Sharmander
Asioista perillä oleva
Nii mites vauvaisilla ylipäätään menee?
luin eilen blogia kohtukuolemasta 38+1 viikolla. Tulvahti omat muistot mieleen siitä pelosta miten liikkeitä mietti ja tunsi itsensä typeräksi kun meni synnärille kontrolliin tulvahti fyysisesti mieleen etenkin tän vikan raskauden tuskaisen pelon siitä että menetän vauvan takuulla. Plus ne menetykset mitä on ollut tässä vuosien varrella. En toki koskaan ole kokenut ns pumpulinpehmeää raskausaikaa mutta muistan vikoilla viikoilla miettineeni että onneksi ei koskaa enää.. Tuli oikeesti semmoinen olo että en tiedä pystyisinkö edes psyykkisesti menemään läpi enää ainoatakaan raskautta. 9kk henkistä paniikkia joka heijastuisi taas arkeen ja kaikkeen.
TAI.. Että entä jos tässä hankaamalla hankais ja tuliskin jotenkin kummasti raskaaksi ja tulisi se kuolema/iso menetys/mikä vaan menetys... Kestäisinkö ihan aikuisten oikeasti enää henkisesti kasassa kun pitäsi jaksaa näiden kolmen kanssa kuitennin aika paljon yksin
luin eilen blogia kohtukuolemasta 38+1 viikolla. Tulvahti omat muistot mieleen siitä pelosta miten liikkeitä mietti ja tunsi itsensä typeräksi kun meni synnärille kontrolliin tulvahti fyysisesti mieleen etenkin tän vikan raskauden tuskaisen pelon siitä että menetän vauvan takuulla. Plus ne menetykset mitä on ollut tässä vuosien varrella. En toki koskaan ole kokenut ns pumpulinpehmeää raskausaikaa mutta muistan vikoilla viikoilla miettineeni että onneksi ei koskaa enää.. Tuli oikeesti semmoinen olo että en tiedä pystyisinkö edes psyykkisesti menemään läpi enää ainoatakaan raskautta. 9kk henkistä paniikkia joka heijastuisi taas arkeen ja kaikkeen.
TAI.. Että entä jos tässä hankaamalla hankais ja tuliskin jotenkin kummasti raskaaksi ja tulisi se kuolema/iso menetys/mikä vaan menetys... Kestäisinkö ihan aikuisten oikeasti enää henkisesti kasassa kun pitäsi jaksaa näiden kolmen kanssa kuitennin aika paljon yksin