Pullonpyörittäjät

Tuuliina jätä tommoset arvostelijat omaan arvoonsa! Täällä mamma joka yrittänyt 4 vauvaa imettää ja joka kerta homma kosahtanut alkumetreille:/ joillain ei vaan imetys onnistu jostain syystä ja sille mitään mahda:)
 
Kiitos hei mammat vertaistuesta :) On se jännä että vaikka itelläki kolmas muksu nyt tää vauva niin edelleen jaksaa pahottaa mielensä joidenkin ääliöiden kommenteista.. Toivoisin että tää äidillinen itseluottamus vahvistus niin ettei tarttis tommosista välittää. Ekan ku sain niin otin kaiken tosi rennosti enkä syyllistyny mistään. Sit toisen kans oliki jo rima muka korkeemmalla ja nyt tuntuu että syyllisyys painaa taas aika herkästi. Mä oon seurannut tätä joulukuun -15 mammojen keskustelua ihan alusta asti ja jonkun verran kommentoinutkin juttuja välillä. Sitte alko ongelmat parisuhteessa, kärjisty tilanne tosiaan melkeen eroksi. Jäi kertomatta pojan syntymä ja synnytyskertomus..mut edelleen täällä aktiivisesti seuraan keskustelua ja paljo tää on antanu itellekki :)
 
Tuuliina, helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritä muiden negatiiviset puheet päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Itsekin olen herkästi syyllistyvä, ja kun imetys tyssäsi alkumetreillä, tuli todella syyllinen ja epäonnistunut olo äitinä, mutta ajan kanssa siihen tottui ja hyväksyi, että lapsi kasvaa (ja pärjää) korvikkeella. :) kyllä nykyään tuntuu että teki niin tai näin, imetti tai ei, niin jollakulla on kärkäs mielipide asiasta ja jotkut eivät valitettavasti osaa pitää mölyjään mahassaan. :mad:
 
Samaa mieltä muitten kans, että tiesipä tai ei mitään taustoja, niin on tökeröä lähteä arvostelemaan toisen äidin imetystä tai imettämýyttä.

Minä lypsin neljä ekaa kuukautta oikeestaan kaikki vauvan tarttemat maidot. Imettääkin välillä yritin, kun maidon tulo ei ollut ongelma, mutta poika ei siihen koskaan oppinut. Imettämiseen koitettiin kannustaa, mutta en siinä eoäonnistumista ottanut niin henkilökohtaisesti, koska poika sai joka tapauksessa minun maitoa pullon kautta.

Neljäkuukautisesta lähtien poika on tosiaan ollu itkuinen ja vaatinut jatkuvaa sylissä oloa ja viihdyttämistä. Yöunet on meillä "tuhansissa" pikku palasissa, joten yölypsyt jätin pois, ettei väheiset unimahdollisuudet kuluisi lypsykoneessa kiinni. Poika ei myöskään enää viihtynyt yksinään lypsyn aikaa kuten ennen ja koska oon paljon kaksistaan pojan kans niin lypsykerrat väheni päiväsaikaankin. Nyt lypsän vielä aamulla. Tänään tuli 70ml.. katsotaan tuleeko huomenaamulla enää mitään. Onnrksi poika on alkanut hyväksyyn paremmin korviketta, kun sen osuus lisääntyi. Meillä näet hyljeksi aluksi korviketta ja olin panikoitua oman lypsyuupumukseni kanssa, että mitäs poika syö jos ei saa maitoani.

Täytyy myöntää, että joskus olen vähän kateellinen imettäville äideille, vaikka eihän se multa ole pois! Ja surutyötä olen joutunut tekeen tään lypsämishomman hiipumisen kanssakin. Nyt kuitenkin melko ok olo asian suhteen. Yritän ajatella, että nyt multa kohta jää yks työllistävä asia pois, kun lypsäminen loppuu kokonaan. Ja sainhan monta kuukautta kuitenkin tarjottua omaa maitoani pojalle.
 
Pakko kans vähän avata sanaista arkkuani... Mulla jo ennen esikoinen syntymää oli hieman ristiriitaiset tunteet imetyksen suhteen. No kun poika sitten lopulta tuli maailmaan ja heti rinnalle, se outo suhtautuminen imetykseen katos saman tien - siis mulle tissit kuuluu kammarin puolelle ja imetys tuntui, rehellisesti sanottuna ennen ku sen koin, pervolta :D noh, se imetys jota vierouksen odotuksen ajan muuttukin sit yhtäkkiä hirveäksi stressiklöntiksi... "miksei tää onnistu, miksi mua sattuu, oon paska äiti jne" ja oikeesti ekan kohdalla tämmönen ylimääräinen itsetunnon latistaja ei oikein tunnu mukavalta. Ennen kaikkea kun osu kohdalle myös muutama neuvolatäti, joiden mielestä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin imetys :/ noh kärvistellen 3 kk mentiin ja sit laitoin maitobaarin kiinni (maito loppui) ja korvikkeella mentiin. Hyi hitto sitä stressin määrää ja syyllisyyttä... Miksei imetys vaan voi olla äidin oma valinta, tarviiko siihen kenenkään puuttua. Tärkeintä kuitenkin lapsen ja äidin hyvinvointi. Myös henkinen.

Tän tokan kohdalla lähdin liikkeelle sillä odotuksella, et katotaan... ja imetys/pumppaus loppu 2,5kk jälkeen. En koe mitään huonommuuden tunnetta. En vaan ole imettäjäksi syntynyt. Enkä väkisin lähde taas stressaamaan ja tappelemaan - ei tee hyvää mun mielenterveydelle.

No molemmat lapset kasvaneet paremmin ku hyvin, ei allergioita, ei sairasteluja (esikko ollut yhden kerran 2 pvän nuhassa ja ikää tulee se 1,5 vuotta) ja kaikin puolin ihania ja terveitä lapsia - tähän vois sille neuvolan th-mummolle sanoa "in your face" :D
 
Ja niin... Jos äiti ei osaa lapselle antaa läheisyyttä muulla ku tissillä, on äidissä jokin pahasti vialla.
 
Eipä tuo imetys länsimaissa ole niin tähdellistä, hygieeniset olot, joten ei korvikkeen säilyminen ja puhtaana pysyminen ole ongelma. Tasalaatuista ravintoa ja ei allergisoi/aiheuta oireita ja äiti voi syödä mitä tykkää. Iso stressihän tuosta tehdään äideille ja itsekin kovasti itseään syyllistynyt imetyksestä ja siitä kun tuntuu vaan niin paskalta olla jotenkin huonompi. Mut eihän se tosiaan äitiyttä määritä, ravintoa vauva saa myös pullosta :) Kyllähän se turhauttaa jos ite haluis imettää ja ei maitoa tule ja toinen lopettaa kun ei huvita, vaikka maitoa tulis, MUTTA se ei ole mun asia ja ei se mun tisseihin maitoa tuo. Toisille on tärkeää imettää ja toisille ei. Jos imetys tuntuu pahalta, niin mikähän hyöty sitä on jatkaa? Miks se painostus on niin törkeetä neuvolasta? Eikö olis helpompi suhtautua stressivapaammin imetykseen ja kannustaa vaikka osittaiseen imetykseen? Onnistuisi varmaan huomattavasti useammin imettää pidempää jos siitä ei niin kamalaa painetta luotaisi. Tokihan sen tyhmäksi tajuaa, että äidinmaito on se luonnollisin tapa ruokkia vauva, mut jos tuolle linjalle lähdetään, niin eihän luonnollisesti vauva käyttäs vaippoja, ihmiset söis sormin jne, et miks just se imetys on se tärkein?

Painelin taas nakkisormillani vahingossa alapeukkua :D
 
Musta tuntuu et äitinä sitä ottaa itteensä helposti joka asiasta, vaikka toinen ihan pahaa tarkoittamatta jotain kommentoi. Ennen näiden eri palstojen lukemista mä suhtauduin hyvin rennosti kaikkeen äitiyteen liittyvään, kuten imetykseen. Nyt tuntuu, et jotenki ottaa jokaisen kysymyksenkin jotenkin arvosteluna, vaikka toinen vaan puhtaasti haluais tietää ja on utelias. Ollaan armollisia itsellemme, ja hyväksytään oma äitiytemme just sellaisena kuin siitä on muotoutunut. Ehkä sitten osaa ottaa muidenkin kommentit rennommin :) Yritän ainakin :)
 
Hei te joilla on vauvat pelkällä korvikkeella, eli ette imetä ollenkaan eikä vauva saa äidinmaitoa edes pullosta (varmaan moni, niinkuin myös me, aloittanut kiinteiden maistelun). Millaisia määriä teiän vaavit saa korviketta yöaikaan? Meillä menee 2-3 kertaa 120 ml ja oon miettiny onko tuo normaali määrä. Päivällä sama määrä noin 2,5 - 3 tunnin välein. Näistä on varmaan ollu juttua täällä ja suosituksista myös, mutta jos jollain ois antaa tietoa nyt ku en ehtis alkaa kauheasti selaileen.. Tuohan tekee jo yli litran vuorokaudessa. Yöllä yritän rauhotella tutilla vaan eipä se onnistu. Maitoa on saatava ja mielellään nopeasti! Pullo suussa sit nukahtaa taas muutamaksi tunniksi. Huono tapa lienee tuokin pullo suussa nukahtaminen, ku herätessä tietenki haluaa samantien palvelua.
 
Muokattu viimeksi:
Yöllä herätään kerran syömään ja hilpasee 200ml päivällä syödään 3-4h välein 160-200ml:)
 
Eli aika samoja määriä menee vuorokaudessa teilläkin, on vaan nuo kerta-annokset teillä vähän isompia ja syöttöjä harvemmin. Pitää meilläki koittaa jos menis kerralla vähän enemmän yöllä, niin oisko vähemmän herätyksiä :) Toisaalta, yksilöllistähän se on tuokin paljonko napa vetää kerralla. Joskus tuolla tien päällä ollessa oon lämmittänyt sen nan-purkillisen 200 ml ku hukkaanhan se menis kuitenki, nii on vetänyt siitäki sen 180 ml nälkäänsä..
 
Meillä normaalisti ei syödä yöllä ollenkaan. Kuten viime yö. Nukkuu 21.30 - 08.30 putkeen. Päivällä maitoa menee kerralla noin 210 ml viis tai kuus kertaa päivässä... Aika lapsi kohtaista mut ei tuo litra oo niin kauhean iso määrä!
 
Täällä menee korviketta kerralla 180 - 200ml, viidesti päivässä syödään. Yöllä ei syödä ollenkaan kun poika nukkuu yöt, ensimmäisen kerran syödään 6 - 7 aikaan aamulla. :)
 
Voiko jauhekorvikkeista sekoitella pulloihin päivän satsit valmiiksi jääkaappiin? Jauheet olisi vaan halvempia mutta jotenkin koen kovin hankalaksi alkaa sekoittelemaan maitoa kun pieni huutaa nälkäänsä...
 
Mä teen niin illalla, että mittaan keitetyn veen valmiiks pullohin ja jätän huoneen lämpöön. Sitte yöllä lusikoin vaan jauhot sekaan, puistelen ja annan pojalle. Valmista seosta ei sais kauaa seisottaa, niin siksi en tee valmiiksi asti. Tosin kyllä joskus lyhyelle reissulle teen seoksen valmiiks pulloon. Mä käytän aina nykysin huonenlämpöstä vettä. Pojalle jostain syystä maistuu se paremmin kuin lämmitetty..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top