Pulinaketju

[Suski75]

Loin nyt esittelyketjunkin. Sanokaa, jos tuohon ketjun alustukseen on jotain lisättävää, ei tullut tuon enempää mieleen.

https://forum.vau.fi/threads/esittelyt.1597688/

 

[Kuunsilta]

Heippa kaikille, täältä tunkisi uusi keskustelija mukaan. :) Olen jo jonkin aikaa seurannut keskustelujanne, mutta yrittänyt pysytellä poissa pääasiassa siksi että koneella/älylaitteilla tulee muutenkin vietettyä liikaa aikaa. Tosi monesti vaan tehnyt jo mieli kommentoida jotain, joten ei kai tässä mikään auta…

Mun taustastani sen verran, että olen 45 vee ja yksi lapsi löytyy. Hänet saatiin lukuisien IVF-hoitojen jälkeen, kun olin 43. Tänä vuonna kokeiltiin vielä pari hoitokierrosta, mutta jälkimmäinen meni niin heikosti että tuskin enää lähdetään hoitoihin ainakaan omilla soluilla. Luomusti kyllä yritetään ja lahjasoluhoidotkin on olleet harkinnassa. Ihan sellaista paloa yritykseen ei enää ole kun ekaa lasta toivoessa, mutta totta kai olisi ihan ajatus että esikoinen saisi vielä sisaruksen.

 

[Hento Haave]

HentoHaave, ihana kuulla sinusta pitkästä aikaa!

Kiitos Mulla oli aika rankka vaihe elämässä, tää syksy on ollut raskas. Olin sairaslomalla pitkään masennuksen takia, opinnot jäähyllä. Kunnes viimein aloitin lääkityksen (jota en ole halunnut käyttää raskaustoiveiden takia). Ja kas, puolitoista viikkoa lääkityksen aloittamisen jälkeen yhtäkkiä ahdistus ja stressi laski ihan siedettävälle tasolle, ja olo tuntui PITKÄSTÄ AIKAA normaalilta.

Mun aivokemiat on varmaan ollu pielessä jo viime keväästä alkaen. Niin vaikeelta tää elämä on tuntunut. Nyt tuntuu normaalilta omassa kehossa. Ja pienet harmit ei enää muutu järjettömiksi ahdistuksiksi, vaan ovat - pieniä harmeja. Aivokemiat voi olla aika olennainen juttu joskus. Enpä tiedä mitä tapahtuis jos olisin raskaana, kun pitäis lopettaa tuo lääkitys. Mut ehkä se riski ei ole kovin suuri :) Kiva olla täällä. Oon seurannut teidän juttuja kyllä enempi ja vähempi, paitsi kaikkein synkimpinä hetkinä en jaksanut tehdä oikein mitään. Nyt onneksi olo hyvä ja energinen, rauhallinen mieli. Tapahtui mitä tapahtui.

 

[Sharmander]

Hei kaikille! Ehkä mäkin freesin alun kunniaksi jätän pelkän taustailun ja uskallan liittyä erinomaiseen seuraanne. :) Muutamassa muussa foorumin ketjussa olen harvakseltaan käynyt kirjoittelemassa. Olen 43 ja vauvaa toivotaan puolison kanssa. Mulla on edellisestä liitosta parikymppinen esikoinen, miehellä ei vielä lapsia ole. Yritys meillä alkoi viime keväänä ja ihme kyllä, tulin kesällä luomusti raskaaksi. Raskaus päättyi kuitenkin keskeytyneeseen keskenmenoon, pienen kehitys oli loppunut rv 7+1. Rv 6+4 näin sydämensykkeen ultrassa, joten pettymys on ollut valtava. Ikäni puolesta ei odotukset ole korkealla. Käytiin jälkitarkastuksessa/ensikäynnillä Dextralla kkm:n jälkeen ja lääkärin mielestä olisi paljonkin toivoa, jos tehdään IVF alkiodiagnostiikalla. Puolisolle ajatus on vaan vähän vieras, enkä ole varma riittäisikö tällä hetkellä rahatkaan hoitoihin. Että saapas nähdä, miten tässä vielä käy. Nyt dpo8 tai 9 eikä pienen pienintä raskausoiretta, eiköhän ollut tämä kierto taas tässä.

Tervetuloa!! Täälläkin toinen 43v! Mitä lääkäri sulle sanoi munasarjoista, ultrasiko vai milleen? Voi mua niin kiinnostaa kaikkien kokemukset. Oma tilanne ollut epätoivoinen vuosikaudet mutta ylläripylläriluomu syntyi 42v.
olen pahoillani KM, mulla on myös muutama menetys isommilla viikoilla.. raskaita asioita

 

[Suski75]

Tervetuloa, Kuunsilta!

Käy luomassa itsellesi tili, niin pystyt muokkaamaan viestejäsi ja lähettämään ja vastaanottamaan yksityisviestejäkin. Oman tilin luominen on nopea ja helppo juttu.

Minullakin yksi tärkeimmistä syistä miksi toisen lapsen halusin, oli tuo että halusin esikoiselle sisaruksen. Heitä on sitten kaksi jäljellä tukemassa toisiaan kun vanhempia ei enää ole, tai muistisairaus tms. on vienyt vanhemmalta viimeisenkin järjenhipun.

Tutkittiinko teillä alkioiden laatua alkiodiagnostiikalla/jos tutkittiin, mikä oli tulos?

 

[Suski75]

Minäkin voisin tehdä freshin aloituksen täällä. En tosin tiedä enää kuumeilenko vai mitä tää on. Mut jos täällä voi jutella vaikkei kuumeilisikaan, niin sitten ei lie haittaa jos elämäntilanteet muuttuu.

Ihanaa että tulit takaisin! Miten teillä miehen kanssa menee tätä nykyä?

 

[Hento Haave]

Niin, mulla siis nyt ehkä viimeisiä yrityskiertoja tässä menoillaan. Dpo 4, en osaa sanoa muuta ku että alavatsalla hiukan enemmän tuntemuksia kuin edellisissä kierroissa, mut tuskin mitään kuitenkaan. Oon nyt realisti. Mun kierto on kuin oppikirjasta. Ovulaatiotestin viivat vahvat, ovis kp14 ja kierto 28 päivää. Mutta nyt oon alkanu uskoa että mulla ei yksinkertaisesti enää ole munasoluja ollenkaan jäljellä. Että mitäpä sieltä irtoaisi jos ei oo mitään, vaikka miten vahvat LH-huiput olis. Tää on mun oma kutina nyt tilanteesta. En viitsi maksaa 200€ ultrasta saadakseni tiedon jolla en tee mitään. Perstuntuma kertoo tän. Ja se, ettei ole enää ovulaatiokipuja. Siitä epäilen, ettei oo mitä irrota. Vaikka kierto muuten säännöllinen ja menkat normaalit, ovislimat on useimmiten ja halut oviksen aikaan kovat. Munasolut ehkä vaan puuttuu Mut alan sopeutua tilanteeseen. Negatestit ei ole enää niin musertavia. Viime kierrossa en edes testannut. Menkat alkoi kp28.

 

[Emery13]

Minäkin siis mukaan :) ikää 44 , monta lasta mut mainittakoon että kaksi nuorinta syntyneet kun olin 40 ja 42 v. Yksi tai vaikka kaksi (syliin ja sydämeen mahtuu)saa vielä tulla mutta suuria odotuksia ei ole, varsinkaan kun ei ole vuoteen tapahtunut mitään. Mitään hoitoja tms ei ole eikä tule .

 

[Emery13]

Ja mä tajuan vasta nyt, kuinka helposti nuorempana raskauduin. On ollut kova pala, ettei
se enää meinaa onnistua. Kohta vuosi takana.. Mutta me emme yritä muutoin kuin miten
nyt ollaan menty. Jos ei tule, niin ei sitten. Sitten mä keksin muuta tekemistä. Ja onhan
tuossa pesueessa puuhaa, ei sillä

Tää on niin totta. Ensimmäiset lapset ovat tulleet kuin varkain ,sitten näitä neljän kympin vauvoja tehty pitkään ja hartaasti. Ja nyt ei näy ei kuulu .ja on laumasta huolimatta kova paikka.
Onnellinen olen jo saaduista, ihan ylitse kaiken. Ja jos ei enää tuu niin ei tuu.

 

[Helena80]

Tää on niin totta. Ensimmäiset lapset ovat tulleet kuin varkain ,sitten näitä neljän kympin vauvoja tehty pitkään ja hartaasti. Ja nyt ei näy ei kuulu .
Onnellinen olen jo saaduista, ihan ylitse kaiken. Ja jos ei enää tuu niin ei tuu.

Ihan samaa mieltä!

 

[Hento Haave]

Ihanaa että tulit takaisin! Miten teillä miehen kanssa menee tätä nykyä?

Vaikeasti, ja ihanasti. Pariterapiassa ollaan nyt käyty kerran, toinen kerta pian. En tiedä onko siitä apua... alan suhtautua tähän parisuhteeseen jo samoin kuin raskauteenkin - pikkuhiljaa ajatuksen tasolla ehkä alan luovuttaa. Mut se on vaikeaa, kun sitä rakkautta tuntuu kuitenkin olevan niin paljon. Kaikki muu vaan on niin hiton vaikeeta. Kommunikointi. No, saa nähdä mitä tästä tulee. Mut nyt tuon lääkityksen myötä eron vaihtoehtokin tuntuu jo siltä, että selviän siitä. Jos se siihen menee. Päivä kerrallaan.

 

[Sharmander]

Kääk täännehän tuli äkkiä tekstiä!
Tervetuloa uusille, ketä kaikkia tuossa olikaan !!

@Hento Haave kiva että tulit takaisin. Ehdin aikaisemmin hetken stalkata sun tilannetta ennenkuin aloin kirjottamaan täällä.. olitkin sit jo ”lähtenyt”. Isot halaukset. Kuulostaa tutulle. Mulla oli 2015-2016 iso kriisi. Viimeisimmän menetyksen ja hoitojen päätöksen myötä kriiseilu myös parisuhde. Mahtui kaikenlaista matkaan. Mutta mudastakin noustaan!!


Kuka kyseli ylläreistä? Mulle siis on annetu kauan sitten tuomio etten saa ainakaan luomulasta. Söin jo pillereitäkin pari vuotta putkeen. Olin menossa sitten verikokeisiin vaihdevuosioireiden takia ja siitä tauosta tärppäsi. Pienimies syntyi 2018. Mulla on taustalla kaikenlaista, hoitoja ja menetyksiä. Kaksi isompaa lasta hoidoin.

 

[Alcyone]

Tervetuloa!! Täälläkin toinen 43v! Mitä lääkäri sulle sanoi munasarjoista, ultrasiko vai milleen? Voi mua niin kiinnostaa kaikkien kokemukset. Oma tilanne ollut epätoivoinen vuosikaudet mutta ylläripylläriluomu syntyi 42v.
olen pahoillani KM, mulla on myös muutama menetys isommilla viikoilla.. raskaita asioita

Harmi, että sullakin on ollut raskaita kokemuksia! Ihanaa että sait lopulta pienen syliin.

Lääkäri ultrasi (nopeasti) ja ihan hyvältä näytti silloin. Molemmin puolin oli munarakkuloita kypsymässä, eli nopeasti laskiessa näkyi 6+5 isompaa, mutta en edes tiedä onko tuo hyvä määrä keskenmenon jälkeen. Amh oli tuolloin 1,2 ja prolaktiini 353. Otin syksyllä yksityisessä labrassa verenkuvan ja kilppariarvot, jotka oli oikein hyvät. Kilpparin kanssa on aiemmin ollut arvot koholla, niin halusin tarkistaa senkin.

 

[Alcyone]

Tervetuloa Alcyone! Minulla oli keskeytynyt keskenmeno 2017, ilmeisesti juuri munasolujen heikon laadun takia. 2018 tehtiin IVF ja alkiodiagnostiikka, ja sen tuloksena kainalossa tuhisee nyt terve tyttövauva. Ja samalla havaittiin, että todellakin, valtaosa munasoluistani oli roskiskamaa.

Mahtavaa että raskaus onnistui ja pikku tuhisija löytyy kainalosta! Huolestuttaa todella tuo omien munasolujen laatu. Toisaalta eipä ole miestäkään tutkittu, kun ei vielä ole sille ajatukselle myönteinen.

 

[Sharmander]

Harmi, että sullakin on ollut raskaita kokemuksia! Ihanaa että sait lopulta pienen syliin.

Lääkäri ultrasi (nopeasti) ja ihan hyvältä näytti silloin. Molemmin puolin oli munarakkuloita kypsymässä, eli nopeasti laskiessa näkyi 6+5 isompaa, mutta en edes tiedä onko tuo hyvä määrä keskenmenon jälkeen. Amh oli tuolloin 1,2 ja prolaktiini 353. Otin syksyllä yksityisessä labrassa verenkuvan ja kilppariarvot, jotka oli oikein hyvät. Kilpparin kanssa on aiemmin ollut arvot koholla, niin halusin tarkistaa senkin.

oi sun tilanne kuulostaa oikein hyvälle. Mun amh oli jokunen vuosi sitte 0,3 ja noita antraalifolleja näkyi ny viime ultrassa (kävin kesällä) toisessa vissiin pari ja toisessa ei mitään. Toinen munasarja mulla on aina ollu hiljainen. Alkukesällä kävin runsaiden menkkojen takia ja silloin ultrassa näkyi kypsyvä folli jonka sain ”kiinni” sitten myös tikuilla. Tuli limat ja kaikki kivat. Mut mikäpä tonne enää tarttuu. Sen jälkeen sama olo oli vielä kerran kunnes nyt kierrot olleet aika kuivia ja nollaoloisia. Viime kierrossa sain Oplussan kp29 ja kierto venyi 40päivään. Yhtä tyhjää siis täynnä. Nyt menossa kp27 eikä mitään oloja. Välillä muka oli mut mun ovistikut huutaa jatkuvaa tummahkoa/tummaa viivaa joten epäilen olevan lopun alkua


@JMee oi sinulla on kyllä ollut ihana onni matkassa. Tossakin nähdään että tilanne voi muuttua yks kaks mutta voi jospa sieltä vielä pieni ponnistaisi, hyvältä kuulostaa kuitenkin historian osalta

 

[Sharmander]

Ja sehän tässä on että periaatteessa pitäs olla nyt vaan onnellinen siitä mitä on. Ihmeitä harvemmin tapahtuu montaa. Käyttää elämä nyt muuhun kun kuumeiluun. Mulla se meinaa aina karata käsistä ja muuttua lopulta epätoivoiseksi ja kun kroppa temppuaa niin alkaa vaan alakulo.

 

[Eclipse]

Aiemmin oli lasten unista puhetta, mutta miten te itse? Oletteko aamu tai iltavirkkuja vai kuulutteko uniltanne perusnukkujiin. Tuli taas tämä mieleen kun muut jo meillä kuorsaa ja mä taas touhotan kaikkea mahdollista.
Itse olen geeneiltäni iltavirkku. Olen sen perinyt isältäni ja tyttäreni vaikuttaisi saaneen saman "ongelman". Tai mun mielestä se ei ole ongelma. Suomalainen yhteiskunta vaan ihannoi edelleen aamuvirkkuja ja iltavirkut leimataan milloin miksikin kun ei ymmärretä asiaa. En mäkään ymmärtänyt ennen kuin luin muutaman unitutkimuksen. Ne opettivat ymmärtämään omaa itseäni.
Menen aina nukkumaan vasta puolen yön jälkeen. Mun aivot myös käsittelee illan päivän parhaana aikana enkä ymmärrä ihmisiä jotka haluavat mennä ysiltä nukkumaan kun mulle se tarkoittaa alkuiltaa. Olen toki aina väsynyt kun saan liian vähän unta, mutta kaikkeen tottuu. Siksi välillä haaveilenkin yrittäjyydestä kun silloin voisi rytmittää päivänsä niin kuin haluaa. Lapsen takia vielä pyysin muuttamaan työaikani 8-16 vaikka se ennen olikin 9-17 joka sopi mulle ennen lasta mainiosti. Aamupala, tarhan päiväunet ja tuleva koulu vaan sujuvat paremmin, kun lapsen on pakko herätä aiemmin vaikka on iltavirkku.

 

[Wheelchair Mama]

Mä en oo oikein iltavirkku enkä aamuvirkku.
Välillä nukahdan jo klo 20 ja välillä kukun myöhään aamuyöhön hereillä.
Hirveästi vaihtelee. Unta tartten suht paljon eli päiväunet nukun joka päivä jos mahdollista.

Klo 7 on arkisin herätys, jotta lapset ehtii kouluun ja eskariin.

 

[Alcyone]

Ja sehän tässä on että periaatteessa pitäs olla nyt vaan onnellinen siitä mitä on. Ihmeitä harvemmin tapahtuu montaa. Käyttää elämä nyt muuhun kun kuumeiluun. Mulla se meinaa aina karata käsistä ja muuttua lopulta epätoivoiseksi ja kun kroppa temppuaa niin alkaa vaan alakulo.

Niin totta, kun osaisi vaan olla onnellinen siitä, mitä on. Ajattelin ennen kuin aloitettiin yritys, että olen niin onnellinen, kuin ihminen vain voi olla. Että elämä on tosi hyvää. Nyt en enää jotenkin saa tuosta tunteesta kiinni, vaan ajatukset pyörii liikaa vauvatoiveen ympärillä.

Onko teillä muilla toiveita isovanhemmuudesta? Olisin todella mielelläni mummi, mutta sellaista minusta tuskin ikinä tulee, lapseni kun ei halua omia lapsia.

 

[Suski75]

Olen iltavirkku, ja jossain määrin kellonajoista riippumaton. Nuorempana pari vuotta nukuin 16 tuntia joka toinen vuorokausi, myös 36 tunnin vuorokausirytmiä tuli kokeiltua. Lasten kanssa tuo ei enää onnistu, tosin pienten lasten kanssa on hyötyä siitä, ettei minulle unen kannalta ole merkitystä onko yö vai päivä.

Esikoinen on hirveän rytminen, herää joka aamu samaan aikaan vaikka olisi valvonut piktkään. Minä taas nukkuisin kunnes olen virkeä, näytti kello mitä hyvänsä. Esikoinen nukkuu todella paljon, tämä vauva ei nuku yhtä paljon kuin esikoinen vauvana.