Puoliso (ja raskaus)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mippu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä oon niin kiitollinen siitä että ymmärsin oman ongemani ja puhuin siitä avoimesti kaikille jotta saisin parhaiman tuen ja ihmiset ymmärtäis mua paremmin.. sen takia oonki todella varovainen alkoholin suhteen nykyään ja sen takii oonki varmaan nii jyrkkä myös kin mun miehen suhteen ja sen alkoholin käytön kanssa koska haluun varmasti alitajuntaisesti suojella sitä siitä mitä oon ite kokenu plus että kumatkin tietää mitä se on ollu lapsena elää alkoholisit isän kanssa pienenä ja siitä me ollaan samaa mieltä että me ei haluta meijän lapsen sitä kokevan ikinä! Meillä kumalla kin on sama päämäärä ja se on se että me halutaan vaan ja ainoastaan parasta meijän lapsella ja halutaan tarjota sille hyvä, turvallinen ja rakastettu koti missä sillä on hyvä olla.. ja jos ei se yhdessä onnistu niin erikseen viimeistään..
 
Tsemppiä ja voimia sulle Nanna! Hyvä että pääset juttelemaan neuvolassa näistä! Ja ehkä se saikkukin vois olla hyvä, koska sulla nyt ollu niiin paljon kaikkea. Ainakin itestäni tiedän että jos on liikaa stressiä sitä vaan pakenee omia ajatuksiaankin, eikä ehdi pysähtyä miettimään. En tiedä mikä teille nyt olis parasta, mutta jos oot liian ylikuormittunu niin et pysty itsekään sitä selvittämään. Haleja!
 
Joo on tässä kuukauden sisään tapahtunu yhtä sun toista.. Hyviä että huonoja asioita, mieliala ja tunteet vaihtelee päivitäin ja kai sen kuuluu olla kin niin.. eilen oli sellanen puoliks vapaa päivä nii sai vähän miettii omia asioita ja mitä on valmis tekemään minkä kin asian eteen.. Onneks taas tänään ja huomenna yö vuorot nii ei tarvii olla kotona kun täällä on fiilis mikä on ja mun on vaan niin vaikee antaa anteeks tosta noin vaan ja olla kun ei mitään olis tapahtunu.. On vaan joitakin asioita mitä mä en vaan hyväksy kuten se että yöks ei voida tulla kotiin (eri asia on se että se on jo etukäteen sovittu juttu, risteily yms.) ja se myös että sovituista asioista ei pidetä kiini vaan tahallisesti petetään toisen luottamus.. Ja hyvä hän tälläset riidat olis selvittää mahdollisimman nopeesti mut joisakin tilanteissa se ei oo niin helppoo.. Sen tarvii nyt vaan oikeesti saadan aikaa ite kin ja miettii asioita että miten se oikeesti jatkossa meinaa toimita ja millä tavalla.. Tänään oon yrittäny nousta oikeella jalalla sängystä ja miettii asioita positiivisesti.. Jos mietii asioita pidemmälle taakse päin nii onhan moni kin asia muutunu parempaan suuntaan mitä se aikasemmin on ollu.. Ja muihin ei sais ikinä verrata itteään mut on mullaki tuttuja jolla menee oikeesti paljon huonommin kun mulla ja on kärsiny/kärsii enemän kun minä.. Kaikki me ollaan yksilöitä ja jotkut vaati enemmän ja jotkut vähemmän.. Mä kuulun ite niihin enemmän vaativiin ihmisiin kun taas mun mies ei oikeen vaadi mitään ja se onki aika haastavaa se jo.. sen elämän ilo kostuu pienistä arjen asioista kun mulle taas ei riitä pelkkä tasanen arki vaan siinä arjessa pitää myös olla jotain pientä ekstraa/kipinää/jännitystä..
 
Toisen luottamuksen jatkuva pettäminen on itsekästä. Ja kertoo siitä ettei arvosta toista tarpeeks viitsiäkseen pitää sovituista kiinni. Teillä on Nanna selvästi toisenlainen tausta alkoholin kanssa kun mulla, ja erilainen käsitys alkoholin normaalikulutuksesta. Valtaosa ihmisistä EI vedä kännejä joka viikonloppu. Minusta alkoholiongelma on silloin todellinen, jos siitä läheiset tai edes yksi läheinen kärsii. Jos tämä joku on vaimo, niin varmasti silloin kärsii lapsikin.
 
Mä oon samaa mieltä BabyBluesin kanssa. Se ei ole normaalia kännätä joka viikonloppu. Se on jo elämäntapa eikä satunnaista juhlimista/hauskanpitoa. Mua kans ärsyttää suunnattomasti että meidän kulttuurissa alkoholistina pidetään vasta sitten kun on juonut perheensä, työnsä ja kotinsa.... Mun mielestä se raja menee jo siinä jos vapaat menee pääasiassa alkon kimpussa, vaikkakin arki menis kuivin suin! Mun isä oli myös alkoholisti ja kuoli nuorena, kun taas mun appivanhemmat on tätä jälkimmäisenä mainittua tyyppiä; vapaat ja lomat menee enemmän tai vähemmän tissutellen/ ryypäten, mun mielestä se on ongelma!
 
BabyBlues, toi oli kyllä osuva määritelmä: jos yksikin läheinen kärsii alkoholin käytöstä, se on ongelma!
 
Miehen kanssa on niin monet keskustelut tästä alkoholipolitiikasta käyty ja samoilla linjoilla ollaan, että pyritään opettamaan ja näyttämään esimerkkiä lapselle, että alkoholi on aikuisten juhlajuoma. Plussana siihen vielä vanhat kunnon viisaudet eli "viina on viisasten juoma" ja "kohtuus kaikessa".

Mä en todellakaan halua, että oma lapsi tulee näkemään mitään näistä liian pienenä (ja toivottavasti ei hakeudukaan kyseisiin tilanteisiin vanhempana):
-känniriidat, joihin kuuluu valitettavan usein jankuttaminen, väkivalta ja turvattomuus
-äidin tai iskän kaamea krapula, kun on valittu mieluummin tietoisesti sohvalla makoilu märän rätin alla kuin leikki lapsen kanssa
-loiventavan otto seuraavana aamuna (siis jopa tämä on mennyt aina yli mun ymmärryksen)
-tilanne, jossa aikuinen antaa alaikäiselle alkoholia vain maistiaiset tai enemmän... Siis ei ikinä! Tähän tilanteeseen oon itsekin joutunut - pyytämättä.
-saunassa on aina saunakalja mukana, ei jumalauta ainakaan silloin kun lapsi on siellä

Joo, lopetan ennen kuin verenpaine nousee liikaa... :D Mut oli miten oli, mun mielestä tämä on tosi tärkeä asia, jota jokaisen vanhemman pitäis miettiä. Omaa suhtautumista päihteisiin. Samalla lailla se esimerkki toimii tässä kuin muissakin asioissa. Ei mulla ollu ikinä mitään houkutusta alkaa tupakoimaan, kun äiti ja isäkään eivät polttaneet ja ukkikin lopetti keski-iän kynnyksellä terveyssyistä.

Mutta pakko vielä todeta tästä aiheesta se, että ehkä eniten mua ihmetyttää se, miten sellaiselle henkilölle joka ei halua juoda, niin oikein tyrkytetään viinaa! Siis mäkin oon niin monelle avoimesti kertonu, että yritän rajoittaa, niin sit siitä vaan tunnutaan onnistuvan lisää tyyliin "ei varmaan onnistu"... Siinä saa sit kahta kauheammin tehdä töitä itsensä kanssa, että pysyy päätöksessään.

Onneks mies on aina ollu mun tukena tässä asiassa ja siihen mä voin aina luottaa :) muilla ei oo väliä, jos ne ei tajua mun valintaa, että en halua juoda itseäni humalaan tai voin päättää, etten juo mitään. AAMEN.
 
Eriika: tuo on muuten mulle tuttua, aina ollu sillä 1-2 juomaa vaan per ilta linjalla (eli siis sillon n. kerran kk tai harvemmin kun oon ottanu ennen raskautta niin otan sen yhden tai maks 2) niin tuntuu että alkuun ihmisille on ihan hirvee ongelma se että mä en halua enempää, siirryn sitten vesi-limsa linjalle jos vielä ilta jatkuu. Välillä saanu puolenkin tuntia jankata että kiitos sain jo tarpeeksi en halua enempää. Ja että kyse ei oo siitä ettei mulla ois varaa ostaa tai en raaskis, en vaan halua.
 
Untuva, se on tosi outo tilanne... Kyllähän sen ymmärtäis ehkä, jos olis vielä 18-kesäinen ja kaveritkin ois, MUTTA kun kolmekymppiset kolkuttelee jo lähes kaikilla kavereilla, niin silti tilanne on tämä. Sitä on aina sit ilonpilaaja ja milloin mikäkin... Mä oon sanonu, että te ette kuulee halua nähä sitä ku mulla hirttää kiinni, mut eihän se kenenkään mielestä nyt NIIN vakavaa oo. Enköhän mä itse tiedä omat rajani parhaiten, hohhoi...
 
Mä en ees tiedä millanen oisin humalassa, ei oo koskaan uponnu tuon enempää alkoholia. Mies joskus muutama vuos sitten heitti että pitäs kotona olles juoda kerran humalaan että hää haluu nähdä, no ei oo tullu juotua eikä enää taida tullakaan.
 
Ja se ero voi olla tosiaan se hyvä juttu! Meillä melkein sodittiin kun nämä 10- ja 12-vuotiaat tyttäret oli pieniä, tai no silloinhan minä vielä odotin tuota nuorempaa. Ei ollut muuta keinoa kuin erota. Ehkä siinä meni joitain vuosia ennen kuin välit tasoittui tai miten sen sanoisi, homma rupesi luonnistumaan eli tytöt kävi isänsä tykönä joka toinen viikonloppu. Pienin vasta kun oli vähän kasvanut. Mutta nykyään välit on hyvät ja tyttöjen kasvattaminen onnistuu ihan hyvin kahdessakin kodissa. Ehkä hänellä on hiukan eri metodit kuin minulla ja arvot myös, mutta ei niille asioille voi mitään. Tytöt on jo isoja ja nauraa monesti meidän eroavaisuuksille. Iskä on aika huoleton... Minä en yleensäkään halua enkä voi kuunnella puoliakaan tyttöjen kerrontaa isi-viikonlopusta...Hän on näkövammanen ja se vähän rajoittaa. Mutta silti hän vie tyttöjä veneellä saareen yöpymään yms... Minä neuvon rannassa, että siinä pelastusliivissä on sitten pilli, että jos vene keikkaa niin puhaltakaa niin pitkään kunnes joku tulee hakemaan. Oon yleensä ihan hermoheikkona kotona ja ristin kädet kun tytöt palaa sunnuntaina. Mutta se on heidän ainut isä ja pakkohan niitten on viettää yhteistä aikaa. Se on tyttölapsille hirmusen tärkeetä vaikka isä nyt onkin vähän Hessu Hopo. Edelleen siinä tulee esiin niitä puolia joista aikoinaan riideltiin, mutta ei ole minun tehtävä mustamaalata häntä alaikäisille lapsille. Päinvastoin yritän omalla toiminnalla kannatella tätä isä-tytär-suhdetta.
Tämä nyt meni vähän asian vierestä, mutta siis pointtihan oli se, että en olisi yli 10 vuotta sitten uskonut, että näin hyvin tulee menemään :)
 
Happy, mä todella toivon että meillä mentäis sit joskus edes samaan suuntaan kun teillä on menty, mutta en ehkä uskalla vielä toivoa. Kun (ihan mun kiusaks) ei kuulemma 'ehdi' isänpäiväkorttia hakemaan tyttäreltä, saati että viettäis aikaa sen kanssa. Mutta toivossa on hyvä elää, ja onneks tytöllä on joka tapauksessa elämässään useita erinomaisia miehenmalleja.

Eriika, olen samaa mieltä, mitään noista ei tarvitse lapsen nähdä tai kokea! Itse väsyin just siihen etten enää ainaisen samaan asiaan liittyvän riitelyn takia jaksanu tytöllekään olla tarpeeks positiivinen, ja sillon vihelsin pelin poikki. Lapsi ansaitsee kuitenki parempaa: sillä oli oikeus turvalliseen, tasapainoiseen, normaaliin lapsuuteen ilman alkoholihuuruja ja niihin liityviä lieveilmiöitä. Lapsi ei valinnut läheisekseen juoppoa, vaikka mä näköjään valitsinkin, mutta onneks mulla oli valta muuttaa asioita parhain päin meidän molempien puolesta, muuten lapsi olis kärsiny mun valinnoista, ja se olis ollu enemmän kun väärin!
 
On mielenkiintosta lukee miten kaikilla on niin erinlaiset näkökulmat asiaan alkoholin suhteen.. Paljon oote kirjottanu ihan fiksua tekstiä enkä haluu ottaa kantaa että mikä on oikein ja mikä väärin koska "maku" asioista ei voi kiistellä.. Mietityttää vaan että kun neuolassa tehdään se alkoholi testi nii miks ei mun miestä sitte ohjattu/kehotettu hoitoon jos sillä selvästi on alkoholiongelma (monen mielestä)? Mä sanoisin ite tähän näin että sillä ei ongemaa oo sen suhteen koska pystyy kumiski arkisin olee juomatta eikä se nyt kumiskaan joka v-loppu juoa.. Mä sanoisin mun miehen kohdalla että se on todella huono tapa juoda raskaan työviikon jälkeen.. sama kun mulla aikoinaan.. otin sen yks tai kaks raskaan työpäivän jälkeen ja sillon 2 vuotta sitten kun mulla oli ongelma (alkoholiriipuvuus) nii se johtiu sit taas tressistä ja huonosta parisuhteesta.. Joilleki ihmisille se on ihan ok että niiten miehet dokaa joka v-loppu ja tapailee kavereita kun ei niillä oo mitään muita harrastuksia (ite en kyllä sellasta sietäis että joka pe-la-su pitäis olla ryypämässä) Mulle se on suht ok että se on juomassa esim jokatoinen tai joka kolmas v-loppu ja sillonki yleensä se on kirjotettu kalenteriin ja sovittu jo monta viikkoo etukäteen.. ja sillonki on yleensä jonkun synttärit/virkistys ilta/tai muuten vaan jotain erityistä ohjattua ohjelmaa.. Jos mäki eläisin sellaset nollat taulussa elämää enkä ite jois tippaakaan nii tuskin olisin ite edes ikinä ollu kiinostunu tästä mun nykysestä miehestä.. Iteki kun oon kumiski tykäny juoda ja pitää hauskaa (penemmässä mitta kaavassa) Tää keskustelu lähti vähän lapasesta ja kaikki nyt varmaan luulee että se alkoholi on se isoin ongelma meijän parisuhtessa mut ei se nii oo.. Mulle se on ok jos hän lähtee juomaa ja se on etukäteen sovittu asia ja se ongelma tulee vasta siinä vaihessa kun siitä sovitusta ei pidetä kiini niinku nyt v-loopua kun oltiin 30 vuotis juhlissa ja se oli sovittu ja kaikki oli ok.. siinä vaihessa mulla vasta hermot meni kun se alko vinkuu että lähetäänkö vielä jatkoille joska siitä asiasta ei oltu sovittu etukäteen enkä olis millään edes jaksanu lähtee.. Moni muu olis varmasti vetäny samalla tavalla herneet nenään kun moni muu taas olis vaan todennu kiltisti et mee sä vaan jatkoille että ite meen kotiin nukkumaan.. Meitä on ihmisiä niin moneen eri lähtöön eikä yhtä voi verrata toiseen toiset ei vaadi tai pyydä mitään toiselta osapiolelta ja tosise taas vaatii ja pyytää enemmän mitä ne ite pystyy antamaan.. Mitään täydellistä parisuhdetta ei valitettavasti ole olemassa muuta kun jossain rakkaus elokuvissa.. lupaan että joka ikisessä taloudessa väänetään kättä jostaki asiasta oli se sit vapaa ajan käytöstä, eläinten hoidosta, kotitaloustöistä.. mut hei tällästä tää elämä on.. Meillä nyt sattuu olee se puhumisen ja ymmärtämisen vaikeus eikä me välttämättä olla samalla aaltopituudella.. Ja nyt kun sitä on raskaana niin oon huomannu että mulla ailahtelee mieliala todella todella paljon.. saatan räjähtää jostain ihan pikku jutuista ja seuraavana päivänä kaikki tuntuu taas niin mahtavalta.. Vaikka me parisuhteessa eletään kin nii yksilöinä tässä kummiski eletään.. kumalla kin on oikeus pakata tavarat ja lähtee jos ei kiinosta.. Ajoitain menee huonommin ja ajoitain paremmin.. arki meillä kummiski on melko sujuvaa ja kotityöt ja eläimet pysitään hoitaa tasa puolisesti (mies posti viime aikoina hoitanu enemmän kun ite oon ollu nii väsyny) nii ja vielä se että mun mies todella todella harvoin juoa kotona yhtään mitään vaan lähtee aina muualla juomaan joka myös kin pitäis ajatella positiivisesti kun taas mä en haluu lähtee mihinkään vaan tissuttelen kotona joka ei sit taas oo hyvä asia siinä vaihessa kun lapsi tulee.. välillä täytyy myös kattoo itteensä peliin ja miettii omaa käytöstä ja munhan se tässä tulevaisuudessa pitäis opetella se että kotona ei juoda että sit jos haluu juoda nii lähtee vaikka naapurilla käymään tai jotain että sen lapsen ei sitä tarvii nähdä..
 
Mä kuulun varmaan siihen ääripäähän, mä en voisi seurustella ihmisen kanssa joka edes kerran kuussa menisi vetämään kännin.
Mä olen oman osani katsonut ystävien ja joidenkin perheenjäsenten kännitoilailuja ja mun toleranssi on 0.
Yksi saunaolut tai viini ruoan kanssa joo mutta mikään ei ole mun mielestä hirveämpää katseltavaa kuin humalainen ja sössöttävä ja samaa levyä pyörittävä känniääliö.
Mä olen omat yökerhojuoksut juossut ja se vaihe elämää nyt vaan on ohi enkä todellakaan koe jääväni mistään muusta paitsi kuin seuraavan aamun hedarista :)
Mutta kukin tyylillään ja se oli sika hyvin sanottu että jos yksikään läheinen kärsii se on silloin ongelma.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Samaa mieltä mjun kanssa. Enkä oo koskaan ymmärtänyt sitä että "pitää mennä nyt kun on mahdollisuus" eli aikaa kun toinen on raskaana. Aika ennen vauvaa. Jos parisuhteessa eletään niin molemmathan sitä vauvaa odottaa!? Eikö? Miksi vaan äidin elämä muuttuu, sillä sekunnilla kun raskaustesti näyttää plussaa? Millä oikeudella mies saa pitää vaan huolen itsestään, ja "nauttia" vielä kun voi? Minä ainakin olen sen verran pirttihirmu, että heti raskauden selvittyä sanoin miehelle että nyt loppu perjantai tissuttelut, ja satunnaiset tupakan polttelut. Vai haluaako että minäkin otan pari siideriä aina välillä. Ja käyn hermosauhuilla töissä. Juu ei halunnut. Ei ollut mitään ongelmaa asian suhteen. ;) Pointtina mulla se, että jos ei käytä tätä raskausaikaa siihen vauva arkeen sopeutumiseen, tai se on jo nyt vaikeaa, mitä se on sitten kun vauva on syntynyt? Sittenkö niitä valintoja muka tehdään? Mies on aina kotona, ja arki luistaa ihanasti. Paskanmarjat.. Totuus on että hermot menee moneen kertaan, univelka painaa, ja voi masentaa pahasti. Siinä ei auta, jos mies huitelee ympäri kyliä, tai makaa sohvalla pullo toisessa kädessä ja tv:n kaukosäädin toisessa. Pitää voida aidosti luottaa, että me ollaan yhdessä tässä nyt, ja tämä elämäntilanne on tämä nyt. Kaikki muu saa odottaa.

Aamen.
 
Vähän lueskelin tältä loppupuolelta juttuja, ja pitää itsekin kommentoida..
Ennen raskauksia olin itsekin harvase vkonloppu miehen kanssa juomassa, baareissa/yökerhoissa harvemmin mutta ystävien kanssa viettämässä iltaa tai ihan vaan syömässä aina ulkona tms ja silloin vedettiin helposti punkkupullo puoliks ja enempikin. Darraan asti ei joka viikko vedetty mutta "nautiskeltiin" kyllä.

Kun tulin ekasta raskaaksi niin lopetin heti alkoholin käytön. Ystävillä istuttiin kuitenkin iltaa ja mies otti normaalisti alkoholia. Ei se minua haitannut, tosin esikon syntymän jälkeen tuli kriisiä: miehelläkin kertyi univelkaa ja kun kävi sitten ystävien kanssa ulkona ja minä vauvan kanssa kotona, niin tulikin pari kertaa niin hirveässä kuosissa kotiin että sain aamuyöllä siivota 0-tunnin yöunilla sen jälkiä ja se mielentila oli jotain ihan kamalaa. Minua jopa pelotti...Ilmoitin miehelle että kerta vielä niin otan yöllä poliisiin yms yhteyden että hakevat pois, ja että mies lentää ulos kotoa. Kerroin näistä heti läheisillekin jotra miestä hävettäisi. Sietääkin hävetä! Uskoisin että mies kävi läpi jonkinlaisen elämänmuutosten kriisin kun piti tuollaisia järkyttäviä kuntoja vedellä viinalla. Vaikks hän alunperin oli se joka enemmän perhettä ja lapsia halusi. On minua 7v vanhempikin.

Sen koommin mies käynyt harvemmin ulkona, eikä ole tullut kotiin hirveässä kunnossa enää, tulee kuitenkin aina yöksi kotiin ja ajoissa, ei aamun pikkutunneilla. Toki silloin tällöin on käynyt "kunnolla" ulkona, mutta ei juokse baareissa vaan lähinnä tapahtumissa/ystävien luona istuu iltaa niinkuin minäkin. Ns.kännejä vetää harvemmin kuin kerran kuussa. Välillä käydään tekemässä yhdessäkin jotain esim leffassa/syömässä/ostoksilla kun saadaan lapsenvahti noille kahdelle riiviölle. Minäkin pääsen rauhassa iltaa viettämään ystävieni kanssa, ihan yhtä usein kun miehenikin. Tosin mieheni illan istujaisiin kuuluu aina alkoholi ja minun tietenkään ei kun olen raskaana. Se ei minua henk.koht.haittaa vaikka alkoholia nauttisi joka viikko, kunhan ei kännää! Aion itsekin nauttia lasin hyvää viiniä yms vaikka heti kun synnytys ohi, nauyin siitä ja en imettäessäkään näe yhden/parin lasillisen silloin tällöin tekevän pahaa, saunasiideristä puhumattakaan tai lasillisesta skumppaa brunssilla tai lounaalla.
 
Sen lisäksi, että voi vetää herneet tai antaa kiltisti lähteä jatkoille on myös se vaihtoehto, että pidetään sovitusta kiinni ja mies lähtee sen mukaisesti kotiin.

Nanna itse tiedät toki kokonaisuuden meitä paremmin, mutta kannattaa kuitenkin kuunnella täällä viisaita puhuneita ja miettiä asioita. Asia kuitenkin selvästi sinua vaivaa. Tsemppiä siis pohdiskeluun ja päätöksentekoon!
 
Kyllä on tehnyt tiukkaa olla kommentoimatta, mutta enää en malttanut. Alkoholi+puoliso/perhe/läheiset on mulle kun punanen vaate. Nannan tilannetta en halua millään tavalla kommentoida, sillä en halua missään nimessä häntä tai ketään muutakaan täällä loukata.

Täällä on muut kirjottaneet niin viisaita sanoja, moni teksti voisi olla ihan omilta näppiksiltäkin.

Itse olen ennen esikoista ottanut yhden saunakaljan silloin tällöin, ja ne harvat kerrat vuodessa jos tuli käytyä jossain niin pari-kolme kaljaa riitti hyvin. Viimeisen kahden vuoden aikana olen tainnut juoda yhteensä yhden kokonaisen kaljan, muuten olen pysytellyt tiukasti alkoholittomalla linjalla. Kumma kyllä esimerkiksi yhteisissä illanvietoissa tämä alkoholittomuus tuntuu olevan enempi ongelma muille kun mulle.

Ja itse tähän aiheeseen, eli puolisoon. Vielä jokunen vuosi sitten mies harrasti varmastikin "harmitonta" arkitissuttelua eli pari-kolme kaljaa töiden jälkeen, ja viikonloppu-illat oli kotona pienessä sihneessä. Mies tietää taustani alkoholin kanssa, tarkoitan tällä siis lapsuusaikaa. Muutostahan siihen tarvittiin, ja yksi sysäys oli kun molemmat vaihtoivat työpaikkaa. Tupakoinnin (josta en myöskään tykännyt) lopetti kuin seinään päivänä jolloin tein esikoisesta positiivisen raskaustestin. Ja ihan omasta tahdostaan.

Nykytilanne on mitä mainioin. On todellakin ollut polttamatta, arkitissuttelut jääneet, samoin viikonloppujen kotikännäilyt. Toki saattaa viikonloppuna sen pari-kolme ottaa, mutta se on mulle ihan ok. Meille on molemmille ihan selvää että lasten nähden ei humalassa olla, eikä lapsia humalaisten sekaan viedä, eikä anneta syliin tms. Eipä taida edes lapsen nähden niitä viikonloppukaljojaan juoda, vaan aina sen jälkeen kun lapsi on nukkumassa. Yhden käden sormilla on laskettavissa hänen kohdallaan ihan rehelliset kännit vuoden aikana, ja nekin yleensä firman pikkujouluja, metsästysporukan saunailtaa tms. Ne olen hänelle suonut.

Jos meno olisi jatkunut samanlaisena mitä oli vielä jokunen vuosi sitten, emme olisi enää tässä. Tein hyvin selväksi että valinta on tehtävä, ja ei varmaan itsekään ole katunut sitä että päätti radikaalisti vähentää alkoholin käyttöä. Molemmat voidaan nyt paremmin, meillä on ihana pieni tyttö ja masussa kasvaa toinen pieni rakkaus<3
 
Muokattu viimeksi:
Ehdottomasti halusin vielä sanoa että tämä on vain minun valintani enkä moralisoi muita. En vain haluaisi sellaista ihmistä kumppanikseni joka joisi ruokaviinejä tai saunaoluita enempää.
Mun ystävät ja läheiset on jo tottuneet siihen että mulla on joko kuplavesi tai alkoholiton olut nenän alla toki juhlissa kippistän kuohuvalla mutta mä en koe kaipaavani alkoholia lainkaan. Mies juo vielä vähemmän kuin minä ja koskaan mä en ole sitä nähnyt humalassa ehkä posket punaisina muutaman viinilasin jälkeen mutten humalassa, olen tuntenut sen 10 vuotta.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Tässä sen näkee hyvin kuinka paljon erinlaisia ihmisiä Meitä täällä on.. jotkut pitää tiukasti kiini nolla linjasta ja jolleki v-loppu juominen on ihan ok.. Kyllä hän se munki mies humalassa kotiin tulee mutta ikinä ei sotke, riehu tai satuta ketään sillä.. tulee Aina hiljaa kotiin ja menee kiltisti suoraan sänkyyn nukkuu.. Mun mies on mailma herttasin ihminen eikä se tekis pahaa kenelekään oli se sitten selvinpäin tai kännissä.. se ei vaan Aina välttämättä ymmärrä kuinka täekeetä se mulle on että sovituista asioista pidetään kiini.. Koska se ei ite vaadi multa oikeestaan mitään.. se että mä vaan oon siinä sen rinnalla nii se riitää hänelle hyvin ja sen takii sillä onki varmasti vaikeeta ymmärtää mua ja mun vaatimuksia välillä.. En missään nimessä kato sitä hyvällä että se juoa koska mun kin mielestä tää raskaus ja lapsi on yhtä paljon meijän kummanki vastuulla ja haluun olla oikeuden mukanen että jos hän saa nii sillon munki pitäis saada jotta ei riitaa syntyis.. ja niinku oon johonki aikasempaan kin ryhmään kommentoinu nii mun mies hän tätä lasta odottaa ehkä jopa enemmän kun minä nii odotan kyllä tosi innolla että mitä tuleva vuoa tullessaan ja miten tää lapsi sitten tulee vaikutaa häneen ja hänen ajan käytöön..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top