Pulinaketju

Heippa,
Kovin montaa sivua en jaksanut taaksepäin lukea mutta paljon näissä muutamassakin oli jo. Vaihdoin puhelinta ja linkki foorumille jäi siihen edelliseen, kun en heti jaksanut uuteen sitä laittaa. Kaipaan foorumiappsia.

Helena, kaikki maailmankaikkeuden voima ja tuki teidän perheelle nyt! Olette ajatuksissa :Heartred

Terho ja Tyyppi+ niiden äidit: jokopianjokopianjokopianjokojoko..!! Niin jännittävää! Tsemppiä ja miellyttävää synnytysreissua teille kaikille.

Oma tilanne normalisoitumassa. Pitkä kierto oli outo ja sisälsi muutaman tipan verta sillä tavalla, että kuvittelin jo uuden kierron käynnistyneen mutta turhia hälytyksiä ne ilmeisesti olivat. Nyt uuden vuoden kunniaksi sain sitten ihan oikeat kunnolliset menkat kipuineen kaikkineen. Olen tyytyväinen. Nyt sitten sitä panostusta ja kevätkylvöjen suunnittelua.
 
Anteeksi, en jaksa kommentoida teille mitään, mutta tsemppiä :Heartred

Käytiin neurologin vastaanotolla extra-ajalla. Muutos on miehellä aivorungossa, vain 1-2%:lla tulee sinne muutoksia. Lisäksi pikkuaivoissa on muutos. Tarkemmin ei osata sanoa, mutta koepala on otettava. Neurologi oli tosi huolissaan meistä. Kyseli lapsista ja tukiverkoista. Pyysi pysymään rauhallisena ja pyörittämään arkea. Sanoi, et mulle tulee shokkireaktio jossain kohtaa ja sairasloma on edessä mullakin. Aivorungosta on hankala leikata mitään, jos se on kasvain.

:smiley-angry017:sad010
Herran tähden Helena. Valtavasti voimia. Jos joskus jaksat kertoa niin oliko miehellä mitä oireita pidemmän aikaa vai niihä näkö/kaksoiskuvia? Olen todella pahoillani tilanteestanne. Puhu täällä mitä jaksat/haluat, tuskin kukaan olettaa että sulla on voimia tarttua meidän muiden kiertopäiviin tai mihinkään muuhunkaan toissijaiseen <3
 
Herran tähden Helena. Valtavasti voimia. Jos joskus jaksat kertoa niin oliko miehellä mitä oireita pidemmän aikaa vai niihä näkö/kaksoiskuvia? Olen todella pahoillani tilanteestanne. Puhu täällä mitä jaksat/haluat, tuskin kukaan olettaa että sulla on voimia tarttua meidän muiden kiertopäiviin tai mihinkään muuhunkaan toissijaiseen :Heartred
Ei ollut muita oireita kuin kaksoiskuvat ja karsastus joulukuusta alkaen. Parta alkoi katoamaan vähän yli vuosi sitten ja tuli keliakia. Nyt hän miettii, olisiko nämä voineet olla oireita tulevasta.
 
Eilen pamahti illasta ihan tumma viiva heti kun tikku kastui. Digi näytti tosin negaa :confused005 vissiin nää mun Lh piikit on matalia digille taas. Eli tuskin hyvä ovis mitenkään. Mut halut ja limat oli kyl oikeaoppiset. No. Näil mennään, aamun tikku ei tummunut enää samalleen.
 
image.jpg
nyt tuli tällanen. Tein digin mut kuopus alko itkee unillaan ja jätin sen testin tekeytymään. Näytti erroria eikä se ollut toiminu. Mut lasken tän ny plussaksi
 
Miehellä ei päänsärky hellittänyt ja myös niska tuli kovin kipeäksi. Lähti iltapäivällä päivystykseen ja on siellä edelleen. Ct -kuvaus oli tehty ja annettu Triptyliä kipuihin. Kotona on Tenoxia rauhoittumiseen ja nukahtamiseen avuksi. Huomenna lähden lasten kanssa juhliin 2h päähän ja mies jää kotiin. Loppiaisena appivanhemmat tulevat meitä katsomaan.
 
Huomenna työntäyteinen päivä mut täälä niin kaamee ilma ja huomiselle myös luvannut et hyvä tehdä paperi hommia..nyt kun menkat alkaa niin aloitellaan jos alkavat:grin:grin inhoan niitä yli kaiken:wtf: tuo lääke rauhotti niitä niin hyvin ettei juuri niistä tienny mitää mut katellaan
Helenalle paljon jaksuja:Heartred
 
Mies kotiutui iltakymmenen aikaan. Meni nukkumaan, vaikka nukkui päivystyksessä monta tuntia. Huoh rassukkaa.
 
Jaksoin viikon tauon jälkeen vihdoin tulla tänne edes kurkkimaan... Helenalle tsemppiä ja voimia vaikeaan tilanteeseen :Heartred

Mä olen pari viikkoa uinut niin mustissa vesissä, että en tiennyt sellaista henkistä kipua edes voivan olla olemassa. Nyt vähän parempi olo... Edelleen keskustelen (whatsappissa) miehen (tai ex-...) kanssa, mutta... ei sitä nyt oikein keskusteluksi voi sanoa. Melko monologia se on ollut, mies tuskin jaksaa vastata mihinkään. Vetäytyy luolaansa mököttämään... äEn edes tiedä mitä se haluais, ja onko sillä edes väliä? Jos en itse halua enää jatkaa. Järki sanoo että EI, mutta oon tunnetasolla niin kiinni hänessä... nyt alkaa olla jo tosi vaikeaa, kun ilmeisesti ovis lähestyy. Meillähän on peittoja heiluteltu useammankin kerran päivässä, lähes säännöllisesti. Mut pari päivää ennen ovista mun halut kyllä pomppaa niin tappiin, että oksat pois. Nyt on sit se vaihe, oksat pois ja osa runkoakin. Vaan eipä ole miestä täällä, eipä ole. Tää on eka kierto yli vuoteen, kun ei ole ollenkaan yritystä :sad001 Tietty taas tosi vahvat ovisoireet... testikin näyttää jo viivaa... joo, testasin, ihan huvikseni kun tikkuja oli vielä. Vahvistumassa hyvää vauhtia. Mitähän sillä tiedolla teenkää sit...
 
Jaksoin viikon tauon jälkeen vihdoin tulla tänne edes kurkkimaan... Helenalle tsemppiä ja voimia vaikeaan tilanteeseen :Heartred

Mä olen pari viikkoa uinut niin mustissa vesissä, että en tiennyt sellaista henkistä kipua edes voivan olla olemassa. Nyt vähän parempi olo... Edelleen keskustelen (whatsappissa) miehen (tai ex-...) kanssa, mutta... ei sitä nyt oikein keskusteluksi voi sanoa. Melko monologia se on ollut, mies tuskin jaksaa vastata mihinkään. Vetäytyy luolaansa mököttämään... äEn edes tiedä mitä se haluais, ja onko sillä edes väliä? Jos en itse halua enää jatkaa. Järki sanoo että EI, mutta oon tunnetasolla niin kiinni hänessä... nyt alkaa olla jo tosi vaikeaa, kun ilmeisesti ovis lähestyy. Meillähän on peittoja heiluteltu useammankin kerran päivässä, lähes säännöllisesti. Mut pari päivää ennen ovista mun halut kyllä pomppaa niin tappiin, että oksat pois. Nyt on sit se vaihe, oksat pois ja osa runkoakin. Vaan eipä ole miestä täällä, eipä ole. Tää on eka kierto yli vuoteen, kun ei ole ollenkaan yritystä :sad001 Tietty taas tosi vahvat ovisoireet... testikin näyttää jo viivaa... joo, testasin, ihan huvikseni kun tikkuja oli vielä. Vahvistumassa hyvää vauhtia. Mitähän sillä tiedolla teenkää sit...
Voisi olla nopeampi ja vähemmän tuskainen tie, kun ette viestittelisi edes sitä vähää. Voimia päivääsi!

Täällä lapsi sairastui ennen joulua ja koko loma on mennyt sillä teemalla. Tänään on mentävä taas lääkäriin, vaikka on sunnuntai.
 
Voisi olla nopeampi ja vähemmän tuskainen tie, kun ette viestittelisi edes sitä vähää. Voimia päivääsi!

Täällä lapsi sairastui ennen joulua ja koko loma on mennyt sillä teemalla. Tänään on mentävä taas lääkäriin, vaikka on sunnuntai.
Komppaan tätä. Löysässä hirressä on kurja roikkua. Pitkittää vaan oloa niinkuin laastarin repiminen karvaisesta kohdasta pikkuhiljaa. Jos saan sanoa niin ei tollainen oo mikään aikamies joka noin toimii tai jotain itkuhymiöitä lähettää. Varmasti tunteita on paljonkin, se on selvää. Mut nyt sun on aika miettiä sua itsees. Anteeksi jos näin sanon <3

omanapa. Nyt on pantu kaks päivää putkeen ja digi oli aamulla sitä mieltä että hymiö :mad::laughing001 Että häh. Pitää vissiin yrittää kellistää edelleen vai riittäiskö huomenna. Mut sit jännittää että tulee jotain eikä sittenkää pysty :sick009
 
Mulle tuli sitten eilen kohtutulehdus, johon sain antibiootit päivystyksessä. Mutta positiivista se, että hcg oli laskenut hyvin, eikä kohdussa ollut raskausmateriaalia. Ehkä sain tulehduksen siitä, kun heilutettiin peittoja perjantaina. Ei vaan maltettu enää odottaa ja vuotokin tuntui loppuneen. Tänään tosin alkoi uudelleen ja lääkäri löysikin hematooman kohdusta, joka ilmeisesti nyt vuotaa.
 
Komppaan tätä. Löysässä hirressä on kurja roikkua. Pitkittää vaan oloa niinkuin laastarin repiminen karvaisesta kohdasta pikkuhiljaa. Jos saan sanoa niin ei tollainen oo mikään aikamies joka noin toimii tai jotain itkuhymiöitä lähettää.

Eihän narsistisesti haavoittunut ihminen olekaan emotionaalisesti aikuinen, vaan noin 3-4-vuotiaan tasolla. Ja ymmärrän täysin (asiaan perinpohjaisesti tutustuttuani) mihin se ihminen kykenee ja mihin ei, ja mistä syystä. Sen takia en ihmeitä odota.

Ehkä se on mun osalta tässä vaiheessa enemmän myötätuntoa, kun näen miten kovasti hän(kin) kärsii. Toisaalta en tiedä voinko häntä auttaa millään tavalla. Toivoisin että voisin. Haluaisin kannustaa häntä työstämään omia sisäisiä haavojaan, mutta eipä toista ihmistä voi siihen motivoida, jos hän ei itse ole siihen valmis. Kysyin häneltä pari päivää sitten tiukan kysymyksen: kuinka monta toimivaa parisuhdetta sulla on ollut elämäsi aikana? Sen jälkeen tuli entistäkin hiljaisempaa... ja jatkoin, että luuletko että kykenet noilla toimintatavoillasi vielä joskus luomaan toimivan parisuhteen? Vai odotatko vain tapaavasi jonkun, joka sietää sun satuttavia toimintatapoja loppuelämänsä? Ja luuletko että se olisi onnellinen parisuhde?

Yritin edes saada häntä ajattelemaan, motivoitumaan sillä, että jos ei halua muutosta itsessään, tulee jäämään yksin, ilman toisen ihmisen läheisyyttä :( En usko että pystyn oikein tuon enempää tekemään hänen hyväkseen. Lupasin kyllä tukea häntä jos hän lähtee siihen prosessiin... mitä se sit ikinä tarkoittaakaan. Parisuhdetta en ole luvannut jatkaa, eikä siitä ole edes keskusteltu. Tää viestittely ei enää satuta minua... oikeastaan ainoa mitä mulla on enää jäljellä, on suru rakkaan ihmisen menettämisestä (jota ei voi tietenkään saada pois muuten kuin suremalla) ja ikävä läheisyyttä ja kosketusta. Ja, no seksiä, tietysti... mut tästä kaipuusta uskon selviäväni kyllä. Mulle tapahtui jotain uskomatonta... laitan siitä toisen viestin kun ehdin. Mut sen tapahtuman ansiosta se järkyttävä henkinen kipu hävisi. Loppui kuin seinään. Ja se on ainoa syy miksi vielä pystyn tähän epämääräiseen viestittelyyn. Se ei enää satuta mua
 
Eilen illalla katsoin yhden videon youtubessa, jossa joku psykoterapeutti (työskennellyt narsismin uhrien kanssa vuosia) kertoi, että suurin ongelma monilla naisilla, jotka ovat olleet parisuhteessa narsistisen miehen kanssa on, että heidän on vaikea ”tyytyä” myöhemmin normaaliin parisuhteeseen, koska seksi narsistisen miehen kanssa on ollut niin uskomattoman ihanaa ja intensiivistä. No sitäpä juuri... itse koin kyllä, että myös se läheisyys ja yhteys oli uskomatonta ja ihanaa. Koin hyvin vahvasti myös rakkauden läsnäolon. Vaikka monissa lähteissä sanotaan että narsistin kanssa kokee jäävänsä jotenkin ilman sitä henkistä yhteyttä seksin aikana. Mä koin sen just päinvastoin. Että silloin oli se syvin ja läheisin yhteys, ja kyllä se tuntui molemminpuoliselta. Ja kun sitä jatkui koko yhdessäoloajan, tuntui ihmeelliseltä että se kuherruskuukausi ei mennytkään ohi, vaan edelleen jatkui yli vuosi tapaamisestamme. Ihan loppuun asti. Ehkä se oli sitä traumakemiaa sitten. Joka tapauksessa, sitä varmasti ikävöin pisimpään.

No, narsismin kirjo on laaja, mun ex on mahdollisesti sieltä lievimmästä päästä. Ja kaikilla meillä on jonkinasteisia narsistisia haavoja. Mutta satuttavia juttuja teki siitä huolimatta, enkä sellaista enää halua. Tuo oli vaan hyvin silmiä avaava seikka, että en ole todellakaan ainoa joka on kokenut sen noin. Seksin osalta.
 
@Hento Haave. Niimpä. Ja narsistin kanssa päätyy yhteen herkästi myös ihminen joka on kiltti ja kovin läheisyysriippuvainen. Ja ihminen kuka tavallaan on taipuvainen uskomaan että muuttamalla itseänsä ja miellyttämällä voi saada toisen muuttumaan ja ”tervehtymään”. Ihminen kenen on vaikea määrittää rajojaan. Mä olen ollut vähän sellainen. Tavallaan myös koko parisuhde muodostuu projektiksi mistä on hankala hypätä sivuun. Vähän kuin vaikka lapsen ”tekeminen”. Siitäkin on vaikea luopua jos sitä on vuosia yrittänyt vaikka joku ulkopuolinen sanoo ettei kannata.
Ketään ei saa tervehtymään eikä paranemaan eikä muuttumaan. Hänen onnellisuutensa ei ole sinun tehtäväsi eikä hän ole koskaan onnellinen vaikka miten taivuttaisit itsesi Barbababamaisesti mutkille yhä uudelleen. Tuollainen ihminen tietää mistä narusta vetellä ja kun saat itsevarmuutta ja uhmaa hän heittäytyy uhriksi ja reppanaksi.
usko pois, sinä ansaitset parempaa. Jo pelkästään lapsiesi vuoksi, älä urhaa vuosia ihmiseen joka ei ole sen arvoinen.
 
Takaisin
Top