Puoliso (ja raskaus)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mippu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meille on tulossa minulle kolmas ja meille toinen yhteinen lapsi. Ollaan eletty yhdessä perheenä kuitenkin jo yli 12 vuotta. Ja vasta tässä raskaudessa mies selvästi on mukana alusta saakka. Ensimmäisen lapsen kanssa olin yksin kaksivuotiaaksi asti ja toinen raskaus oli minulle itselle se toinen. Joten välillä itsekkin sitä mietin silloin, että jätinkö itse miehen siitä ulkopuolelle, kun ei ollu sitä "mitä nyt tapahtuu" ihmettelyä. Ja muutenkinhan on aika yleistä, että isälle raskaus ja lapsen tulo on konkreettinen vasta, kun liikkeet alkaa tuntua vatsan läpi. Osalle lapsi on olemassa vasta kun saa sen omaan sylinsä. Molemmat pojat on kuitenkin saaneet huomion tasapuolisesti ja mieskin on ollut mukana kaikessa, vaikka ei raskautta olekaan käynyt samalla "volyymilla". Äidillehän lapsi on olemassa, kun saa positiivisen testin, jolloin keho myös alkaa muuttumaan. Kyllä ne isätkin sieltä perässä tulee...
 
Munkin mies suunnittelee kaikki illat auton vaihtoa! Alkaa jo tulla Skodat ja Volvot korvista ulos. Toisaalta aika hellyyttävää, kun tärkeimmät kriteerit tuntuu olevan turvallisuus ja riittävän iso peräkontti, että mahtuu vaunut ja muut tavarat <3

Mies on kyllä muutenkin innoissaan vauvan saamisesta, vaikka raskaus ei sille tietenkään ole samalla alilla konkreettinen (ainakaan vielä) kuin mulle. On ollu mukana ekassa neuvolassa ja nyt sai järjestettyä niin, että pääsee rakenneultraan mukaan. Ehkä se vauva siellä konkretisoituu myös miehelle!
 
Meille tulee vuosien yrittämisen jälkeen ensimmäinen yhteinen lapsi. Miehelläni on edellisestä suhteesta 11-vuotias tytär ja nyt on meille sitten poika luvassa. On kyllä ihan täysillä mukana tuo ukonhöppänä. Järjestää töistä vapaata että pääsee ultriin mukaan, hössöttää etten sais tehdä mitään ja tuo herkkuja kaupasta. Oikein myötätuntoraskautta ilmassa kun mulla on noussu paino 3 kiloa niin hänelle on kiloja tullu lisää 15.... :grin
 
Mies on kyllä mukana minkä pystyy. Käy nyt armeijaa kun lykkäsi sitä useammalla vuodella opintojen takia. Huomaa kylllä että ei enää jaksaisi olla, vaan pitäisi päästä koti laittamaan kuntoon ja olemaa mukana odotuksessa. Viikonloppuisin on kiinni mahassa niin että multa on mennä jo hermot :D Ukolla vaan tahtoo se ongelma olla että puhuu paljon mutta tekee vähän, Puhelimessa harmittelee kuinka tahtoisi olla kotona apuna, mutta sitten kotona ollessa ei varmasti siihen imurin varteen tartu jos en erikseen sano. Onhan siinä se että hälle ne kotiviikonloput on lomaa, minulle vapaat vikkonloput on kotitöitä varten. TURHAUTTAVAA!
Ja autoa ollaan täälläkin vaihtamassa, aina ja ikuisesti. Tuommonen autohulluhan se on aina ollu, ihan niinku isänsä, ja varmaa tulee tästä meidänki pikkukaverista, oli sitten kumpi vaan :D Minä sitten parhaani mukaan yritän pitää tuon lahopään jalat maassa muistuttelemalla kohtuullisesta kulutuksesta ja niistä vaunuista takakontissa :P

Ihan toivotonhan tuo äijä on, mutta rakastan rakastan. Ja ensimmäinen on meille molemmille siis tämä lapsi.
 
Nyt kun tämä maha näkyy, ja se on tuolle ukolle sitä konkretiaa, niin se on alkanut heräillä tähän odotukseen ja mun raskauteen. Eilen kun valittelin puhelimen kautta väsymystä ja vilua koko päivän niin illalla kun hän tuli meille, hän avasi sängystä peitot ja käski sinne. Siis nukkumaan lämpimään. Ei mitään hötsyn tötsy-juttuja. Lupas komentaa minun tytötkin ajoissa maate. Siinä minä hetken mietin, että mitäs valitin...
Meillon tosiaan joskus niin vähän yhteisyä aikaa ettei siinä viihti kiukutella. Mutta ei niitä hormoneja voi hillitäkään...:confused: Jos vauva myn sisällä tahtoo raivota niin sen on annettava raivota:mad::grin
 
Meidän isäntä ilmestyki eilen illalla yllättäen kotiin vaikka tänään vasta piti tulla. Pötköteltiin kattomassa telkkaria ja saipa hänkin viimein tuntea vauvelin potkut kättä vasten :)
 
Mä just kysyin eilen mieheltä, että voitaisko sopia joku tapaaminen, kun tuntuu, ettei ehditä ikinä puhua mistään muusta kuin siitä kuka vie ja hakee tyttöä harrastuksista, kuka käy kaupassa, mitä ostetaan, kuka pesee pyykkiä ja mitä pyykkiä jne.
 
Minun täytyy nyt kyllä sanoa, että vaikka rakas avomieheni onkin täysi idiootti, ei osaa ottaa itseään niskasta kiinni hoitaakseen kotitöitä enemmän oma-alotteisesti, höyryää enemän uudesta autosta kuin pienen lapsen kanssa elämiseen sopivasta asunnosta (meillä siis kolmas kerros, ei hissiä ja alhaalla ei tilaa säilyttää vaunuja. Ja aika pienikin tämä on) ja osaa muutenkin olla välillä hieman ajattelematon... siitä huolimatta minulla on kyllä aika ihana mies ♡

Jaksaa hokea kuinka kauniina ja seksikkäänä minua pitää, vaikka oloni onkin kuin ilmavaivaisella valaalla. Vakuuttaa pitävänsä minusta yhtä paljon sitten kun olen synnytyksen jäljiltä löysää läskiä ja roikkuvaa nahkaa, ja kun tissit roikkuu polvissa imetyksen lopetettuani (ja kuvailu ei siis kuulu noin miehen suusta vaan omastani).

Tähän kyllä totesin, että sietää rakastaa vieläkin enemmän kun minä kerta tämän joudun ulos pusertamaan :D
 
Meki vietetään miehen kassa tänään laatu aikaa yhdessä pitkästä aikaa.. Eilen puhuttiin jos sauna lämmitettäis ja tehtäis jotain herkkuja ilta palaks ja katottais joku hyvä leffa yhdessä.. En maltais millään odottaa iltaan asti :Heartred.. Meilläki ollu aika myllerystä nyt jo monta viikkoo kun on ollu nii paljon muuta suuniteltua menoa ja sit se äitin kuolema sun muuta nii ei oo sillei ollu aikaa panostaa parisuhteseen ja sen kyllä huomaa että viimeistään nyt on myös pakko "hoitaa" meijän yhteistä parisuhdetta :) Oon kyllä kaikin puolin onnelinen tällä hetkellä omasta elämän tilanteesta että kaikki perus asia on kunossa :Heartred
 
Minun puoliso oli eilen ostanut minulle uuden läppärin synttärilahjaksi. :O siinä se keittiön pöydällä nökötti kun tulin töistä. Oon kuulemma puhunut siitä niin kauan eikä meillä ole yhtäkään kunnollista tietokonetta niin oli sitten salaa käynyt ostamassa. Ja kuulemma kun äippälomallekin kun jään niin jos on tylsää niin on edes yksi kone joka pyörittää Simsiä.. :'D<3 On se vaan niin ihana pöljä. Hän on reissutöissä ja jokaisena kolmena päivänä viikossa kun on kotona, muistaa kertoa kuinka ihana vatsa minulla on ja koittaa raahata minua kaiken maailman sukulaisten luo masua näyttämään kun on niin ylpeä. :)

Hänelle jotenkin koko odotus on ollut konkreettisempaa kuin minulle mikä toki sinänsä hassua. Itse en vaan tahdo ymmärtää että olen saanut jotain näin hyvää ja koko ajan olen vaan varuillani milloin se otetaan minulta pois. :( Mies taas on maailman positiivisin optimisti enkä viitsi hänen mieltään näillä kurjilla peloilla saastuttaa.

Täytyy kyllä olla onnellinen kun on näin ihanan ja huomaavaisen ja rakastavan miehen jotenkin itselleen saanut. :)<3
 
Me käytiin eilen kylpylässä ja oli kyllä ihana lillua lämpimässä vedessä ja käydä kaikissa hienoissa saunoissa ihan vaan miehen kanssa kaikessa rauhassa. Vauva innostui potkimaan aina, kun siirryin viileämmästä ilmasta lämpimään altaaseen. Illalla se oli jotenkin tavallista rauhallisempi. Ehkä kylpeminen rauhoitti myös sitä? Mies on viime aikoina tehnyt paljon ylimääräistä keikkaa viikonloppuina arkitöiden lisäksi, kun haluaa tehdä niitä nyt ja olla sitten kotona kun vauva syntyy. Siksi tää oli niin ihanaa luksusta kaikin puolin <3
 
Aivan turhaan hehkutin meijän yhteistä aikaa viime lauantaina.. Olis han se pitäny tietää että se oli pelkää toive ajattelua taas vaihteeks.. Kun tuli töistä kotiin nii hän makoili vaan sängyssä ja katteli telkkaria.. Ei tullu edes keittiöön syömään mun kanssa samaan aikaan.. Sen jälkeen hän oli sitä mieltä että pitäis käydä moikkaa kavereita ja siinä sit vierähti 1,5t.. Sen jälkeen kello oli kin jo melkeen 20.00 eikä oikeen sit enään huvittanu tehdä mitään kun piti kumiski aikasin taas mennä nukkuu kun töistä oli seuraavana päivänä.. Eli se siitä laatu ajasta mitä oltiin sovittu.. sanoin sille että ei tarvii sitten jatkossa vietää mitään laatu aikaa kun ei nyt kään siihen ollu aikaa kun kaverit meni edellä taas vaihteeks.. Ja niin monta viikkoo kun mä siitä oon marissu että olis kiva keskityy joskus myös meijän parisuhteseen ja kahenskeskiseen aikaan.. On se vaan nii jännä että v-loppusin sitä aikaa kyllä riitää ystäville ja kaikelle muulle mut yks vitun ilta kahdestaan on näköjään aivan liikaa vaadittu.. Enkä tästä lähtien vaadi.. Ja sen on myös aivan turha kuvitella että mä hyvällä katon sen v-loppu ryypy reissuja ja sen on turha odotaa multa mitään hyvää ja kaunista..
 
Mä oon huomannu kuinka mua on alkanut pikkuisen ärsyttää, kun mies ei niin paljon puhele vauvajuttuja kuin haluaisin tai ylipäätänsä nysvää mun kanssa hautomassa aina kun on mahdollista... MUTTA kyllä se ongelma taitaa olla nyt itsessä. Kun oikeasti alkaa miettimällä miettimään asiaa, niin miehellä on varmasti niiiiiin erilaista tämä raskausaika. Ei sen sisuksissa oo ketään eikä se mietiskele vauvaa koko ajan niin kuin itse. Mies on selvästi nyt keskittyneempi työasioihin ja kyllähän se on oikeasti se alkukantaisin miehinen tehtävä eli keskittyä tuomaan leipä pöytään perheelle. Kyllähän mies mut ottaa kainaloon, halii ja pusii ja on kahdenkeskistä aikaakin, mutta selvästi sillä on joku oma prosessi käynnissä ja pitää sillekin antaa tilaa...

Mun mies on kyllä niin ihana ja mun paras ystävä, ihan itku tulee silmään ku ajattelee. Vaikka joku siinä välillä ärsyttääkin, niin kyse taitaa enemmänkin siitä mitä mä itse haluaisin kuin siitä että mies tekee jotain väärin. Kaikkea ei voi saada, joskus pitää kattoo peiliin: Oonko itsekään mukamas ollut niin ihana, että ansaitsisin joka päivä jotain erityiskohtelua...?!
 
Nanna, toi on niin epäreilua kun sovituista yhteisistä menoista ei pidetä kiinni... Vaikka se ei ois mitään kovin ihmeellistä, niin on se silti tosi tärkeää!
 
Eriika: Oon niin sun kans samaa mieltä ja itse asiassa sä puit mun ajatukset sanoiksi :)
itellä ollu just tollasia samanlaisia ajatuksia mut en oo vaan niitä osannu pukea sanoiksi...
 
Pikkumyy, oon tätä pyöritellyt päässäni jo parisen viikkoa ja nyt kun pysähdyin kunnolla miettimään, niin tajusin että kaikki on oikeasti ihan pirun hyvin tällä hetkellä... Joskus sitä vaan kehittelee omassa päässään ongelmia, kai sitä on niin tottunut että kaikki lopulta menee v*uiks... :D

Mju, nimenomaan! Niinhän sitä muka sanotaan, että miehet pääsee raskausaikana helpommalla (näinköhän!?), mutta kyllä tää on niin ihanaa naiselle, että en luopuis raskaana olemisen kokemuksesta mistään hinnasta :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top