Pulinaketju

Kuunsilta sanoi:
Hyvää alkanutta vuotta ja uutta vuosikymmentä kaikille täällä! :)

Täällä kp4. Välillä mietin, pitäisikö popsia kaappiin jääneet Letrozolet, mutta tokkopa niistäkään enää hyötyä olisi kun munisten laatu on mitä on...

Ikäasiasta sen verran, että joo, olishan se tietenkin hyvä jos lapsella olisi vähän nuoremmat vanhemmat, mutta mun elämäni nyt sattui menemään niin, että tulin äidiksi vasta 43-vuotiaana. Varmaan lapsi sitä jossain vaiheessa häpeää, mutta jos olisin nuorempi niin häpeäisi varmaan jotain muuta ominaisuuttani. Sama pätee kiusaamiseen - kyllä siihen aina joku syy löydetään.

Tulevaisuutta en nyt liiemmin jaksa murehtia – kaksikymppinenkin äiti voi sairastua syöpään tai kuolla auto-onnettomuudessa, ja toisaalta suurin osa perusterveistä ihmisistä kuitenkin porskuttaa suht hyvävoimaisena jonnekin kahdeksankymppiseksi.

Lisäksi uskon, että olen nyt nelikymppisenä paljon parempi äiti kuin mitä olisin ollut parikymppisenä – itsevarmempi, rennompi, ymmärtäväisempi ja kärsivällisempi. Plus monen monta tärkeää elämänkokemusta rikkaampi. Toki myös muu elämäntilanne ja taloudellinen tilanne on aivan toinen, ja uskon lapsenkin siitä hyötyvän. On jopa tutkimustietoa siitä, että iäkkäämpien äitien lapset pärjäävät paremmin opinnoissa ja muutenkin elämässä. Tässä yksi artikkeli aiheesta:

https://www.terve.fi/artikkelit/yli...den-lapset-menestyvat-elamassa-muita-paremmin

Ehkäpä tätä puolta voisi enemmänkin nostaa esiin sen sijaan että aina mietitään iän mukanaan tuomia riskejä...
Click to expand...
Minä uskon tähän aika pitkälti täysin. Mä olin ainakin täys ”pentu” varmaan 30v asti. Kipuilin omia ongelmiani ja parisuhdekuviot oli jotenkin tunnepitoisia. Koen että nyt mulla ei oo ollu kiire minnekään, lapsille on aikaa ja olen voinu olla kotona. Parisuhde on aikuismainen ja tasavertainen, ja omat eroahdisukset ja läheisyysriippuvuudet on aika pitkälti käsitelty ennen lapsien tulia. Toiset on jo parikymppisinä toisenlaisia jne ja toisaalta juurikin tuo että tämä parisuhde alkoi vasta myöhemmin eikä lapsetkaan putkahtaneet ”tosta vaan” joten niin sitä oltiin sit jo vanhoja vanhempia. Tosin koen etten olisi vielä edes vanha muutenkaan mut lisääntymiskroppa meinaa olla eri mieltä.
 
Voimaa ja aurinkoista mieltä kaikille uuden kierron yrittäjille!

Sharmander sanoi:
Minä uskon tähän aika pitkälti täysin. Mä olin ainakin täys ”pentu” varmaan 30v asti. Kipuilin omia ongelmiani ja parisuhdekuviot oli jotenkin tunnepitoisia. Koen että nyt mulla ei oo ollu kiire minnekään, lapsille on aikaa ja olen voinu olla kotona. Parisuhde on aikuismainen ja tasavertainen, ja omat eroahdisukset ja läheisyysriippuvuudet on aika pitkälti käsitelty ennen lapsien tulia. Toiset on jo parikymppisinä toisenlaisia jne ja toisaalta juurikin tuo että tämä parisuhde alkoi vasta myöhemmin eikä lapsetkaan putkahtaneet ”tosta vaan” joten niin sitä oltiin sit jo vanhoja vanhempia. Tosin koen etten olisi vielä edes vanha muutenkaan mut lisääntymiskroppa meinaa olla eri mieltä.
Click to expand...
Tää kuvaa kyllä varmasti monien meidän matkaa, alkumatka kipuillaaan omaa tunne-elämää ja ongelmia - kunnes tässä viimein aikuisena on omissa nahoissaan ihan eri varmuudella :happy:.
Oma parisuhde nähnyt koko tämän kirjon ja on kieltämättä varsin hupaisaa välillä yhdessä muistella kaikkia käytyjä vaiheita.
Samaan aikaan myös lohduttavaa ettei isoimmat lapset muista tarkkaan millainen äiti olin "vuonna viis" :hilarious:..

Se olisi akupunktio edessä tänään, aletaan tyypin hidas savustus ulos nyt.. :nailbiting:
 
Yölento sanoi:
Minulla esikoinen kyllä välillä huomauttaa, että häneltä vaadittiin kyllä lapsena enemmän kuin kuopukselta. Olen pyytänyt anteeksi. Hän on harjoituskappale ja tosi ihana ihminen on silti tullut, vaikka paljon virheitä on tehty.
Click to expand...
Meillä on ihan sama. Vaikka esikoinen on tehty kolkytkolmeveee. Mut eiköhän esikoiset aika usein oo sellaisia harjoituskappaleita kaikkinensa iästä viis
 
Keskimmäinen alkoi oksentaa viime yönä . Hän onkin ainoa noista kolmesta, joka ei vielä ole ollut kipeä joululomalla. Esikoinen ja kuopus ovat kumpikin olleet kuumeessa ja yskässä. Ei ole ollut ihan se rentouttava ja akkuja lataava joululoma, kuten toivoisi. Ja mullahan oli kontrolliultra siis 23.12, jossa tuli varmuus keskeytyneestä keskenmenosta ja lääkkeellinen tyhjennys sitten 28.12. Että tällainen joululoma. Meidän lapset eivät ole olleet päivääkään sairauden takia poissa koulusta koko vuonna 2019 enkä mäkään töistä. Jospa vuosi 2020 on sitten vaan yhtä autuutta
 
Marcipa sanoi:
Keskimmäinen alkoi oksentaa viime yönä . Hän onkin ainoa noista kolmesta, joka ei vielä ole ollut kipeä joululomalla. Esikoinen ja kuopus ovat kumpikin olleet kuumeessa ja yskässä. Ei ole ollut ihan se rentouttava ja akkuja lataava joululoma, kuten toivoisi. Ja mullahan oli kontrolliultra siis 23.12, jossa tuli varmuus keskeytyneestä keskenmenosta ja lääkkeellinen tyhjennys sitten 28.12. Että tällainen joululoma. Meidän lapset eivät ole olleet päivääkään sairauden takia poissa koulusta koko vuonna 2019 enkä mäkään töistä. Jospa vuosi 2020 on sitten vaan yhtä autuutta
Click to expand...
No ei kuulosta tosiaan rennolle :( mutta näinpä se usein menee, lomalla sairastetaan jne. Meilläkään ei oo lapset ollu sairauden takia koulusta pois viime vuonna, miehen leikkaus sattui just sopivasti muulle lomalle ja mulla kun ei olisi kuin aikaa niin omat kipeänä olot osui siihen kun mies oli enemmän poissa/töissä :hilarious:
Mutta joo, onneksi nuo on hetkiä elämässä ja taakse jäänyttä. Uutta vuotta kohden kevyesti charleston hengessä :dance011
 
En edes tiedä, mikä kp on ja ovistestitkin unohtuu ostaa joka kauppareissulla. Tekee hyvää, kun ei joka hetkeä pyörittele mielessään raskauksia ja vauvoja. Mitä siellä mielessä sitten pyörii niiden sijaan? Hääpaikka varattu, sormukset tilattu, menu sovittu, vihkijä on, valokuvaaja on, kutsut tehty. Ja tänään löysin hääpuvun, kerran jo käytetty mutta mulle hyvä ja mieluinen. :) Kukat pitäisi tilata, alusvaatteet hommata... tässä saa nauttia vielä monta viikkoa pikku häästressistä ja unohtaa vauvastressin. Lienee hyväksi minulle. :grin
 
Anteeksi, en jaksa kommentoida teille mitään, mutta tsemppiä :Heartred

Käytiin neurologin vastaanotolla extra-ajalla. Muutos on miehellä aivorungossa, vain 1-2%:lla tulee sinne muutoksia. Lisäksi pikkuaivoissa on muutos. Tarkemmin ei osata sanoa, mutta koepala on otettava. Neurologi oli tosi huolissaan meistä. Kyseli lapsista ja tukiverkoista. Pyysi pysymään rauhallisena ja pyörittämään arkea. Sanoi, et mulle tulee shokkireaktio jossain kohtaa ja sairasloma on edessä mullakin. Aivorungosta on hankala leikata mitään, jos se on kasvain.

:smiley-angry017:sad010
 
Helena80 sanoi:
Anteeksi, en jaksa kommentoida teille mitään, mutta tsemppiä :Heartred

Käytiin neurologin vastaanotolla extra-ajalla. Muutos on miehellä aivorungossa, vain 1-2%:lla tulee sinne muutoksia. Lisäksi pikkuaivoissa on muutos. Tarkemmin ei osata sanoa, mutta koepala on otettava. Neurologi oli tosi huolissaan meistä. Kyseli lapsista ja tukiverkoista. Pyysi pysymään rauhallisena ja pyörittämään arkea. Sanoi, et mulle tulee shokkireaktio jossain kohtaa ja sairasloma on edessä mullakin. Aivorungosta on hankala leikata mitään, jos se on kasvain.

:smiley-angry017:sad010
Click to expand...
Voimia koko perheelle! Kuulostaa siltä, että saatte kuitenkin parasta hoitoa.
 
Voimia! :Heartred
Ei tarvitse kommentoida mitään, kiva jos jaksat/haluat täällä kuulumisianne kertoa, mutta mitään muuta meistä ei varmastikaan kukaan odota sinulta nyt! :Heartred Olette hyvässä hoidossa, toivottavasti kaikki menisi parhain päin miehesi kohdalla.
 
Helena80 sanoi:
Anteeksi, en jaksa kommentoida teille mitään, mutta tsemppiä :Heartred

Käytiin neurologin vastaanotolla extra-ajalla. Muutos on miehellä aivorungossa, vain 1-2%:lla tulee sinne muutoksia. Lisäksi pikkuaivoissa on muutos. Tarkemmin ei osata sanoa, mutta koepala on otettava. Neurologi oli tosi huolissaan meistä. Kyseli lapsista ja tukiverkoista. Pyysi pysymään rauhallisena ja pyörittämään arkea. Sanoi, et mulle tulee shokkireaktio jossain kohtaa ja sairasloma on edessä mullakin. Aivorungosta on hankala leikata mitään, jos se on kasvain.

:smiley-angry017:sad010
Click to expand...

Voimia ja jaksamista koko perheelle <3
 
Vetää kyllä hiljaiseksi Helena!
Kaikenlainen pään operoiminen tuntuu meistä maallikoista mahdottomalle, onneksi on olemassa neurokirurgit!
Pura tuntoja tänne sitä mukaan kun niitä ilmaantuu, ollaan täällä sua varten :Heartred
 
Kiitos myötäelämisestä <3

Tänään kp17, ovista en tikutellut. Puuhailut jäi tässä kierrossa päiville 6, 9 ja,12.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top