Samaa mieltä muitten kans, että tiesipä tai ei mitään taustoja, niin on tökeröä lähteä arvostelemaan toisen äidin imetystä tai imettämýyttä.
Minä lypsin neljä ekaa kuukautta oikeestaan kaikki vauvan tarttemat maidot. Imettääkin välillä yritin, kun maidon tulo ei ollut ongelma, mutta poika ei siihen koskaan oppinut. Imettämiseen koitettiin kannustaa, mutta en siinä eoäonnistumista ottanut niin henkilökohtaisesti, koska poika sai joka tapauksessa minun maitoa pullon kautta.
Neljäkuukautisesta lähtien poika on tosiaan ollu itkuinen ja vaatinut jatkuvaa sylissä oloa ja viihdyttämistä. Yöunet on meillä "tuhansissa" pikku palasissa, joten yölypsyt jätin pois, ettei väheiset unimahdollisuudet kuluisi lypsykoneessa kiinni. Poika ei myöskään enää viihtynyt yksinään lypsyn aikaa kuten ennen ja koska oon paljon kaksistaan pojan kans niin lypsykerrat väheni päiväsaikaankin. Nyt lypsän vielä aamulla. Tänään tuli 70ml.. katsotaan tuleeko huomenaamulla enää mitään. Onnrksi poika on alkanut hyväksyyn paremmin korviketta, kun sen osuus lisääntyi. Meillä näet hyljeksi aluksi korviketta ja olin panikoitua oman lypsyuupumukseni kanssa, että mitäs poika syö jos ei saa maitoani.
Täytyy myöntää, että joskus olen vähän kateellinen imettäville äideille, vaikka eihän se multa ole pois! Ja surutyötä olen joutunut tekeen tään lypsämishomman hiipumisen kanssakin. Nyt kuitenkin melko ok olo asian suhteen. Yritän ajatella, että nyt multa kohta jää yks työllistävä asia pois, kun lypsäminen loppuu kokonaan. Ja sainhan monta kuukautta kuitenkin tarjottua omaa maitoani pojalle.