voimia, ja älä anna sen uskotella sulle että se toimii niin kun toimii koska SÄ olet vaikea ihminen. Täyttä paskaa, mutta normaalin empatiakyvyn omaavalle tollasta on helppo uskotella, kun normaali ihminen osaa ottaa kritiikkiä vastaan ja alkaa pohtia sitä. Tollaset vuoristorataihmiset, jotka menee lujaa ylös ja sitten alas, ei opi elämään tasaista arkea vaikka ne kovasti ulkoisilla puitteilla yrittäiskin: omakotitalo, vaimo, vauva...mitä muuta täydelliseen perhepotrettiin tarvitsee? Tollanen ihminen ei tajua että muutos perhe-elämään tapahtuu pään sisällä, eikä ulkoisilla asioilla. Mekin oltiin sillon kovasti asuntoa vaihtamassa isompaan ja ostettiin tilavampi auto yms...

Mutta vinkkinä, jos teet lähtöä, niin älä anna sen aavistaa MITÄÄN. Hoida KAIKKI paperiasiat ja muut kuntoon etukäteen, uus kämppä valmiiksi ja muuta ulos vaikka kun se on poissa tai jotain. Ne ei nimittäin anna armoa kun suuttuu, ja sillon tekevät kaikin mahdollisin tavoin sun elämän hankalaks. Mua uhkaili että vie lapsen, peruu mun uuden vuokrasopimuksen(öö, miten, jos saan kysyä?), jään puille paljaille ymsyms vaikka hädin tuskin koskaan oli edes lapsen kanssa kahdestaan ollu! Yrittipä vielä uhkailla mut allekirjoittamaan avioehdon. Phah. mut onneks jos lapsi on pieni niin mitään isäviikonloppuja ei järjestetä, niin silloin on paras aika käydä lastenvalvojalla allekirjoittamassa paperit. Ja katso, että papereissa määritellään tarkasti kaikki. Mä menin sinne hyvin valmistautuneena, kaikki tuloihin ja menoihin liittyvät paperit mukana viimeisen päälle, ja se tuli luullen että selviää tyyliin puhumalla ettei tarttis maksella mitään elatuksia tms. HAH. Sellaiset paperit kirjoitettiin kun mä halusin, eli ei mitään määräaikaisia että joutuis uudelleen käymään, vaan ihan sen täysi-ikäisyyteen asti voimassa olevat elatuksesta ja huollosta erikseen. Eli jos se haluaa muutosta jompaankumpaan, niin joutuu kalliisti oikeusteitse hakemaan, koska mulla ei oo mitään aikomusta lähteä niitä muuttamaan. Että pysy kovana, Nanna, vaikka se etenkin vauvan syntymän jälkeen pöllämystyneenä ja väsyneenä onkin lähes mahdotonta. Mut mieti, että siitä voi riippua sun ja lapsen koko tulevaisuus aika monella tapaa. Kaverille kävi nimittäin vähän huonommin kun mulle kun ei valmistautunu niin hyvin, ja mies oli kierompi...Mutta kieroudenkin voi voittaa pysyttelemällä paperilla olevissa faktoissa, mitä sellaset tyhjänpuhujat ei tajuu...
 
Se on niin totta että tässä tilanteessa ero olis ehdottomasti kaikista parhain vaihtoehto ja tiedän sen itenki koska mun hyvinvointi kärsii jo nyt ja siinä samalla työ ja ystävät.. Mut ongelma on se että mulla ei oo varaa maksaa lainaa että vuokraa joten yhdessä joudutaan menemään pankiin ja pistää laina koroille jotta voisin hankkia itteleni vuokra asunnon ja tuskin sekään on mikään ongema.. Oon pariin otteseen muutanu jo pois hetkeks kaverin nurkkiin asumaan eikä se mua oo estelly millään tavalla.. Ja jos olis niin että erottais oikeesti lopullisesti nii se olis sille ihan ok koska sekään ei jaksa tätä jatkuvaa riitelyä ja käden vääntöä koska se ei saa tehdä just mitä se haluu ja koska se haluu.. Mä en koe menttäväni yhtään mitään ja tiedän että voisin olla paljon onnellisempi ilman sitä.. Toisin kun se.. se menettää aika paljon siinä vaihessa kun mä lähen.. varmasti se kyllä pärjää mutta joutuu alkaa ottaa enemmän vastuuta aivan kaikesta.. Ja kaikki tollaset byrokratiat sut muut ei oo mulle mikään ongeman koska mulla tosiaan on yks eritäin hyvä ystävä joka on asianajaja se se kyllä tietää kaiken laista yms miten mun kannatais menetellä näissä asioissa nii sen osin mun ei tarvii kauheesti mitään stressata.. Suoraan sanottuna oon tällä hetkellä niin väsyny että en kykene edes soitamaan ja varaamaan aikaa sokerirasitustestiin sekä hammaslääkäri tarkastukseen nii muten tästä nyt vielä pitäis jaksaa jotain eroa ja muutto hommia.. Onneks meillä on iso talo ja paljon huoneita niin alotan siitä että "muutan" toiseen huoneseen asuu nyt ainaki väliaikasesti että saan vähän etäisyyttä ja omaa aikaa miettiä asioita koska kyse ei oo kumiskaan ihan mistään pikku jutuista vaan aika isoista asioista.. Ja jotain han meijän välillä on koska meillä on kohta kumiski 6 vuoden parisuhde takana va vielä kin jaksetaan aina vaan yrittää ja yrittää kaikesta huolimatta.. se etääs ihmeelistä onki.. mut viime aikoina on vaan tullu sellanen välähdys että kauanko sitä pitää yrittää? onko kaikki parisuhteet samanlaisia..
 
Nanna88, jos molemmat väsyneitä ja erossa huolettaa pelkästään asuntolaina, niin kämppä myyntiin. Sillä siitä selviää..
 
Byääh, mulla on niin ikävä mun kultaa... Se lähti parin päivän koulutusreissulle. Normaalistikin oon ihan hassun suruinen, jos se on yön pois kotoa, mutta nyt mulla ihan kyyneleet valui kun se lähti :D voi mua... Onneks on pehmolelukoira, jota voin halia kun menen nukkumaan! (juu, oon ihan aikuinen, hehe...)
 
Miss T, Ei se ainoastaan oo se pelkkä laina tai asunto mikä tässä jaruttaa.. Totta kai niitä tunteita varmasti on molemmin puolin ja totta kai han sitä toivois että lapsella olis kumatki vanhemmat saman katon alla.. Kun ei tällä hetkellä oo kyse vaan meistä vaan myös tästä tulevasta lapsesta.. mut jos se jatkuu vielä helmi-maaliskuussa samalla tavalla nii sit täytyy kyllä miettii uudestaan että mitä tehdään koska se ei oo missään nimessä oikein että lapsin joutuu kärsii siitä että vanhemmat riitelee ja että vanhemmilla on paha olla koska lapsi kyllä vaistoo jos ei kaikki oo hyvin vanhempien välillä.. Ja tällä hetkellä kun kaikki tuntuu vaikeelta nii sitä ajattelee vaan kaikkee negatiivistä.. Jos oikeesti miettii kokonaisuutta nii ei asiat oo niin huonosti kun ne vois olla.. Käyhän mun mies 5 päivää viikossa töissä eikä arkisin juo tipan tippaa, ennen raskautta se joi melkeen joka v-loppu mut nyt kun miettii viimesiä kuukausia nii onhan se rauhottunu vähän sen juomisen kaa kun oon puhunu sille järkee.. huono homma vaan on se että sit kun se lähtee juomaan nii se sit kan juoa ja ottaa ilon irti koko illasta/yöstä.. ja mun on vaan välillä vaikee ymmärtää tollasta ryypäämistä koska en oo ite ollu mikään hirvee bile hile ikinä nii sen takii mun on vaan niin vaikee ymmärtää tollasta.. Kyllä se tänään pisti viestii tossa jokunen tunti sitten ja sano ite että nyt se taas vaihteeks ymmärtää että mikä sille on parasta ja että mikä sille on kaikista tärkeintä elämässä ja että sen tarvii nyt oikeesti alkaa skarppaa ja muutumaan.. mä en voinu vastata sille muuta kun että oon tainu kuulla ton saman lauseen aika moneen otteseen ja mä en mihinkään puheisiin enään usko.. mut joo katotaan taas että mihin suuntaan tää on tästä taas menossa.. epäilen kyllä vahvasti että ei kauheesti kiinosta lähtee nyt mihinkään pariin viikkoon mutta se jää nähtäväks..
 
Oivoi...tuttuja lauseita. Ehkä noin 500 kertaa oon kuullu miten hän 'nyt tajuaa' yms. Mäkin kuuntelin sen 6 vuotta(jälkeenpäin pohdittuna ihan tottumuksesta, tunteet oli kuvitelmaa ja toivetta vaan enää, kun ei ollu minkäänlaista arvostusta puolin eikä toisin. Siis tekojen tasolla, sanoahan voi mitä hyvänsä sylki suuhun tuo.) ja mikään ei muuttunu, tilapäisiä valonpilkahduksia. Oli se kerran puolisenkin vuotta juomatta, mutta ei se sitä ongelmaa poista, on vain tilapäistä ja saa hölmömmän uskomaan että asiat on muuttunu tai muuttumassa. Ihan lopussa kun sanoin mitälie sadatta kertaa, että aion lähteä ellei asiat muutu, niin keksi muka jotain aa-kerhoja ja yksityisiä klinikoitakin mistä hakis apua. Ja paskat. Sama jatku edelleen, paitsi vielä yritti syyllistää mua etten ollu 'tukena'tarpeeks ku en jaksanu uskoa. No en vitussa uskonu, ku se vaan kehitteli noita tarinoitaan jossain pubissa naureskellen että mitäs seuraavaks keksis, kun mä hoidin kodin ja lapsen. Ja kehtas vielä välillä valitella miten ei ole kotona siistiä. Mut vaati se multakin aika ponnistuksen että sain aikaiseksi lähtee, siihen pitää vaan olla ite tarpeeks kypsä. Silleen että tietää ettei oo enää yhtään kiveä kääntämättä, että on jo sisältä ihan kylmä. Mut täytyy sanoo et oma vikani oli että vuosia kuuntelin samoja selityksiä uudestaan ja uudestaan ilman että kertaakaan laitoin edes paperille että mikä siinä nyt on sitten oikeesti muuttunut ja mikä on vaan puhetta lupailujen mestarilta. Itse en välttämättä olis koskaan edes tajunnu lähteä, mut tyttö auttoi siinä: tajusin, etten halua sen kasvavan sellaisessa ilmapiirissä. Piste. Paras päätökseni ikinä, mutta alkuun kivulias, kun haaveilin niin raivokkaasti ydinperhemallista yms... Toivottavasti sulla on paljon tukiverkostoa.
 
Kuulostaa tuntulta.. kun tässä asioita pohtiskenee ja miettii nii voisko siihen olla joku syy minkätakia jotkut miehet vaan juoa niin paljon? ollaks me naiset niin helvetin hankalia ihmisiä että ne ei vihdy mejän seurassa ja haluu vaan olla kavereiten kaa vihteellä? Ite työskentelen hotelli ja ravintola alalla ja siellä tulee nähtyy yhtä sun toista juoppoo ja on aika raskasta sinänsä katella sellasta töissä että vapaalla.. ite oon lähinnä ollu sellanen arkitissuttelia (ennen raskautta) joka tykkää ottaa pari duunin jälkeen nii että sit vaan rentoutuu mut en tykkää lähtee mihinkään.. kotona yleensä ihan omassa rauhassa välillä vähemmän ja välillä enemmän ja uskon kyllä siihen kin että mun omalla juomisella sillon ennen on myös syytä siihen että miks munki mies on aikoinaan juonnu niin paljon..
 
Nanna, sun miehelläs on selkeästi ongelmia juomisen kanssa. Itellä on kans ollut samoja vinkeitä, joten ymmärrän sitä aivan täysin... Lääkkeeksihän sitä alkoa vedetään, jos sitä juomista ei pysty kontrolloimaan tai lopettamaan. Mulla on ollut omat ongelmani ja on edelleen, mutta juomalla en sitä enää yritä parantaa. Sitä kun kuvitteli, että tämä todellisuus on niin paha ettei tätä selvinpäin kestä. Mutta nyt oon huomannu, että se oli vain todella helppo tapa päästä pahasta olosta - edes hetkeksi. Mutta sehän on vain totuuden kieltämistä ja kiertämistä.

Mun isällä oli kans alkoholi-ongelma... Päihteet oli suuri taustatekijä ja yksi syyllinen siihen, että hän menehtyi nelikymppisenä. Ero mun ja isäni välillä on kuitenkin hyvin selkeä... Mä pyysin apua, isä ei. Mä ymmärsin että mulla on vakavia ongelmia, mutta isä joi vaan enemmän ja enemmän, rypi itsesäälissä ja masentuneena. Tuskin se edes ajatteli tekevänsä väärin lapsiaan saati sitten itseään kohtaan.

Mä en todellakaan tiedä mitä sun pitäis tehdä, vaikka oonkin ehkä aiemmin saattanut puolustella miestäsi. Hankala päästä kenenkään pään sisälle ja saada selville haluaako ihminen oikeasti muuttua. Omalta kohdaltani voin kuitenkin sanoa sen, että se oli pitkä prosessi että saatiin viinapullon kanssa välimme suht selviksi. Edelleenkin se on asia joka silloin tällöin mietityttää ja ehkä pelottaakin, että alkaako viina taas maistua. Tällä hetkellä ei toki tee tippaakaan mieli, mutta en oikein osaa sanoa miten raskauden jälkeen sit: Onko helpompi ottaa ihan nollalinja?! Aika näyttää, mutta uskon että pahin on takana. Jos joku takapakki tulee joskus tulevaisuudessa, niin ei se maailma toki siihen kaadu, mutta yritän välttää sen niin hyvin kuin osaan.

Tulipas tästä tilitys, sori :D
 
Ihana kuulla kun kaikilla on niin oman kaltaset kokemukset mutta silti nään itteni monen ihmiset housuissa.. Se mä voin sanoo että mun miehellä ei oo ikinä ollu alkoholi ongelmaa mutta voisin kutsuu sitä v-loppu juopoks.. Mä oon ite perheestä jossa isällä oli alkoholi ongelma ja on edeleen ja nyt varsinkin äitin kuoleman jälkeen.. mun hiehen isä on myös kärsiny alkoholi ongemasta ja sen vahemmat on eronnu myös sen takii aikoinaan.. nykyään mun miehen isä on suhta paljon selvinpäin paisi sillon kun mopo karkaa käsistä nii saataa mennä viikko juodessa.. Pari vuotta sitten kun oltiin miehen kanssa tekemässä eroa niin sairastuin ite lievään alkoholo ongelmaan kun ainut tapa rentoutua ja pysyä rauhallisen oli vaan tarttua siihen pulloon.. join muutaman kuukauden ajan joka päivä oli sitten aamu vuoro, ilta vuoro tai yö vuoro.. se päivitäinen alkoholi annos oli vaan saatava ja kun oli vapaa päivä nii saato mennä sitten pikkasen enemmän.. sillon ei mikään hyvittanu ja join vaan yksin kotona omassa huoneessa.. eräänä päivänä kun rahat alko olee aika loppu ja vointi todella huono nii tajusin ite että tässä ei oo mitään järkee enään ja myönsin itteleni ongeman ja sillon mun mies oli mulle parhaana tukena kun halusin päästä pois siitä alkoholin helvetistä.. nykyään oon todella varoivainen alkoholin suhteen ja todella harvoin tulee enään juotuu mitään kunnon lärvejä (siis sillon ennen raskautta) Kyllä on monesti tehny mieli ottaa kalja tai kaks mutta onneks on vielä niin paljon järkee päässä että tajuun tekeväni vaan mulle ja lapsella pahaa siinä vaihessa..
 
Eniten mua henk.koht. ärsyttää se, että kuinka viinalla läträäminen on aivan ok siihen asti kun ihminen on oikeasti ongelmissa: omaisuus menny, akka/ukko lähtenyt, kulkee tuolla kaupungilla päättömästi kaltaistensa kanssa Alkon pussi kädessä... Sitten se on vasta paha juttu! Voi saakeli, että sieppoo... Tulee niin mieleen kun mä kerran (huom: Vain kerran!) elämässäni sanoin isälle, että onko pakko juoda kaljaa sen naisystävän kuullen, niin se oikeasti suuttu ja sanoi, ettei noin saa sanoa. Miksei ois saanu!? Äijä veti keittoo aina ku töiltä ehti eikä siitä ollu enää pitkä matka kun kaikki oli menny. Ei muka ollu toivo, ei mitään. Kaikki oli yhdentekevää. Ois ollu kyllä KAKSI LASTA, mutta tais olla isä yks iso lapsi...

Mun isä oli tosi ihana isänä ja muutenkin ennen kuin se alko juomaan, sen muiston haluan siitä säilyttää. Se mies, joka tuli myöhemmin mun elämään oli joku ihan muu ja sitä ei oo ikävä. Ei sitten tippaakaan, siinä ei ollu mitään totta. Mä vain toivoin että se kuolis pois. No näinhän se tekikin ja se oli aivan kauheaa, koska sisimmässä oli se pienen pieni toive, että se vanha kunnon isä tulis takas... Mut ei se koskaan sit tullut.

Yleensähän naisilla on taipumus ottaa isänsä kaltainen mies ja musta tuntuu, että mä oon löytänyt sellaisen miehen, joka on vähän niin kuin oma isä ennen sen lopun aikoja eli perhe on sille tärkeintä koko maailmassa. Suuri ero on kuitenkin siinä, että mun mies pärjää kyllä yksinkin, isä ei pärjännyt. Heti kun se jäi yksin, sen maailma mureni (joo, oon tässäkin asiassa isäni kaltainen).

Oli miten oli, nämä on monimutkaisia kuvioita ja ongelmat juomisen takana voi olla aivan sukupolvia ylittäviä taakkoja... Jos sellaisia on niin se ei oo kellekään helppo lasti kannettavaksi. Kaikkia voi ymmärtää tiettyyn rajaan asti, mutta ei omalla kustannuksella. Tai voihan niinkin tehdä, mutta siitä seuraa vain lisää ongelmia.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top