Mä kans ajattelin esikoisen synnyttyä et ei enää koskaan raskautta, mutta jo 3 kk iässä haaveilin toisesta. Mutta just toi raskaana oleminen ja synnytys hirvittää, kun pelkää, mitä voisi käydä ja voisiko vielä olla niin onnekas, että syntyisi toinen terve lapsi. Alkio toki sieltä ”nuoremmilta” ajoilta, eli sen puolesta riskit eivät ole lisääntyneet. Mutta ainahan joku voi mennä pieleen… Anguished Face-
Pulinaketju
- Ketjun aloittaja Yölento
- Aloituspäivämäärä
Peppipupu
Asioista perillä oleva
Täällä toisen lapsen yritys meneillään sekavin tuntein. Esikoinen nyt reilu 1v. Ekasta alkionsiirrosta tuli puhdas nega, toisesta sain maanantaina plussan (!!!) mutta verikokeen tulos oli liian matala hcg (50, pitäisi olla kuulemma vähintään 120) ja hyvin matala progesteroni (en tullut kysyneeksi arvoa. Ylihuomenna uusi hcg. Ikävän hyvin muistuu mieleen miten kamalaa tämä piinailu ja odottaminen ja pettymykset taas onkaan:-(
Kiitollinen toki olen tästä meidän ihanasta taaperosta.
Isot pahoittelut sekä negasta että kemiallisestaBroken Heart
Toivottavasti seuraava tuo pysyvän plussan. Oliko teillä vielä 5 pakkasessa?
Mullehan iski päälle vauvakuume heti synnärillä, vaikka synnytys olikin vähän traumaattinen.
Meille sanottiin, että heinäkuussa aikaisintaan eka siirto. Pakkasessa vielä 3 alkiota...
Edelleen kuitenkin mietitään lähdetäänkö siihen. Yhden kanssa olisi niin helppoa.
Lisäksi mun vanhin saa pian bipo diagnoosin. On ottanut myös vauvan todella raskaasti, eikä oikein halua nähdä edes häntä. Lisäksi nyt omaan kotiin muutettuaan käsittääkseni liikkuu aika hämärien tyyppien kanssa..Anxious Face With Sweat meillä siis välit aika viileät just nyt, enkö pysty häntä edes auttamaan tämän takia.
6 vielä pakkasessa, joten siinä mielessä ei paniikkia, mutta eipä sitä yhtään turhaa siirtoa haluaisi käydä läpi henkisesti, fyysisesti eikä rahallisesti. Vaikka samanlaista stressiä nyt ei olekaan kuin ekaa yrittäessä, niin käyhän tämäkin hermoille.
Voi kun ikävä tilanne teillä vanhimman kanssa, varmasti raskasta. Olisiko toivetta diagnoosin löydyttyä lääkityksen kautta avun saannista ja sitä kautta nuoren elämän tasoittumisesta...? Toivotaan ainakin kovasti näin!
Paljon voimia ja sydämen ymmärrystä käsitellä asioita tuon ison lapsen kanssa Beating Heart
Meillä vanhin tyttö otti tämän viimeisen odotuksen tosi raskaasti, ei voinut käsittää miksi lähdettiin pilaamaan hänen elämänsä vauvalla. Alkuun ei halunnut koskes saati katsoa, eikä tarvinnutkaan. Nyt on onneksi jo päässyt yli siitä tunteesta ja tykkää kovasti pienimmästäkin veljestään. Yleensä nuo kuitenkin näkevät asiat selvemmin ajan kanssa. Juttelin taannoin tästä kanssaan ja mietin olisiko tilanne vielä sama jos olisi taas vauvauutisia..todennäköisesti kyllä, mutta itselle ehkä jo helpompi käsitellä sitä toisenkin tuskaa kun ei odotusarvoja muusta olisi. Näistä puhutaan liian vähän!? Kaikkialla törmää vaan niihin "koko perhe innolla odottaa" juttuihin.
Onneksi teidän ei tarvitse päättää nyt justiinsa uudesta yrityksestä Beating Heart, kerkee kaikkien päät vähän käsitellä asioita ensin?
KatMa
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Peppipupu, samaa ajattelin kun _kirahvi, että josko diagnoosin myötä saisi jollakin tapaa helpotusta tilanteeseen, lääkitystä, tms.
Jes, hcg eilen 41, eli josko tämä tästä itsellään taittuisi, ei tarvitse kaavintaa Clapping HandsClapping Hands Ihan hyvä ettei vielä aleta/pääse uudestaan yrittämään, työpaikka vaihtuu vuoden vaihteessa ja ens viikolla ajattelin hakea avoimiin amk opintoihinAstonished Face
Jes, hcg eilen 41, eli josko tämä tästä itsellään taittuisi, ei tarvitse kaavintaa Clapping HandsClapping Hands Ihan hyvä ettei vielä aleta/pääse uudestaan yrittämään, työpaikka vaihtuu vuoden vaihteessa ja ens viikolla ajattelin hakea avoimiin amk opintoihinAstonished Face
Peppipupulle paljon tsemppiä tilanteisiin On varmasti haastavaa miettiä, mitä tehdä, kun tilanne on toisen kanssa se mikä on 
Toivottavasti saatte siihen avun!
KatMallekin paljon tsemppiä jatkoon, töihin ja opiskeluun :)
Ja kaikille muillekin omiin tilanteisiin onnea, toivoa, voimaa, mitä ikinä tarvitsettekaan!
Käyn täällä lukemassa viestejä ja reagoimassa, mutta kirjoittelut on jääneet kyllä nollaan viime aikoina. Elämä rullaa radallaan ja poika kasvaa hurjaa vauhtia. Puheen kanssa on haastetta edelleen ja odotellaan tietoa, saadaanko edes puolet puheterapeutin suosittelemasta käyntimäärästä. Saa nähdä miten käy. Pojan puhe kuitenkin kehittyy koko ajan pikku hiljaa kun koitetaan harjoituttaa eri juttuja joka välissä kun vaan pikkuisenkin on tilaisuus ja pojalla tuntuu olevan mielenkiintoa. Sitten jos mielenkiintoa ei ole, niin ei siitä kyllä mitään tule, poika vaan sanoo, ettei osaa ja lähtee tilanteesta pois. Leikin varjolla joskus saadaan sitten vähän harjoitusta.
Palasin jonkin aikaa sitten työpaikalle yli 1,5 vuoden etätyöjakson jälkeen ja on kyllä ollut kiva siellä käydä ja nähdä työkavereita pitkästä aikaa. Nyt tosin joillakin paikkakunnilla firman paikalliset johtajat ovat määränneet etätöihin jälleen kaikki ne, jotka työnsä voi etänä tehdä. Saa nähdä, milloin meille tulee sama homma. Eipä tuo itselle enää niin kova juttu olisi, kyllä siinä pitkässä etätyörupeamassa tottui jo päivien kulkuun mukavasti. Noudatetaan kuitenkin THL:n ja alueen viranomaisten/päättäjien ohjeita ellei firman paikallinen johto muuta määrää. Vähän semmoiselta veitsen terällä olemiselta tuntuu. Itse olen saanut kaksi rokotetta, ja kolmannen ehkä sitten alkuvuodesta, jos se on edelleen tarve ottaa. Hyvin vähän on kyllä sairasteltu, meillä vanhemmilla ei ole ollut mitään flunssiakaan, pojalla on pari lievää ollut, pelkkää yskää vaan tosin, ei kuumetta eikä muitakaan oireita. Mutta eräs alle 30-vuotias rokottamaton tuttava sairastui koronaan ja vietti kolmisen viikkoa sairaalassa ja muutaman päivän teho-osastolla nukutettuna. On nyt jo päässyt kotiin jo jonkin aikaa sitten, mutta vielä on toipumista, ei auta muu kuin toivoa, että paranee ennalleen. Siksi kyllä itse haluan rokotteet ottaa. Toivon vaan, että tästä päästäisiin kohta jo eteen päin, ei tällainen poikkeustilanne ole kenellekään hyväksi kun se jatkuu liian pitkään
Tässä tilanteessa olen kyllä erittäin tyytyväinen siitä, että asutaan harvaanasutulla maaseudulla, ei tarvitse liikkua isoissa ihmismassoissa koskaan. Kauppareissuja tietysti täytyy tehdä, mutta niissäkin voi käyttää hyväksi sitä, että tuotteet kerätään valmiiksi ja ne voi vain pikaisesti hakea sieltä kaupasta sovittuna aikana. Se on ihan hyvä palvelu kyllä, eikä mikään hurjan kalliskaan onneksi :)
Onneksi olen erakkoluonne muutenkin, niin eipä nämä rajoitukset haittaa minua oikeastaan ollenkaan, mutta ymmärrän kyllä, että suurimmalla osalla ihan oikeasti alkaa käydä mielenterveyden päälle, kun ei voi normaalisti tavata kavereita ja käydä oikein missään Varmasti myös osalle lapsista ja nuoristakin tämä on vaikeaa aikaa, ja siksikin toivoisin, että päästäisiin tavalla tai toisella tilanteeseen, jossa normaali elämä voisi jatkua. Ei tällainen rajoitettu aika voi olla hyväksi vastustuskyvyllekään pitkässä juoksussa, kun läträtään käsidesien kanssa ja joka paikassa panostetaan kohteiden desinfiointiin. Aika näyttää, mitä tapahtuu.
On varmasti haastavaa miettiä, mitä tehdä, kun tilanne on toisen kanssa se mikä on Toivottavasti saatte siihen avun!KatMallekin paljon tsemppiä jatkoon, töihin ja opiskeluun :)
Ja kaikille muillekin omiin tilanteisiin onnea, toivoa, voimaa, mitä ikinä tarvitsettekaan!
Käyn täällä lukemassa viestejä ja reagoimassa, mutta kirjoittelut on jääneet kyllä nollaan viime aikoina. Elämä rullaa radallaan ja poika kasvaa hurjaa vauhtia. Puheen kanssa on haastetta edelleen ja odotellaan tietoa, saadaanko edes puolet puheterapeutin suosittelemasta käyntimäärästä. Saa nähdä miten käy. Pojan puhe kuitenkin kehittyy koko ajan pikku hiljaa kun koitetaan harjoituttaa eri juttuja joka välissä kun vaan pikkuisenkin on tilaisuus ja pojalla tuntuu olevan mielenkiintoa. Sitten jos mielenkiintoa ei ole, niin ei siitä kyllä mitään tule, poika vaan sanoo, ettei osaa ja lähtee tilanteesta pois. Leikin varjolla joskus saadaan sitten vähän harjoitusta.
Palasin jonkin aikaa sitten työpaikalle yli 1,5 vuoden etätyöjakson jälkeen ja on kyllä ollut kiva siellä käydä ja nähdä työkavereita pitkästä aikaa. Nyt tosin joillakin paikkakunnilla firman paikalliset johtajat ovat määränneet etätöihin jälleen kaikki ne, jotka työnsä voi etänä tehdä. Saa nähdä, milloin meille tulee sama homma. Eipä tuo itselle enää niin kova juttu olisi, kyllä siinä pitkässä etätyörupeamassa tottui jo päivien kulkuun mukavasti. Noudatetaan kuitenkin THL:n ja alueen viranomaisten/päättäjien ohjeita ellei firman paikallinen johto muuta määrää. Vähän semmoiselta veitsen terällä olemiselta tuntuu. Itse olen saanut kaksi rokotetta, ja kolmannen ehkä sitten alkuvuodesta, jos se on edelleen tarve ottaa. Hyvin vähän on kyllä sairasteltu, meillä vanhemmilla ei ole ollut mitään flunssiakaan, pojalla on pari lievää ollut, pelkkää yskää vaan tosin, ei kuumetta eikä muitakaan oireita. Mutta eräs alle 30-vuotias rokottamaton tuttava sairastui koronaan ja vietti kolmisen viikkoa sairaalassa ja muutaman päivän teho-osastolla nukutettuna. On nyt jo päässyt kotiin jo jonkin aikaa sitten, mutta vielä on toipumista, ei auta muu kuin toivoa, että paranee ennalleen. Siksi kyllä itse haluan rokotteet ottaa. Toivon vaan, että tästä päästäisiin kohta jo eteen päin, ei tällainen poikkeustilanne ole kenellekään hyväksi kun se jatkuu liian pitkään
Tässä tilanteessa olen kyllä erittäin tyytyväinen siitä, että asutaan harvaanasutulla maaseudulla, ei tarvitse liikkua isoissa ihmismassoissa koskaan. Kauppareissuja tietysti täytyy tehdä, mutta niissäkin voi käyttää hyväksi sitä, että tuotteet kerätään valmiiksi ja ne voi vain pikaisesti hakea sieltä kaupasta sovittuna aikana. Se on ihan hyvä palvelu kyllä, eikä mikään hurjan kalliskaan onneksi :)
Onneksi olen erakkoluonne muutenkin, niin eipä nämä rajoitukset haittaa minua oikeastaan ollenkaan, mutta ymmärrän kyllä, että suurimmalla osalla ihan oikeasti alkaa käydä mielenterveyden päälle, kun ei voi normaalisti tavata kavereita ja käydä oikein missään
Varmasti myös osalle lapsista ja nuoristakin tämä on vaikeaa aikaa, ja siksikin toivoisin, että päästäisiin tavalla tai toisella tilanteeseen, jossa normaali elämä voisi jatkua. Ei tällainen rajoitettu aika voi olla hyväksi vastustuskyvyllekään pitkässä juoksussa, kun läträtään käsidesien kanssa ja joka paikassa panostetaan kohteiden desinfiointiin. Aika näyttää, mitä tapahtuu.
Laura Malmivaara, 48, on raskaana
https://www.seiska.fi/kotimaa/laura-malmivaara-48-on-raskaana/1164986
Olisi kiva kuulla, onko raskaus hoitoalkuinen, kun tässä iässä luomumahdollisuudet ovat jo aika vähäiset.
https://www.seiska.fi/kotimaa/laura-malmivaara-48-on-raskaana/1164986
Olisi kiva kuulla, onko raskaus hoitoalkuinen, kun tässä iässä luomumahdollisuudet ovat jo aika vähäiset.
Samaa ajattelin kun luin uutisen
Mulla taas heräsi sellainen tietty julkkissääli tästä uutisesta. Ei se olisi hääviä olla aina ihmisten spekuloinnin alla. Ymmärrän oikein hyvin ettei tätä asiaa välttämättä halua julkisesti avata.
Me voimme täällä tehdä vahvan arvauksen klinikan mukana olosta, ehkä lahjasoluists, mutta eipä asianlaidan todellisuudellt ole meille mitään merkitystä. Nämä uutiset tuo kuitenkin meille muille vanhoille pikkulasten äideille jotain vertaistukea tai yleisön hyväksyntää - tai edes ymmärrystä..
Me voimme täällä tehdä vahvan arvauksen klinikan mukana olosta, ehkä lahjasoluists, mutta eipä asianlaidan todellisuudellt ole meille mitään merkitystä. Nämä uutiset tuo kuitenkin meille muille vanhoille pikkulasten äideille jotain vertaistukea tai yleisön hyväksyntää - tai edes ymmärrystä..
Pikkuvarpaat
Piirimestaruustason postaaja
Tsemppiä kaikille ja rauhaisaa joulunodotusta
Minä olen ravannut töiden ja sairaalan väliä kun nuorimmainen joutunut siellä oleen nyt pitkään..tuntuu niin raskaalle ja vaikeelle sillä muutenkin on erittäin hankalaa mutta kaikesta selviää jolloin tapaa
Minä olen ravannut töiden ja sairaalan väliä kun nuorimmainen joutunut siellä oleen nyt pitkään..tuntuu niin raskaalle ja vaikeelle sillä muutenkin on erittäin hankalaa mutta kaikesta selviää jolloin tapaa
Lähinnä sen takia minusta olisi hyvä, jos edes mainittaisi, oliko luomu vai lääketieteen apua mukana, koska en halua yhdenkään naisen jäävän ilman lapsia siksi, että mediassa kerrotaan julkkisten saavan lapsia plops 40-50-vuotiaina ikään kuin se olisi asia, joka noin vain aina onnistuu. Myönnän itsekin 35-vuotiaana ajatelleeni, että eihän tässä mikään kiire ole, vaikka oikeasti osalla ei enää siinä iässä lasten hankinta onnistu ollenkaan, tai lapsiluku jää pienemmäksi kuin on toivonut. Niin, ja rahaa palaa yksityisellä, kun julkiselle ei enää pääse hoitoihin.
En usko - käsittääkseni hoidot eli viimeinen Alkion siirto on lainnojalla tehtävä ennen kuin nainen täyttää 45 vuotta. Näin sanottiin minulle hoitojen yhteydessä. Eli tämä sekä poliitikon (Antti Lindeman) ja se kansanedustajarouva käsittääkseni kaikki luomuraskauksia.
Tuo sama kysymys tuli mullekin mieleen ja juuri toi et toivottavasti ihmiset ei usko et monilta lähes 50 v raskaus onnistuu ihan tuosta vaan. Surullisempi puoli mikä mulle tuli mieleen et kun laskee 48+18= 66 eli anopin ikä joka on ollu jo sairas ja enempi apua tarvitseva vuosia et jaksaako vielä lähes 7-kymppisenä teinin kanssa. Onneks moni on vielä siinä iässä enempi voimissaan.
Lueskelin et ulkomailta voi ainakin 51-vuotiaaks saada hoitoja
Lueskelin et ulkomailta voi ainakin 51-vuotiaaks saada hoitoja
Muokattu viimeksi:
Ei. Tuossa Helsingistä kahden tunnin laivamatkan päässä hoitoja saa 51-vuotiaaksi asti, ihan suomen kielellä ja vielä huomattavasti halvemmalla kuin Suomessa.
Esim. Ovumia-Fertinovalla on Tallinnassa klinikka nimeltä Nova Vita https://novavita.ee/fi/ josta saa palvelua suomeksikin. Tuskin on ainoa suomalaisille suunnattua palvelua tuottava klinikka Virossa.
Muokattu viimeksi:
Mutta noin niinkun yksilön oikeuksien perusteella täytyy ihmisen voida olla avaamatta kaikkein herkintä sisintään ihan jokaiselle. Jos joku toinen siitä syystä jää lapsettomaksi, niin voi voi.
Jos on aikaa lukea näitä uutisia, muttei niitä tieteellisiä faktakirjoituksia aiheesta ja sillä perusteella jättää lapsenteon liian myöhäiselle, niin onhan se surullista. Mutta kaikkea ei toisten puolesta voi päättää, tätäkään.
Eihän nuorempienkaan julkkisten kohdalla odoteta faktoja raskauden alusta. Ja paljon lienee sielläkin hoitoja takana. Raskaus ei koskaan ole itsestään selvyys. Mutta sehän selviää ihmisille viimeistään siinä itse kokeillessa.
Olen kuitenkin ollut aistivanani muutoksen yleisessä ilmapiirissä nuorten raskauksia kohtaan. Kun itse oli nuori oli raskaus asia ehdottoman kielteinen..nyt se vsikuttaa jotenkin järkevöityneen nuorillekin. Siitähän tämäkin aihe pitäisi lähteä avaamaan jos lapsia toivotaan.
Ehkä se olisi myös peruskoulun asia käsitellä tätä asiaa sen verran, että se jäisi jokaisen päähän.
En ole koskaan kokenut tarvetta salailla sitä, että lääketiede on auttanut minua saamaan lapsia, joten siksi tuntuu oudolta, että tämä on jollekin toiselle suuri salaisuus. Suurin osa kaveripiiristänikin on käynyt lapsettomuushoidoissa, muutama sattumalta vielä samalla klinikalla ja samalla lääkärilläkin.
Moni 66-vuotias on varsin hyvässä kunnossa. Minulla on tavoite-eläkeikä 68+ vuotta ja silloin pitäisi olla ketteränä ja skarppina opettamassa lapsia. Paljon todennäköisemmin osaan kasvattaa teiniä kuin hoitaa pieniä lapsia työkseni, tämä viimeinen vaihtoehto on se, mitä yhteiskunta minulta olettaa eikä minulla ole siinä muuta valinnanvaraa kuin se, pysynkö nykyisessä työssäni vai yritänkö vaihtaa johonkin helpompaan. Voin sanoa, että tässä iässä ei enää tee mieli vaihtaa alaa kokonaan. Äitinä uskon pärjääväni teinin kanssa jopa paremmin kuin nuorempana. Kokemus ja iän tuoma varmuus auttavat teinin kanssa, mutta ketteriä jalkoja en mistään enää saa, toimivat kädetkin ovat kaukainen unelma.
No tämä ei kyllä selitä Antti Lindtmanin rouvaa, joka taisi olla 54v pienokaisen saadessaan. Samaa mieltä kuin Lambi, että kyllä se on jokaisen omaa tietoa, miten lapsi alkunsa saa (vaikka itse olenkin ollut hyvin avoin asiasta) ja samoin samaa, että kyllä jokaisella on se vastuu itse ottaa asioista selvää. Tekisi melkein mieli lisätä, että jos ei ole yhtään asiaan perehtynyt, niin ehkä se lapsi ei sitten ole ollut hartaasti toivottu. Mutta mikäpä minä olen arvioimaan. Olin hyvin onnekas itse, kun havahduin kaipaamaan lasta vasta 40v täytettyäni ja vaikka lääkärit eivät mitään toivoa klinikalla antaneet, noin vuoden päästä oli jo terve nyytti sylissä.
Sinänsä uskon, että 6-kymppinen voi olla mainio teinin äiti. Oma äiti olisi töissä lääkärinä klinikanjohtajana 68 v asti ja kyllä siinä teiniä jos toista (lastenlapsia) tuli myös kaitsettua. Itse ajattelen, että jos vielä toista lasta yritän, pitäisi (viimeisen) alkion siirto tapahtua viim 42 v, jotta lapsi syntyisi viimeistään, kun olen 43. Jotenkin tuohon ikään jumittunut itse omana rajana, ja vielä sillä edellytyksellä, että tuolloin käyttämäni alkion munasolu hankittu viimeistään ollessani 40v. Vaikeita kysymyksiä.
Omat vanhemmat taas on ihan eri tavalla kunnossa vaikka ovat siis suurinpiirtein samaa ikäluokkaa anopin kanssa.
Ja eihän se kellään oo varmaa et on ite hyvässä kunnossa kun lapset jotka on missä iässä tahansa saatu on terve kun lapsi on teini. Kyllä mulla joka kerta kun anoppi mainitsee et on se hyvä ettei enää tarvi käydä töissä tässä iässä et meiän sukupolvella ei oo varmasti kukaan vielä sitä työssäkäyntiä kyseenalaistanu ellei sit todella pahasti sairastu.
Nykysin kaikenikäset opiskelee meilläkin oli toistakymmentä vuotta sitten yliopistolla kurssilla paljonkin 5-kymppisiä. Kaikki nyt ei sit enää oo työelämässäkään. Eli kyllä 15 vuotta ennen eläkeikää hyvin ehtii opiskella uuden ammatin.
Ja eihän se kellään oo varmaa et on ite hyvässä kunnossa kun lapset jotka on missä iässä tahansa saatu on terve kun lapsi on teini. Kyllä mulla joka kerta kun anoppi mainitsee et on se hyvä ettei enää tarvi käydä töissä tässä iässä et meiän sukupolvella ei oo varmasti kukaan vielä sitä työssäkäyntiä kyseenalaistanu ellei sit todella pahasti sairastu.
Nykysin kaikenikäset opiskelee meilläkin oli toistakymmentä vuotta sitten yliopistolla kurssilla paljonkin 5-kymppisiä. Kaikki nyt ei sit enää oo työelämässäkään. Eli kyllä 15 vuotta ennen eläkeikää hyvin ehtii opiskella uuden ammatin.
Muokattu viimeksi:
Moni viisikymppinen toki vielä opiskelee ja vaihtaa alaa, mutta minä olen sairastanut jo 20 vuotta. Jaksan hyvissä olosuhteissa tehdä työni hyvin ja nauttia perheeni seurasta, mutta siihen se jääkin. Omasta jäljellä olevasta terveydestä on pidettävä huolta, joten minun osaltani opiskelut on opiskeltu. Olen varmasti silti kuopuksellekin hyvä äiti, vaikka olenkin hänen teini-ikänsä koittaessa yli 60-vuotias.