Pulinaketju

Peppipupu sanoi:
Hei te ketkä olette joutuneet lääkkeelliseen keskeytykseen : miten teidän miehet ovat reagoineet tähän? Jotenkin alkaa ottaa päähän kun meillä ei tule mitään tukea ja on sellainen "ooppas nyt reipas" kommenttinen. Minusta ei ihan normaalia..
Click to expand...
Meillä mies aika vaisu, ei oikein osaa ikinä sanoa mitään. Tästä ollaan puhuttu hänen kanssa ja olen sanonut että riittää kun olet läsnä.

Oletteko saaneet juteltua asiasta, oikein perin pohjin? Että miltä tuntuu ja mitä haluat/toivot?
 
Peppipupu sanoi:
Hei te ketkä olette joutuneet lääkkeelliseen keskeytykseen : miten teidän miehet ovat reagoineet tähän? Jotenkin alkaa ottaa päähän kun meillä ei tule mitään tukea ja on sellainen "ooppas nyt reipas" kommenttinen. Minusta ei ihan normaalia..
Click to expand...
Mies oli mukana koko ajan. Hän osaa hyvin tulkita minua, inhoan ylitsepursuavaa empaattisuutta, joten pieni määrä myötätuntoa riittää, suklaata sitten enemmän :)
 
Minulla keskenmenot kyllä meni vähän silleen ettei mies kauheasti hössöttänyt, enkä itsekään halunnut mitään sellaista. Tosin en sinänsä tarvinnut lääkkeitä tyhjennykseen, ensimmäisestä taisin kyllä saada viimeisenä ennen sairaalasta lähtöä jotakin kohdun tyhjenemistä edistävää lääkettä kaksi kappaletta.

Olen kyllä luonteeltani sellainen itsellinen ja yksi pärjäävä, joten en kyllä edes kaivannut mitään ihmeellistä apua tai keskustelua asiasta sen kummemmin. Onneksi mies antoi minun olla rauhassa siinä asiassa, ja sain itse käsiteltyä asiat mielenpäältä pois. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä hankalampi on puhua mistään mieltä painavista jutuista, mutta toisaalta en koe sitä edes tarpeelliseksi. Siis totta kai nyt jostain jokapäiväisestä asiasta tulee sanottua, jos joku vaivaa mieltä, mutta sellaisista asioista, jotka eivät vaikuta muihin kuin itseeni (esim. nuoruuden jutut), en koe tarpeelliseksi puhua missään kenellekään.

Nyt kun tuo yksi lapsi saatiin, niin olen ne keskenmenot muutenkin "unohtanut", siis sillä tavalla, etten niitä sure sinänsä enää. Tokihan nyt joskus tulee ajatus, että mitäs jos ne raskaudet olisivatkin onnistuneet, mutta se ajatus katoaa aika nopeasti. Elän tässä päivässä, enkä jaksa hirveästi aiempaa elämää surra, ja koitan ilmaantuvat surut käsitellä nopeasti pois.
 
Minusta keskenmeno oli niin hirveä, että totesin haluavani alkiodiagnostiikan jos yritys jatkuu. En halunnut tuhlata aikaa ja henkistä energiaa siihen, että kroppaani siirretään jo hedelmöityshetkellä tuhoon tuomittu alkio. Mieluummin sitten kuulen jo ennen siirtoa, ettei siitä alkiosta tule vauvaa, kuin koen keskenmenon. Ja vaikka alkiodiagnostiikka maksoi, säästi sillä turhien PAS-kierrosten lääkemenot, jotka nekin ovat korkeat.
 
Minä en kokenut keskenmenoa ihan kauhean hirveänä. Pahinta oli ajatus siitä, että vauvaa ei tulisikaan. Mies ei osannut siitä olla huolissaan.
 
Yhden keskenmenon nykyisen puolison kanssa oon kokenut. Kun vuoto alkoi, itkin sitä ja mies halaili ja lohdutti. Sanoi että kyllä vauva vielä tulee. Myöhemmin hän oli itse aivan sujut ja kun itse olin paskana, niin hän sanoi että aina saan jutella ja hän kuuntelee mutta oli jo itse päässyt tilanteeseen jossa oli hyväksynyt että alkio oli viallinen ja siksi vuoti pois.

Ja sanoi ettei sure sitä enää jolloin ei enää kokenut tarvetta puhua. Antoi kuitenkin minulle oikeuden puhua koska vain asiasta. Kun tätä tyttöä aloin odottamaan, pelkäsin uutta keskenmenoa ja sitten puhuttiinkin asiasta vielä ja sain paljon tukea. Mies aina järki-perustelee asiat, joten se auttoi myös.
 
Hirveesti Tsemppiä Peppipupu. Mä luulen että miehesi sparraa sua koska lahjasoluilla tuotetut alkiot olivat varmasti kalliit eikä miehesi ehkä halua jättää niitä käyttämättä. Miehillä on vaan aika yleisesti tilanne se että he eivät näe pintaa syvemmälle ennen kuin asiann kertoo. Näin mä asian koen. Meillä mies aina ensiksi ajattelee järjellä ja sitten vasta tunteilla niin voihan olla että miehesi kokee että järkisyistä (raha) ensin siirretään kaikki alkiot ja jos niistä ei vauvaa tulisi niin sitten surraan tai synnytyksen jälkeen iloitaan :)

Joskus kun oon ollu tosi ahdistunut ja mies on ladellut järkisyitä miksi ahdistuminen on turhaa kun "kaikki on hyvin" niin oon saattanut sanoa että jos ei heru sympatiaa niin mielellään ei heru mitään. Mutta sitten tulee sympatiaa ja sitten niitä järkisyitä.

Lämpimiä haleja <3
 
Kyllä meilläkin mies oli järjen äänenä keskenmenojen aikaan. Hänellä oli kyllä ihailtava asenne, että sekä lapsi että lapseton tulevaisuus ovat ihan hyviä eikä silti väheksynyt sitä, että minulle se lapseton vaihtoehto olisi ollut surullinen.

En vieläkään osaa ajatella, että ne keskenmenot olisivat olleet menetettyjä lapsia. Ajattelen, että tämä lapsi yritti tulla meille jo aiemmin, mutta ei onnistunut. Yhtä iltatähteä enempää meillä ei ollut edes haaveissa.
 
Mulla ei ole mitään järkevää sanottavaa olo on raskas ja pää on tyhjä.. Sisällä on jäätä ahdistus kaikki tuntuu turhalta elämä on en edes tiedä.. Anteeks oli pakko purkaa.. Kiitos:Heartred
 
Joo ja siis keskenmenosta ei olisikaan tarvinnut jutella, mutta kun mua pelotti se uusi lääkkeellinen keskeytys. Siihen olisin halunnut tsemppausta. Jotain "hei selvitään yhdessä". Nyt jäin totaalisen yksin.
 
Kävimme juuri ultrassa. Valitettavasti ei meidän kohdalla onnistunut tälläkään kertaa. Joko tosi varhain mennyt kesken tai tuulimuna. Onneksi sai nyt aikaisessa vaiheessa tämän tiedon, eikä tarvitse joululle saakka odottamaan.
 
KatMa sanoi:
Kävimme juuri ultrassa. Valitettavasti ei meidän kohdalla onnistunut tälläkään kertaa. Joko tosi varhain mennyt kesken tai tuulimuna. Onneksi sai nyt aikaisessa vaiheessa tämän tiedon, eikä tarvitse joululle saakka odottamaan.
Click to expand...
No voi vittu :( Anteeks kieleni, mutta mua ärsyttää ihan sikana että teilläkin. Edellinen tuulimuna oli vielä niin saakelin sitkeä :((( Voimia <3
 
Peppipupu sanoi:
Joo ja siis keskenmenosta ei olisikaan tarvinnut jutella, mutta kun mua pelotti se uusi lääkkeellinen keskeytys. Siihen olisin halunnut tsemppausta. Jotain "hei selvitään yhdessä". Nyt jäin totaalisen yksin.
Click to expand...
Voi Peppipupu, olen niin pahoillani! Miten nyt voit? Onnistuiko tyhjennys?

KatMa, pahoitteluni <3

Melkoista vuoristorataa!
 
KatMa sanoi:
Kävimme juuri ultrassa. Valitettavasti ei meidän kohdalla onnistunut tälläkään kertaa. Joko tosi varhain mennyt kesken tai tuulimuna. Onneksi sai nyt aikaisessa vaiheessa tämän tiedon, eikä tarvitse joululle saakka odottamaan.
Click to expand...
Ei ole todellista. Voimia! Tosi epäreilua :3some
 
Mä täällä jännitän alkaako vuoto vai ei. Tänään dpo 13 ja alla testi. Ensimmäinen haamu tällä testillä oli dpo 9. Aika hitaasti kuitenkin vahvistuu ja seurana menkkakivut, niin pelottaa että tuleeko tästäkään mitään.
 

Liitteet

  • 3CA78C7B-EDC8-4AED-8612-0066874E4ACA.jpeg
    3CA78C7B-EDC8-4AED-8612-0066874E4ACA.jpeg
    40.5 KB · Katsottu: 133
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top