Pulinaketju

Surullisia uutisia tänään. Voimia Äitykkä.

Minä näen keskenmenot kahdella tavalla. Luonto saattaa korjata vialliset, mutta vie se terveitäkin. Itse olisin varmaankin hyväksynyt helpommin sen viallisen poismenon. Suru se on kuitenkin. Mutta allekirjoitan sen, että jos on mennäkseen, niin mielummin ennemmin, kun myöhemmin.
 
En kyllä ymmärrä, että mihin tämä aika karkaa. Jos näin tällä iällä aika juoksee hurjaa kyytiä, niin alan ymmärtää kiireisiä eläkeläisiä. Sitten se vasta kai kiitääkin.
 
Hei ja kovasti kiitos kaikille ❤️
Itkua on väännetty ja maailmankaikkeudelta tivattu että miksi näin? Mutta eihän me vastausta saada, tiedetään vain se että tämän pienen aika ei ollut tulla meidän perhettä täydentämään. Ja no, julmalta tuntuu ajatella, mutta parempi kuitenkin näin kuin että esim vasta rakenneultrassa olisi löytynyt isojakin poikkeamia. Joku tarkoitushan näillä keskenmenoillakin on, minun mielestä ainakin.

Päästiin päivällä omalle terveydenhoitajalle vielä purkamaan tuntoja, joka oli tässä kohtaa ihan paikallaan. Hän vähän ihmetteli perhe-arten ohjeistusta että odotellaan vaan vuotoa ja tehdään uutta raskaustestiä vuodon päätyttyä. Soitti sitten Naistenklinikalle, josta annettiin samantien aika maanantaille tutkimuksiin ja ohjeistusta viikonlopun varalle jos kipuja/rajua vuotoa ilmenee.

Puoliso onneksi pystyi olemaan pois töistä, käytiin ulkona syömässä ja on pureskeltu tätä tilannetta yhdessäkin. Ja kyllähän elämän kuuluu jatkua, ei me voida tätä tilannetta jäädä surkuttelemaan loputtomiin, koska itse ei oltaisi voitu tehdä mitään toisin. En siis tarkoita että kylmästi vain unohdettaisiin asia, tätä varmasti käsitellään vielä moneen kertaan vaikkakin katseet koetetaan kääntää kohti huomista
Voimia Äitykkä <3
 
Täällä kp24/28-32.

Mies sai tiistaina diagnoosin nodulaarinen Hodginsin lymfooma. Helppohoitoinen, mutta uusii helposti. Yleensä ei leviä, mutta se tarkistetaan ens viikon koko vartalon kuvassa. Tänään oli pään magneettikuvaus uudelleen. Jos päässä edelleen muutos näkyvissä, kirjautuu hän torstaina osastolle perjantain koepalan ottoa varten. Miestä jännittää kuvien tulokset, mutta ens viikolla kuulee niistä.

Viime viikolla olin mahataudissa, nyt ollaan kuopuksen kanssa flunssassa. Kurkku kipee mulla ja olin saikulla tänään.
 
Surullisia uutisia tänään. Voimia Äitykkä.

Minä näen keskenmenot kahdella tavalla. Luonto saattaa korjata vialliset, mutta vie se terveitäkin. Itse olisin varmaankin hyväksynyt helpommin sen viallisen poismenon. Suru se on kuitenkin. Mutta allekirjoitan sen, että jos on mennäkseen, niin mielummin ennemmin, kun myöhemmin.
Näimpä. Ajattelen ihan samoin. Vaikka lie ituhippiä tai mitä ikinä niin uskon että kaikella on jokin tarkoitus. Jonka ymmärtää ehkä vasta myöhemmin vuosien jälkeen. Noin muutenkin kuin raskausasioissa.
 
Täällä kp24/28-32.

Mies sai tiistaina diagnoosin nodulaarinen Hodginsin lymfooma. Helppohoitoinen, mutta uusii helposti. Yleensä ei leviä, mutta se tarkistetaan ens viikon koko vartalon kuvassa. Tänään oli pään magneettikuvaus uudelleen. Jos päässä edelleen muutos näkyvissä, kirjautuu hän torstaina osastolle perjantain koepalan ottoa varten. Miestä jännittää kuvien tulokset, mutta ens viikolla kuulee niistä.

Viime viikolla olin mahataudissa, nyt ollaan kuopuksen kanssa flunssassa. Kurkku kipee mulla ja olin saikulla tänään.
Miehen työkaveri sairastui samaan, käveli diagnoosin jälkeen töihin ja päätti että puolen vuoden päästä on Saksan konferenssissa mukana, terveenä. Nyt täysin terve, remissiossa :) sillä kuulemma hyvä ennuste <3

Tsemppiö Helena, pistän käsiä ristiin, pistäkää tekin <3 voimaa koko perheelle <3
 
Voimia äitykkä ❤️. Hyvä, että sait noin pian ajan Naistenklinikalle. Itse sain silloin joulukuussa ajan vasta kahden viikon päähän ja oli jotenkin tosi kurja vain odotella kuollut alkio kohdussa.

Minusta vanhempainvapaauudistus kuulostaa hyvältä. Äidin vapaa ei tosiaanlyhene, jos mies antaa sen 69 päivää äidille, mutta lisäksi isä voi käyttää oman vapaan. Mun mielestä me äidit ollaan vähän itsekkäitä, kun halutaan itse olla lapsen kanssa kotona ja miehen pitää elättää perhe. Harva aidosti miettii mahdollisuutta, että mies jäisi kotiin lapsen kanssa. Vedotaan rahaan, vaikka usein senkin voisi ratkaista, jos oikeasti haluaisi. Esim lyhennysvapaalla tai sitten vain tinkisi sen muutaman kuukauden ajan joistain menoista. Isän verotus myös pienenee jos on kotona jonkin aikaa. Ehkä lakimuutokseen myötä useampi isä uskaltaisi jäädä kotiin lapsen kanssa, jos äiti vain sen sallii.

Esikoisen kohdalla vain minä oli kotona lapsen kanssa, mutta mies jäi keskimmäisen ja kuopuksen kanssa pariksi kuukaudeksi kotiin, kun mun vanhempainvapaa loppui. Se oli itselle kipeä päätös, koska olisin mielelläni jäänyt kotiin, mutta minusta oli reilua, että mies sai yhtä lailla vapaansa. Imetys sujui ihan hyvin niin, että imetin ennen töihinlöhtöä ja heti sieltä tullessani. Mies teki asiat lasten kanssa eri tavalla kuin minä ja siinä oli välillä sulattamista. Tuo kotona olo teki meistä täysin tasavertaiset vanhemmat ja senkin jälkeen mies on kantanut todella paljon vastuuta lapsista. Jos meille neljäs vielä tulee, niin mies on jo sanonut haluavansa jäädä vauvan kanssa kotiin mun vanhempainvapaan jälkeen. Ei se taloudellisesti ole yhtään huonompi kuin jos jäisin hoitovapaalle ja mies olisi töissä. Uudistuksen myötä mies saisi ansiosidonnaista pidempään ja itse saisin täyden palkan. Summa on isompi kuin miehen työ + hoitoraha.
 
Marcipa, ihana kuulla mielipiteesi perhevapaauudistuksesta. Itselle aina välillä tulee mieleen, että kyllä isälläkin on oikeuksia, mutta äitien oikeudet jyräävät yli.

Meillä mies piti kaikki isyysvapaat, nehän ovat kuitenkin ansiosidonnaisia, joten tottakai hänellä päiväraha oli ihan merkittävä tulo, enemmän kuin minun palkkani.

Meillehän ei enempää lapsia tule, joten uudistuksen edut eivät meitä saavuta.
 
Niih...näissä On monta mutkaa. Kaikki isät ei halua jäädä. Kaikki isät ei halua tai voi pitää vapaita. Ei raha aina ole se ainoa veruke. Sikäli vapaaehtoisuus on asioissa mun mielestä Hyvä, jokainen saa järkätä kuvionsa mieleisekseen. Mies saa jäädä kotiin nykysysteemilläkin. Nykyinenkin 9kk rahajakso on maailman mittakaavassa hulppea.
Mä en rehellisesti edes kaipaa töihin vaikka kiva työ onkin. En ”rakasta” kotonakaan oloa että ns jyräisin miehen yli mutta hänen työkuvioiden ja muutaman muun systeemin takia ei ole mahdollista että hän kotona olisi. Ei yksin rahakaan. Mutta mulle käy tämä, passaa tää järestelmä. En jokatapauksessa oo menny töihin 9kk kohdalla enkä edes 14kk kohdalla. Kumpikin menneet varsinaiseen päivähoitoon 3v, esikoinen vain 2x viikossa silloinkin. Tästäkin oon kotona näillä Näkymin tappiin ellen sitten ylikin. Sikäli omalla kohdalla uudistus ei varmaan vaikuttasi jatkossakaan vaikka olisin nuori ja lapsia saisin lisää.
 
Ai niin, miehen pernan huomattiin suurentuneen ja keuhkojen muutos voi liittyä lymfoomaan. Prosentin todennäköisyydellä imusolmukesyövän lisäksi aivoissa voi olla kasvain. Paljon avoimia kysymyksiä.
 
Äitykkä, olen niin pahoillani. <3 Kovasti voimia asian käsittelyyn ja surutyöhön.

Helena80 voi että, kurja diagnoosi, mutta toisaalta hyvä että epätietoisuus päättyi ainkin siltä osin. Piti jo aiemmin kommentoida, että imusolmukesyöpä on ymmärtääkseni hyväennusteisimmasta päästä syöpiä ja levinneetkin tapaukset pystytään usein parantamaan. Voimia joka tapauksessa kovasti tuleviin tutkimuksiin ja hoitoihin. Toivottavasti aivoista ei enää löydy mitään huolestuttavaa.

Täällä kirjoittelut jääneet vähiin, vaikka lähes päivittäin olen käynyt lukemassa. Hurjalta kuulostaa nuo diagnoosit ja kivut ym. joista olette kirjoittaneet - kyllä tuntuu omat murheet ja kolotukset pieniltä niiden rinnalla.

Täällä ei ihmeempää, ovistikut vahvistuu (tänään ei vielä ollut tasavahva) joten kenties sunnuntaina voisi munis poksahtaa. Meillä toki yritys on lähinnä sellaista "ei suljeta pois ihmeen mahdollisuutta" -tyyppistä, mutta käyhän tuo oviksen testailu ja oireiden kyttäily ajanvietteestä. :) Jotenkin vaikea kuvitella, että osaisi elää sellaisesta piittaamatta.
 
Juuri ukon kanssa sivuttiin tuota uudistusta. Ei korvaansakaan lotkauttanut. Jos ihme sattuisi kohdalle, niin kyllä se menisi samaa kaavaa, kun ennenkin. Pienet ovat minun, ukon mielestä myös. Silti aikaa heidän kanssaan viettää, mutta päävastuu ei ole hänellä. Kaikki miehet eivät tosiaan halua, vaikka siihen pystyisivätkin, monet jopa paremmin kuin äidit. Kumpikin on tyytyväinen. Kyllä mielestäni jokaisen perheen pitää saada asiansa päättää ihan itse.
 
Ei toki kaikki isät halua tai voi jäädä lapsen kanssa kotiin. Perhevapaauudistus ei sitä muuta, mutta ei myöskään vie äideiltä mitään pois, jos isä ei omaa pätkäänsä halua/voi pitää. Tarkoitin vain, että mikäli halua on isän kotiinjäännille, niin löytyy varmasti myös keino. Usein tuntuu, että äidin halu jäädä kotiin on isompi kuin toisenlaisen ratkaisun etsiminen. Tai perustellaan aina rahalla, vaikka oikea syy on jotain muuta.

Viihdyin oikein hyvin kotona lasten kanssa, eikä siitä syystä ollut töihin kiire. Olin putkeen kotona esikoisen ja keskimmäisen kanssa reilut 3 vuotta, lukuunottamatta yhtä 2,5 kk pätkää kun mies oli vanhempainvapaalla ja hoitovapaalla. Kuopuksen kanssa olin kotona 10kk, sitten 3 kk täysipäiväisesti töissä, kun mies kotona ja sen jälkeen kumpikin tehtiin puoli vuotta 60% työaikaa, niin lapset saivat olla täysin kotihoidossa. Mulla oli silloin määräaikainen työsuhde janpalasin töihin, koska toivoin sen vakinaistamista. Sitten tehtiin pari vuotta 80% työaikaa kumpikin, niin lapsille tuli lyhyet hoitoviikot. Rahallisesti oli todella pieni menetys tuo kummankin osittainen työaika, koska verot, hoitomaksut ja osittainen kotihoidontuki kompensoivat. Meille ihan täydellinen ratkaisu.
 
Äitykkä osanottoni menetyksestänne ja voimia surun käsittelyyn! :Heartbigred

Helenalle perheineen hurjasti tsemppiä! :Heartbigred


On aika minunkin kaivautua ihmisten ilmoille lomaviikon jälkeen. Viime viikonlopun häät oli ihanat ja ollaan katseltu niissä otettuja kuvia päivittäin. Onneksi on nuo kuvat muistona, liian nopeasti menee kaikki ihanat hetket ohi elämässä. Saatiin lomalla nauttia runsaasta ulkoilusta auringonpaisteessa, mikä sai sopivasti myös kevättä rintaan, sillä ovis sattui mukavasti eiliselle. Onpahan kuulkaa talleteltu tässä kierrossa. :dance011
 
Tuota kaipaisin apua kun mulla niitä menkkoja ei oo tullu eikä siis tietoa milloin pitäis tulla ja 31 puuhailtii ja 1 aamulla tuli limaklöntti eli missä nyt vois mennä tai pitäiskö vain oottaa... Yleensä oon tehnyt paripäivää ennen menkkojen alkua testin mut mut nyt?
 
@Alcyone onnea :Heartbigred

@Pikkuvarpaat jos 31-1 olis osunu ovulaatio nii varmaan parin kolmen pv päästä aikaisintaa vois alkaa näkyä jo perus PC tikussa. Dpo9-10 paikkeilla ainakin. Toki tämä on yksilöllistä mut varmasti dpo12 alkaa olla aika luotettava. Siis jos nyt oletetaan et ovis olis ollu about tollon
 
Sharmander nuihin aikoihin oli jäätän huono olo ja limoja ja sit toi klöntti... Ois kait pitänyt tehdä ovis testi mut se nyt jäi
 
Takaisin
Top