Tää oli meilläkin ihan nyt vasta syksyllä käsittääkseni alkanut käytäntö.Onnea Chard!Olen kuullut ennenkin että jotkut kunnat tarjoaa tuon niptin yli 40 vuotiaille. Helsinki ei vielä yli 3 vuotta sitten tarjonnut, en tiedä mikä nyt on tilanne. Tietääköhän kukaan täällä? Kaikkea hyvää raskauteen!
Vauvathan on ihania, mutta onhan ensin raskautumisen piinailu ja sitten odotus niin jännittävää ja stressaavaa sekä vauvavuoden valvominen ja hormoniheittely (baby Blues) niin rankkaa, että en taida uskaltaa enää toista kertaa. 
Mua alkoi huvittaa tämä mielikuvaMä raskauduin 40 v kerätyllä alkiolla ja tein yksityisellä sen laajimman NIPTin. Odottaessa olin siis alkuraskauden jälkeen 41v. Iän puolesta seula hälytti ja mun muistikuvan mukaan mulla olis julkisella (HKI) tarjottu testejä, jotka siis olin yksityisellä jo tehnyt. Ei mitään poikkeavuutta ja raskaus meni hyvin. On tää silti niin jännää puuhaa, että en taida tähän enää uudestaan lähteä (sikäli kun siitä yhdestä pakkasalkiosta enää raskautuisikaan). Seurailen tosin täällä ja yritän pysyä päätöksessäni.
Seurailet täällä kun muutamat on menettäneet järkensä 
En minä muista tiedä, mutta minä nyt ainakin. Kiitos näistä arvokkaista muistutuksista vauvavuoden valvomisesta jne. Ei se niin auvoisaa toki aina olekaan. Minäkin menen keskiviikkona gynelle varmaan nyt lähinnä sillä ajatuksella että tarkistaa vaan että ei oo pahempia vaivoja, taidan olla hissukseen isommin yrittämisestä.Kerro sitten, mitä uutta opit visiitillä.Mua alkoi huvittaa tämä mielikuva
Nää on niin vaikeita päätöksiä, yrittääkö vaiko ei yrittää. Mä olen nyt 99% kannastani varma, mutta kyllähän aina välillä iskee haikeus, että mikäköhän söpöläinen siitä yhdestä alkioista voisi kuoriutua ja mietinkö sitä sitten lopun elämääni ja ehkä kadun, etten edes toista yrittänyt. Mutta toisaalta sitten ne riskit, jännitys, baby Blues, itsellisen äidin elämä kahden lapsen kanssa, jne jne jne.. Vaikeaa. 
Juu, voi olla ett muistan väärin, eli seula hälytti ja itse olin kuitenkin tehnyt testit jo yksityisellä. Muistan yksityisen lääkärin pitäneen lyhytnäköisenä sitä, että julkisella ei tarjota testejä.
Mulla on niin harmi tuon painon kanssa että näytän nykyisin jo 70 kiloisena tosi hoikalta. On kapeat kasvonpiirteet ja hoikka ylävartalo, enkä uskalla edes ajatella mitä ikä on tehnyt, joten pakko jättää vähän ylimääräistäMä ajattelin myös nyt kokeilla tuota @Kuurankukka75 mainisemaa pätkäpaastoilua. Aamulla puntari näytti 75 kg, joten siitä saisi lähes sen 15 kg kyllä nipistää pois. Tällaisena hukkapätkänä (160 cm) täytyy suht tarkkaan seurata mitä suuhunsa laittaa.
Mulla on niin harmi tuon painon kanssa että näytän nykyisin jo 70 kiloisena tosi hoikalta. On kapeat kasvonpiirteet ja hoikka ylävartalo, enkä uskalla edes ajatella mitä ikä on tehnyt, joten pakko jättää vähän ylimääräistä
Pieni iltapuuro auttaa nukkumaan aamuun saakka. Paino nyt siis 60kg ja edelleen on pudotettavaa. Ollessani 56 kg kehonkoostumusmittauksen mukaan silloinkin oli rasvaa liikaa, eli suosittavat muutaman kilon pudotusta. 30-vuotiaana luonnollinen painoni olikin 52-53 kg (2-kymppisenä 50-52 kg) sittemmin noussut hoitojen aikana n 58 kg:n ja ehkä se noin 55 kg on se, mihin tähtään. 5 kg siis vielä kovaa työtä ja pudotusta. Vaikka salilla olen käynyt, niin ikinä en ole lihaskasvatusmielessä treenannut, vaan pienillä painoilla paljon toistoja. Tällä autoimmuunireumalla ei tulla miksikään kovaksi treenaajaksi, mutta hyväkuntoiseksi kyllä. Ja painonhallinta sairaudenkin takia tosi tärkeää. Nyt tosiaan viimeiset 2 v (hoidot, raskaus, palautuminen) vain pelkkää kävelyä, ja sektion jälkeen viimeiset puoli vuotta vähintään se 10 000 askelta päivässä. Sillä on se viimeinen 10 kg lähtenyt puolessa vuodessa, sitä ennen synnärille jäi aika monta kiloa. Yht. pudotus 10 kk siis 15 kg.
Kuulostaa ihanalta! Go for it! Asioilla on tapana järjestyä.
