Mun mies on kanssa sellainen suunnittelija. Kaikessa aina KESTÄÄ. Mitään - edes ihan arkipäiväisiä asioita kuten imurointia tai lampun vaihtoa - ei voi heti tehdä, kun aina pitää ensin harkita ja pohtia, vaikkei ne asiat siitä miksikään muutu. Argh.
Joskus se sitten kyllä yllättää tekemällä ihan yht'äkkiä jotain äkkiliikkeitä, joihin en oo osannut lainkaan varautua. Kerran oli miehen serkun vaimo tuomassa niiden tytärtä meille yökylään. Lähdettiin tytön kanssa heitä bussipysäkille vastaan ja kun tultiin takaisin, niin olkkarista oli kadonnut nojatuoli. Mies oli siirtänyt sen keittiöön, jotta voin pitää hänelle seuraa, kun hän laittaa ruokaa.
Toisen kerran lähdin miehen vapaapäivänä aamulla töihin ja kun tulin takaisin, niin meidän keittiön kaapistot oli vaihtaneet väriä harmaista sinisiksi.
Noista jutuista oon sanonut, että tee vaan, mutta etkö vois kysyä mun mielipidettä ensin, kun yhdessä täällä asutaan. Se vastaa, että voihan tavarat siirtää ja pinnat maalata aina uudestaan, jos en tykkää. Voi, voi, mutta jostain kumman syystä asiat tuppaa tapahtumaan huomattavasti hitaammin silloin, kun mä niitä pyydän.