Pulinaketju

Onko täällä ketään muuta keliakiaa/vilja-allergiaa omistavaa joka vielä osaisi leipoakin? :shy: Mä haluaisin saada jouluna joulutorttuja, mutta kun ainut kaupassa myytävä gluteeniton pasteijataikina on mun mielestä huonoa. Se hajoaa ja on oudon rasvan makuista. Eli olisko kellään hyvää reseptiä?
Onneksi pakkasesta saatava piparitaikina on hyvää, sitä ei tarvitse tehdä itse. Ainahan voisi leipoa jotain helposti onnistuvia gluteenittomia mutta tekisi mieli vähän perinteisempiä jouluherkkuja.
Mä olin viime joulun kaikettomalla vauvan takia. Kele kun muistaisin kaikki reseptit mitä tein. Yhdet piparit ainakin oli sika hyviä. Onhan niitä. Laitan jos/jahka löydän!
 
Onko täällä ketään muuta keliakiaa/vilja-allergiaa omistavaa joka vielä osaisi leipoakin? :shy: Mä haluaisin saada jouluna joulutorttuja, mutta kun ainut kaupassa myytävä gluteeniton pasteijataikina on mun mielestä huonoa. Se hajoaa ja on oudon rasvan makuista. Eli olisko kellään hyvää reseptiä?
Onneksi pakkasesta saatava piparitaikina on hyvää, sitä ei tarvitse tehdä itse. Ainahan voisi leipoa jotain helposti onnistuvia gluteenittomia mutta tekisi mieli vähän perinteisempiä jouluherkkuja.
Mä tulin vinkkaamaan samasta Marttasivusta kuin lambikin, tein kerran torttuja lahjaksi tuolla rahkaversiolla. Oli kuulemma hyviä, eli joko resepti toimi tai saaja oli hyvin kohtelias. :p
 
Mä olin viime joulun kaikettomalla vauvan takia. Kele kun muistaisin kaikki reseptit mitä tein. Yhdet piparit ainakin oli sika hyviä. Onhan niitä. Laitan jos/jahka löydän!
Kiva! Noista netistä löytyvistä kun ei koskaan tiedä, toimivatko ollenkaan.
 
Onko teillä omia joulukalentereita vai ostatteko vain lapsille?
Mä ostan aina itselleni fazerin joulukalenterin. Lapselle on jo kolme kalenteria o_O Itse ostin perus Ryhmä hau kalenterin, mutta sitten miehen vanhemmat toivat kumpikin vielä omat. Onneksi toinen on partiolaisten kalenteri, mutta anoppi oli värkännyt pienistä joulusukista ripustettava härpäkkeen joka on täysi pikku rojua. Olis nuo voinu kysyä saako tuoda. Mun mielestä yksi olis riittänyt mikä yhdessä valittiin lapsen kanssa.
 
Millaisia joulukalentereita teidän tenavilla on?

Minulla on toiselle isolle lapselle pienet kangaspussit ja toiselle lasipurkit. Niihin laitan jotain pientä, herkkuja aika vähän. Nyt kun ovat aikuisia ja vastuullisia kuluttajia, niin on ollut tosi hankala keksiä, mitä niihin laittaa ja tietysti pussit ja purkit on tosi pieniä! Yllätyksistä löytyy muistilappuja, siivousliinoja, sainkohan mahtumaan jonkun kynttilänkin, sukat survoin väkisin, veikkauksen arpoja on muutama, suklaata tietysti. Yleensä olen laittanut myös joulupostimerkkejä, mutta nyt jätin ne pois, kun täytin ne hyvissä ajoin.

Nuorimmaiselle on yksi peltipurkki ja sinne ilmestyy aamuisin yhteistä tekemistä. On miljoona kertaa helpompi kuin sisarusten kalenterit!
 
Onko teillä omia joulukalentereita vai ostatteko vain lapsille?
Mä ostan aina itselleni fazerin joulukalenterin. Lapselle on jo kolme kalenteria o_O Itse ostin perus Ryhmä hau kalenterin, mutta sitten miehen vanhemmat toivat kumpikin vielä omat. Onneksi toinen on partiolaisten kalenteri, mutta anoppi oli värkännyt pienistä joulusukista ripustettava härpäkkeen joka on täysi pikku rojua. Olis nuo voinu kysyä saako tuoda. Mun mielestä yksi olis riittänyt mikä yhdessä valittiin lapsen kanssa.
Ihan samaan aikaan laitoin samasta aiheesta viestin :)

Minulla on omaan käyttöön partiolaisten kalenteri ja miehen kanssa yhdessä ostetaan veikkauksen kalenteri.
 
HentoHaave
Nyt on pakko antaa vinkki, tunnistan sussa itseni joka eli narsistin kanssa 8v. Mies käytti henkisesti hyväkseen, löi loppuvaiheessa, petti yli 200 naisen kanssa, käytti mua taloudellisesti hyväkseen, josta jäi 20k € velat. Nöyryytti mua, uhkas henkeä ja lasten henkeä. Valitettavasti me tehtiin lapsia, mutta lapseni on parhainta ja ne ovat minulla.

Mutta se lähtö. 8 vuodesta 7,5v oli aivan vitun hirveetä. Ensimmäisen kerran petti mua kahden viikon seurustelun jälkeen. Kun mentiin puolen vuoden päästä kihloihin niin päätyi yöksi eksänsä tykö. Eli muusikon elämää ja käytti huumeita. Kuiskasin häntä ja bändikavereitaan yömyöhään ja itkin, että haluan nukkumaan.

Kun sitten 5v oltiin oltu yhdessä ja festareilla oltuani päivän töissä ottamaan illaksi Jallua kavereiden kanssa ja mies oli toisilla festareilla keikalla niin hän haukkui minut puhelimessa huoraksi ja päätin että riittää. En vastannut enää. Lähdin seuraavana päivänä kotiin, pakkasin kamani ja häivyin. Annoin parhaalle ystävälle avaimen ja sanoin et soitan hälle kerran päivässä ja hän kävi ruokkimassa meidän kissan. Muuten pidin puhelinta kiinni kolme viikkoa. Porukat oli huolissaan ja eksä uhkaili mm tappaa itsensä jos jätän sen jne. Ilmoitin vain ystävälle kerran päivässä että kaikki on hyvin.

Kolmen viikon päästä iski ahdistus. Olin sekoillut toisen miehen kanssa ja iski ahdistus. Menin sit palaamaan eksän kanssa yhteen. No, jos narsisti kuulee et olin toisen kans niin ei kovin hyvä heilu. Silti tehtiin lapsi. Silloin huono veto, mutta halusin lapsia, olin halunnut monta vuotta, ex sanoi ettei halua, mutta lupasi lapsia jos palaan yhteen. Esikoisen jälkeen tulin uudelleen raskaaksi ja koska meillä oli vain lopun alkua niin mies syytti että olin pettänyt häntä (toka sai alkunsa yhdestä ainoa kerrasta seksiä koko kesänä) ja vaikka kuinka selitin että meillä oli kerran seksiä, hän uhkasi tehdä abortin itse minulle jne..

Silloin päätin, tästä lähden. Oltiin jo menty naimisiinkin koska narsisti puhuu yli kaiken ja kenet haluaa.

Kun toka lapsi oli 3kk, iski paniikkihäiriö. Isäni oli kuollut vajaa 2v aiemmin, ja koko asia oli käsittelemättä. Kun mies lähti keikalle, olin onnellinen että sain olla yksin mutta narsisti osaa olla myös puoleensavetävä.

Silti meni vielä vajaa vuosi lähtöön. Kun sain oman asunnon, siihen aikaan ystävä oli sossussa töissä ja auttoi asioissa. Kun vihdoin muutin omaan kotiin lasten, päätin että vaikka mitä ruikutusviestejä tulisi niin ei. Päätin että jos se laittaa viestiä tai soittaa niin en vaan vastaa. Alkuun tuli syytöksiä, uhkailua ja kieroilua. Sit koitti ruikuttaa takas. Sit tajus että ei, me ei kuuluta yhteen.

Oli tosi katkera kun löysin uuden miehen ja se mies olikin täysin erilainen. Absolutisti, it nörtti 8-16 töissä. Näki et oon onnellinen. Mies helli mua ja ex oli helvetin mustasukkainen.

No, vuosia on mennyt. Exällä liuta mielenterveysdiagnooseja ja alkoholismi/narkomaani. Nyt ollut kuivilla reilun puoli vuotta. Takana osastojaksoja ja muuta sekoilua. Nyt haluaa olla isä lapsilleen. Ja tottakai annan. Meillä on säännöt ja ne on pysyneet. Saan koska tahansa pyytää puhtaat seulat. Lasten kanssa on aina joku toinenkin aikuinen. Esim hänen tyttöystävä joka on ihan kiva mimmi.

En ole enää katkera, ensi keväänä raukeaa velkajärjestely ja olen velaton. Isäpuoli maksoi oman osuuteni meidän yhteisestä lainasta ja sanoi että minun ei hänelle tarvi maksaa takaisin vaikka haluaisin.

Henkiset traumat on parantunut. Olen käynyt terapiassa vuosia. Voin sanoa että olen parantunut paniikkihäiriöstä. Söin kolmea eri ssri lääkettä ja opamoxia.

Nyt en ole tarvinnut kohtauslääkettä 2,5v ja ssri lääkityksen lopetin 4v sitten.

Tiedän tasan mitä käyt läpi. Minun vanhemmat on alkoholisteja. Äiti jätti yksin mut ja pikkusiskon ja lähti dokaa viikonlopuksi. Rahaa ei ollut ja keitin siskolle ja mulle riisiä ja voita. Isä joi ja jouduin 11v istumaan yömyöhään baarissa ja odotin isää kotiin. Entinen isäpuoli löi äitiä ja meitä lapsia paitsi biologista tytärtään. Kaikki olen käsitellyt terapiassa. Kaikille olen antanut anteeksi. Entistä isäpuolta, joka on myös kummisetäni, näin pari vuotta sitten pikkusiskon häissä ja sanoin että olen myös kiitollinen. Kuulostaa hullulta mutta olen lapsuudestani myös kiitollinen. Se on tehnyt minusta tämän. Nyt olen paras mahdollinen äiti lapsilleni. Omat lapsuuden traumani olen kääntänyt itselle voitoksi. Millaista lapsuutta en halua omille lapsilleni. Mm sen vuoksi tein päätöksen olla absolutisti myös. 5,5v ilman alkoa. Mies ollut 10,5v.
Lapsemme eivät koskaan tule näkemään meitä humalassa. Se ei ole mikään että arvostelen vanhempia kotka joskus juo lasin viiniä vaikka lapset kotona. Jokainen tyylillään ja kunhan lapset on turvassa :)

Halusin jakaa tarinani, ja tässä oli murto-osa miten hirveää se oikeasti oli. Pelkoa ja sit pelkoa et jää yksin. Mies jätti mut ainakin sata kertaa. Ja itkin joka kerta. Tuntui et kuolen. Mutta kun päätös oli tehty lopullisesti niin siinä pitää pysyä.

Sisko on naimissa narsistin kanssa. Kolme lasta, hieno talo ja mies on rikas. On sanonut et pitäis erota mutta ei halua luopua hienoista puittesta. Sit sanoin et sit ei passaa valittaa surkeesta aviomiehestä johon totes että totta on.

Elämä on valintoja. Tee HentoHaave päätös. Haluatko että mies riepottelee sun tunteita ikuisesti vai haluatko hetken kärsiä ikävästä ja surusta ja sen jälkeen todeta et maailmassa voi olla muitakin, vaikka parempia miehiä? Jos päätät lähteä, pysy päätöksessä. Älä edes pahimmalla ikävän hetkellä vastaa tai soita. Mutta jos päätät jäädä, älä itke kuinka pahaa tekee. Päätös on yksinomaan sinun. Kukaan muu ei sitä päätöstä sun puolesta tee.

Kun olin oman päätöksen tehnyt, istuin meän kerrostalon pihalla ja soitin äitille. Itkin ja sanoin että aion erota exästä. Äiti itki ja sanoi "vihdoin lapsi rakas sinä olet tullut järkiisi. Minä erosin aikoinaan narsisti isäpuolestasi ja se oli vaikeaa. Mutta autan sinua." ja äiti oli tukena. Ei aina ihan niinkuin olisin halunnu, mutta oli. Ja äitikin meni uusiin naimisiin ja nykyinen isäpuoleni on kuin isä minulle. Nyt aion pyytää häntä saattamaan minut alttarille, kun mennään tammikuussa miehen kans naimisiin. Oma isäni on kuollut. Rakkain ihminen vaikka lapsuudessa olikin omat jutut.

Tee päätös ja pysy siinä. Tee sellainen päätös että kun mietit että olet vanha ja istut kiikkustuolissa niin olet tyytyväinen että teit juuri sen päätöksen. Vain yksi elämä. Vain yksi. Se ei ole tuskan arvoista. <3 Kauheasti tsemppiä <3
 
Millaisia joulukalentereita teidän tenavilla on?

Minulla on toiselle isolle lapselle pienet kangaspussit ja toiselle lasipurkit. Niihin laitan jotain pientä, herkkuja aika vähän. Nyt kun ovat aikuisia ja vastuullisia kuluttajia, niin on ollut tosi hankala keksiä, mitä niihin laittaa ja tietysti pussit ja purkit on tosi pieniä! Yllätyksistä löytyy muistilappuja, siivousliinoja, sainkohan mahtumaan jonkun kynttilänkin, sukat survoin väkisin, veikkauksen arpoja on muutama, suklaata tietysti. Yleensä olen laittanut myös joulupostimerkkejä, mutta nyt jätin ne pois, kun täytin ne hyvissä ajoin.

Nuorimmaiselle on yksi peltipurkki ja sinne ilmestyy aamuisin yhteistä tekemistä. On miljoona kertaa helpompi kuin sisarusten kalenterit!
Mä laitoin nyt kaikille peltipurkit seinälle roikkumaan, niihin mahtuu iso tai pieni ylläri joka päivä. Eikä tosiaan tarvitse etukäteen keksiä mitään :grin!
Lapsetkin innostui eniten tästä ideasta, ne armottomat pinot pahoja suklaakalentereita joka hyllyllä ei houkuta yhtään. Nyt voi laittaa oikeasti hyviä suklaita, eikä mitään Puolan ylijäämävaraston jätepaloja. :rolleyes:
 
Mä laitoin nyt kaikille peltipurkit seinälle roikkumaan, niihin mahtuu iso tai pieni ylläri joka päivä. Eikä tosiaan tarvitse etukäteen keksiä mitään :grin!
Lapsetkin innostui eniten tästä ideasta, ne armottomat pinot pahoja suklaakalentereita joka hyllyllä ei houkuta yhtään. Nyt voi laittaa oikeasti hyviä suklaita, eikä mitään Puolan ylijäämävaraston jätepaloja. :rolleyes:
Nuo minun isot kun ei asu kotona, niin pitää olla valmiina.
 
Nuo minun isot kun ei asu kotona, niin pitää olla valmiina.
Ai ihana, laitat niillekin:happy:!
Mä jätin kyllä ton viikot poissa asuvan jo purkitta.. Voin syöttää sille sitten perjantaisin konvehtirasian kotiinhakumatkalla :p. Siitä onkin tullut yhtäkkiä niin iso ja 'fiksu', se armottomin teiniaika alkaa väistyä :love7.. Hengissä selvitty toistaiseksi :smiley-ashamed004. Kohta 16v!!
 
Ai ihana, laitat niillekin:happy:!
Mä jätin kyllä ton viikot poissa asuvan jo purkitta.. Voin syöttää sille sitten perjantaisin konvehtirasian kotiinhakumatkalla :p. Siitä onkin tullut yhtäkkiä niin iso ja 'fiksu', se armottomin teiniaika alkaa väistyä :love7.. Hengissä selvitty toistaiseksi :smiley-ashamed004. Kohta 16v!!
Meillä pahin ikä oli juuri 15-16v. Voi Luoja, ei ole sitä vaihetta ikävä!
 
HentoHaave
Nyt on pakko antaa vinkki, tunnistan sussa itseni joka eli narsistin kanssa 8v. Mies käytti henkisesti hyväkseen, löi loppuvaiheessa, petti yli 200 naisen kanssa, käytti mua taloudellisesti hyväkseen, josta jäi 20k € velat. Nöyryytti mua, uhkas henkeä ja lasten henkeä. Valitettavasti me tehtiin lapsia, mutta lapseni on parhainta ja ne ovat minulla.

Mutta se lähtö. 8 vuodesta 7,5v oli aivan vitun hirveetä. Ensimmäisen kerran petti mua kahden viikon seurustelun jälkeen. Kun mentiin puolen vuoden päästä kihloihin niin päätyi yöksi eksänsä tykö. Eli muusikon elämää ja käytti huumeita. Kuiskasin häntä ja bändikavereitaan yömyöhään ja itkin, että haluan nukkumaan.

Kun sitten 5v oltiin oltu yhdessä ja festareilla oltuani päivän töissä ottamaan illaksi Jallua kavereiden kanssa ja mies oli toisilla festareilla keikalla niin hän haukkui minut puhelimessa huoraksi ja päätin että riittää. En vastannut enää. Lähdin seuraavana päivänä kotiin, pakkasin kamani ja häivyin. Annoin parhaalle ystävälle avaimen ja sanoin et soitan hälle kerran päivässä ja hän kävi ruokkimassa meidän kissan. Muuten pidin puhelinta kiinni kolme viikkoa. Porukat oli huolissaan ja eksä uhkaili mm tappaa itsensä jos jätän sen jne. Ilmoitin vain ystävälle kerran päivässä että kaikki on hyvin.

Kolmen viikon päästä iski ahdistus. Olin sekoillut toisen miehen kanssa ja iski ahdistus. Menin sit palaamaan eksän kanssa yhteen. No, jos narsisti kuulee et olin toisen kans niin ei kovin hyvä heilu. Silti tehtiin lapsi. Silloin huono veto, mutta halusin lapsia, olin halunnut monta vuotta, ex sanoi ettei halua, mutta lupasi lapsia jos palaan yhteen. Esikoisen jälkeen tulin uudelleen raskaaksi ja koska meillä oli vain lopun alkua niin mies syytti että olin pettänyt häntä (toka sai alkunsa yhdestä ainoa kerrasta seksiä koko kesänä) ja vaikka kuinka selitin että meillä oli kerran seksiä, hän uhkasi tehdä abortin itse minulle jne..

Silloin päätin, tästä lähden. Oltiin jo menty naimisiinkin koska narsisti puhuu yli kaiken ja kenet haluaa.

Kun toka lapsi oli 3kk, iski paniikkihäiriö. Isäni oli kuollut vajaa 2v aiemmin, ja koko asia oli käsittelemättä. Kun mies lähti keikalle, olin onnellinen että sain olla yksin mutta narsisti osaa olla myös puoleensavetävä.

Silti meni vielä vajaa vuosi lähtöön. Kun sain oman asunnon, siihen aikaan ystävä oli sossussa töissä ja auttoi asioissa. Kun vihdoin muutin omaan kotiin lasten, päätin että vaikka mitä ruikutusviestejä tulisi niin ei. Päätin että jos se laittaa viestiä tai soittaa niin en vaan vastaa. Alkuun tuli syytöksiä, uhkailua ja kieroilua. Sit koitti ruikuttaa takas. Sit tajus että ei, me ei kuuluta yhteen.

Oli tosi katkera kun löysin uuden miehen ja se mies olikin täysin erilainen. Absolutisti, it nörtti 8-16 töissä. Näki et oon onnellinen. Mies helli mua ja ex oli helvetin mustasukkainen.

No, vuosia on mennyt. Exällä liuta mielenterveysdiagnooseja ja alkoholismi/narkomaani. Nyt ollut kuivilla reilun puoli vuotta. Takana osastojaksoja ja muuta sekoilua. Nyt haluaa olla isä lapsilleen. Ja tottakai annan. Meillä on säännöt ja ne on pysyneet. Saan koska tahansa pyytää puhtaat seulat. Lasten kanssa on aina joku toinenkin aikuinen. Esim hänen tyttöystävä joka on ihan kiva mimmi.

En ole enää katkera, ensi keväänä raukeaa velkajärjestely ja olen velaton. Isäpuoli maksoi oman osuuteni meidän yhteisestä lainasta ja sanoi että minun ei hänelle tarvi maksaa takaisin vaikka haluaisin.

Henkiset traumat on parantunut. Olen käynyt terapiassa vuosia. Voin sanoa että olen parantunut paniikkihäiriöstä. Söin kolmea eri ssri lääkettä ja opamoxia.

Nyt en ole tarvinnut kohtauslääkettä 2,5v ja ssri lääkityksen lopetin 4v sitten.

Tiedän tasan mitä käyt läpi. Minun vanhemmat on alkoholisteja. Äiti jätti yksin mut ja pikkusiskon ja lähti dokaa viikonlopuksi. Rahaa ei ollut ja keitin siskolle ja mulle riisiä ja voita. Isä joi ja jouduin 11v istumaan yömyöhään baarissa ja odotin isää kotiin. Entinen isäpuoli löi äitiä ja meitä lapsia paitsi biologista tytärtään. Kaikki olen käsitellyt terapiassa. Kaikille olen antanut anteeksi. Entistä isäpuolta, joka on myös kummisetäni, näin pari vuotta sitten pikkusiskon häissä ja sanoin että olen myös kiitollinen. Kuulostaa hullulta mutta olen lapsuudestani myös kiitollinen. Se on tehnyt minusta tämän. Nyt olen paras mahdollinen äiti lapsilleni. Omat lapsuuden traumani olen kääntänyt itselle voitoksi. Millaista lapsuutta en halua omille lapsilleni. Mm sen vuoksi tein päätöksen olla absolutisti myös. 5,5v ilman alkoa. Mies ollut 10,5v.
Lapsemme eivät koskaan tule näkemään meitä humalassa. Se ei ole mikään että arvostelen vanhempia kotka joskus juo lasin viiniä vaikka lapset kotona. Jokainen tyylillään ja kunhan lapset on turvassa :)

Halusin jakaa tarinani, ja tässä oli murto-osa miten hirveää se oikeasti oli. Pelkoa ja sit pelkoa et jää yksin. Mies jätti mut ainakin sata kertaa. Ja itkin joka kerta. Tuntui et kuolen. Mutta kun päätös oli tehty lopullisesti niin siinä pitää pysyä.

Sisko on naimissa narsistin kanssa. Kolme lasta, hieno talo ja mies on rikas. On sanonut et pitäis erota mutta ei halua luopua hienoista puittesta. Sit sanoin et sit ei passaa valittaa surkeesta aviomiehestä johon totes että totta on.

Elämä on valintoja. Tee HentoHaave päätös. Haluatko että mies riepottelee sun tunteita ikuisesti vai haluatko hetken kärsiä ikävästä ja surusta ja sen jälkeen todeta et maailmassa voi olla muitakin, vaikka parempia miehiä? Jos päätät lähteä, pysy päätöksessä. Älä edes pahimmalla ikävän hetkellä vastaa tai soita. Mutta jos päätät jäädä, älä itke kuinka pahaa tekee. Päätös on yksinomaan sinun. Kukaan muu ei sitä päätöstä sun puolesta tee.

Kun olin oman päätöksen tehnyt, istuin meän kerrostalon pihalla ja soitin äitille. Itkin ja sanoin että aion erota exästä. Äiti itki ja sanoi "vihdoin lapsi rakas sinä olet tullut järkiisi. Minä erosin aikoinaan narsisti isäpuolestasi ja se oli vaikeaa. Mutta autan sinua." ja äiti oli tukena. Ei aina ihan niinkuin olisin halunnu, mutta oli. Ja äitikin meni uusiin naimisiin ja nykyinen isäpuoleni on kuin isä minulle. Nyt aion pyytää häntä saattamaan minut alttarille, kun mennään tammikuussa miehen kans naimisiin. Oma isäni on kuollut. Rakkain ihminen vaikka lapsuudessa olikin omat jutut.

Tee päätös ja pysy siinä. Tee sellainen päätös että kun mietit että olet vanha ja istut kiikkustuolissa niin olet tyytyväinen että teit juuri sen päätöksen. Vain yksi elämä. Vain yksi. Se ei ole tuskan arvoista. :Heartred Kauheasti tsemppiä :Heartred
Sulla ollut myös melkoinen tausta. Meitä nasismin uhreja on paljon. Tarinasi kuulostaa myös kovin tutulle, poislukien et exäni oli tollanen hyvin toimeentuleva, halusi että kulissit on kunnossa. Allekirjoitan noi sun sanas täysin

ja juuri tuo. Vaikeinta on se että pysyy päätöksessä. Eikä käänny kannoillaan vaikka miten lirkuttaisi. Muistaa siinä kohtaa ne paskimmat hetket ja yksin jäämisen, henkisen väkivallan ja sättimiset.
 
Mä laitoin nyt kaikille peltipurkit seinälle roikkumaan, niihin mahtuu iso tai pieni ylläri joka päivä. Eikä tosiaan tarvitse etukäteen keksiä mitään :grin!
Lapsetkin innostui eniten tästä ideasta, ne armottomat pinot pahoja suklaakalentereita joka hyllyllä ei houkuta yhtään. Nyt voi laittaa oikeasti hyviä suklaita, eikä mitään Puolan ylijäämävaraston jätepaloja. :rolleyes:
Tää olis ihana! Mä tein ekat X vuotta esikoiselle yllärit sellaiseen vanhaan joulusukkaan. Ja sittemmin myös kakkoselle. Kunnes pöljät tuli siihen tylsään tulokseen että ankeat kaupan kalenterit vie voiton :sour::hilarious: viis siitä että laitoin mieleisiä makeisia tai pikkulegojuttuja. Niin ei. Joku hiton ankea dumle tai muu puhuttelee herrasväkeä :wtf: Haistakoot :smiley-angry026
 
Tää olis ihana! Mä tein ekat X vuotta esikoiselle yllärit sellaiseen vanhaan joulusukkaan. Ja sittemmin myös kakkoselle. Kunnes pöljät tuli siihen tylsään tulokseen että ankeat kaupan kalenterit vie voiton :sour::hilarious: viis siitä että laitoin mieleisiä makeisia tai pikkulegojuttuja. Niin ei. Joku hiton ankea dumle tai muu puhuttelee herrasväkeä :wtf: Haistakoot :smiley-angry026
Meillä nuo aikuisetkin vielä odottaa innolla omia kalentereitaan. Tosin ei heillä ole koskaan ollut mitään muuta, niin vaikea vaatia.
 
Tee päätös ja pysy siinä. Tee sellainen päätös että kun mietit että olet vanha ja istut kiikkustuolissa niin olet tyytyväinen että teit juuri sen päätöksen. Vain yksi elämä. Vain yksi. Se ei ole tuskan arvoista. :Heartred Kauheasti tsemppiä :Heartred
Kiitos Twisted, kun jaoit tarinasi näin avoimesti. Arvostan sitä todella.

Oon lukenut Tuija Välipakan kirjaa ”Sata tapaa tappaa sielu - narsismin uhrit kertovat” ja se kirja on täynnä samankaltaisia kertomuksia. Mun tapauksessa väkivalta (henkinen) on ollut lievempää ja taloudellinen hyväksikäyttökin on ollut vähäistä. Puhutaan siis summista jotka on vain joitakin kymmeniä euroja silloin tällöin, mutta tapa toimia on ollut hyväksikäyttävä. Onhan tuo ostattanut mulla jos vaikka mitä. (Toki on myös korjannut mun autoa ilmaiseksi) Ja jos johonkin yhdessä mentiin niin minä maksoin, kun hänellä ei ollut. Sen vihelsin poikki jo viime keväänä. Päätin että jos ei ole hänellä rahaa maksaa omiaan, niin sit ei tehdä mitään.

Pelottavaa jos mulla oikeesti olis hyvät tulot. Ehkä oon kuivilla vain sen takia, että oon köyhä opiskelija ja elän opintolainalla. Ei oo mistä ottaa.

Mutta tunnistan siis myös nuo henkisen kaltoinkohtelun muodot, vaikka ne on lieviä. Silti on vaikuttaneet mun voimavaroja kuluttavasti. Narsismin aste ei ehkä ole niin paha kuin sun miehellä oli. Mutta siitä huolimatta se on saanut minut voimaan huonosti, ja tajuan, että tilanne tuskin tulee muuttumaan millään tavalla.

Tajuan että en halua elää näin. Haluan oikeasti rinnalleni ihmisen, jolla on kyky empatiaan. Joka ottaa mun tarpeet ja toiveet huomioon. Puhuu mulle kunnioittavasti ja arvostaen, kauniisti, eikä huutamalla ja raivoamalla. Haluan rinnalleni ihmisen, jolla on kyky olla mulle läsnä tunnetasolla. Ja jonka rakkaus näkyy teoissa, joka päivä. Nyt oon kokenut jo liian pitkään, että teot ovat vahvasti ristiriidassa sanojen kanssa. Onhan se ihanaa kuulla joka päivä, että olet mulle tosi rakas ja tärkeä, rakastan sinua. Mutta jos konkretian tasolla huomaat jääväsi aina sinne listan loppupäähän, ja sinua ei huomioida mitenkään, koska kaikki muu oli tärkeämpää - ne kauniit sanat jää sisällöltään tyhjiksi. Niillä pystyy huijaamaan itseään vain tietyn ajan, ennen kuin lopulta se oma vaisto todellakin kertoo, että en ole ihan niin tärkeä ja rakas kuin mulle väitetään sanojen tasolla. Se ristiriita kalvaa pitkään, ennen kuin sen lopulta tajuaa. Ei sitä haluais tajuta. Mutta olen tajunnut.

Jos mä olisin tärkeä, me asuttais jo yhdessä. (Luojan kiitos ettei asuta! Mut oon noin 8kk ajan kuullut erinäisiä tekosyitä miksi se ei ole vielä tapahtunut. Eikä itse asiassa ole edennyt yhtään). Jos mä olisin tärkeä, mulle ei lyötäis luuria korvaan 9/10 kertaa kun yritän soittaa. Jos mä olisin tärkeä, mulle puhuttais kauniisti. Tai jos on huono päivä ja tulee tiuskaistua tai sanottua ikävästi, multa pyydettäis anteeksi. Jos mä olisin tärkeä ja rakas, mua tervehdittäis kun mies tulee mun luo. Saisin ehkä jopa hymyn ja halauksen. Ja kuulisin että ihana nähdä, on ollut ikävä sua. Jos mä olisin tärkeä, hän kuuntelisi joskus minua, eikä keskeyttäisi aina ja puhuisi omaa asiaansa mun päälle. Mun pienet asiat olisi hänelle tärkeitä. Jos mä olisin tärkeä, hän ei odottaisi täyshoitoa mun luona ollessaan, vaan osallistuisi ruuanlaittoon erikseen pyytämättä. Jos mä olisin tärkeä, en saisi osakseni hienovaraisen ovelasti halventavia kommentteja verhottuna huumorin muotoon. Sellaisia, joista jää kurja fiilis, mutta jos huomautat niin sulla on ”huono huumorintaju”.

Pieniä, mutta tärkeitä asioita. Olen vähitellen tajunnut, että en halua olla ylikävelty palvelija. Tasavertainen kumppani en koe olevani. Olen palvelija ja mahdollistaja. Enkä halua enää olla sellainen.

Eiköhän tämä ala olla mulle järjen tasolla aika selvä juttu. Vaikka se hyvä ja ihanakin sieltä välillä nousee esiin... se ei pyyhi pois kaikkea sitä, mistä jää jatkuvasti paha mieli. Nyt pitää vaan työstää tää asia tunteen tasolla. Se voi olla se vaikeampi pala :(
 
Millaisia joulukalentereita teidän tenavilla on?

Minulla on toiselle isolle lapselle pienet kangaspussit ja toiselle lasipurkit. Niihin laitan jotain pientä, herkkuja aika vähän. Nyt kun ovat aikuisia ja vastuullisia kuluttajia, niin on ollut tosi hankala keksiä, mitä niihin laittaa ja tietysti pussit ja purkit on tosi pieniä! Yllätyksistä löytyy muistilappuja, siivousliinoja, sainkohan mahtumaan jonkun kynttilänkin, sukat survoin väkisin, veikkauksen arpoja on muutama, suklaata tietysti. Yleensä olen laittanut myös joulupostimerkkejä, mutta nyt jätin ne pois, kun täytin ne hyvissä ajoin.

Nuorimmaiselle on yksi peltipurkki ja sinne ilmestyy aamuisin yhteistä tekemistä. On miljoona kertaa helpompi kuin sisarusten kalenterit!

Ihan edullisin suklaakalenteri kummallakin. Ja suklaakalenteria toivovat. Esim. Kuvakalenteri ei kiinnosta heitä.
 
Jopas tänne oli tullut juttua! Hento haaveella on nyt paljon ajatuksia mielenpäällä :Heartred Toivottavasti saat ajatuksiisi selkeyden (niin kuin nyt aika hyvin olet tuntunut saaneesikin jo) ja voimia miehestä eroon pääsemiseen. Helppoa se ei varmasti ole, mutta niin kuin moni on jo sanonutkin, niin varmasti ajan kuluessa olo helpottuu.
Meillä lapsi sai miehen vanhemmilta ihan perinteisen suklaakalenterin ja toinen on minun tekemä. Paperipusseihin laitoin mm. sukat, piparimuotit (sellaiselle päivälle, että voidaan leipoa sitten heti pipareita), pienen palapelin, tarroja, kynän, pieniä suklaapukkeja ja jotain pieniä lelujakin oli mukana. Mulla ei itsellä ollut koskaan lapsuudessa tuollaista, mutta olen niitä nyt aikuisiällä aina ihaillut, siitä syystä oli ihan pakko sellainen nyt väsätä :) Katsotaan mitä mieltä tyttö on! Itelleni sain lakukalenterin ja sit miehelle ja itselle ostin molemmille veikkauksen raaputettavat kalenterit.
 
Meillä esikoisella on Kinder-kalenteri, muilla ei mitään. Juuri nyt ei riitä energia mihinkään itse tehtyyn vaihtoehtoonkaan. Pisteet teille, jotka jaksatte tehdä itse. :gen014 Ehkä minäkin jonain päivänä. Tällä hetkellä esikoinen on Kinder-kalenterista ja muovikuusesta onnensa kukkuloilla eikä osaa enempää haluta.

Hurjia kokemuksia teillä. Hyvä, että olette päässeet noista eroon, ja HentoHaaveelle tsemppiä prosessin kanssa. Ja HentoHaave, mene kaverille yöksi jo ennen kuin ehdit syvimpiin ajatuksiin asti. Olen minäkin asunut viikon kaverini luona koska hän ei eron jälkeen pystynyt olemaan öitä kotonaan yksin, ja tosiaan hän heräsi keskellä yötä huutoitkuun monta kertaa ensimmäisten öiden aikana.
 
Takaisin
Top