Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
Tuttuja mietteitä. Etenkin peilikuvaa on uskominen, mutta onneksi siitäkin pääsee yli ja sen voi hyväksyä. Ikä tekee tehtävänsä, minkäs sillekään mahtaa. Hiljaista luopumista tämä mulla on, ehkä siksi osaan suhtautua rauhallisesti. Pienempi napero on kyllä sitä mieltä, että hän haluaa isoveljeksi.Uutta kiertoo uutta mahista
Mites @Vastavirran akka tilanne kehittyy?
mä katoin illalla itteeni peilistä ja totesin että nainen. Sä olet vanha. Ymmärrä. Sä olet vanha. Joskin mieleltäsi ja kropaltasikaan ehkä et niin muuten sä olet tippunu nuorempien kelkasta kuin hiihdon maailmanmestarit nelikymppisenä. Miksi yrittää uskotella ihmeitä itselleen kun ei niitä tapahtunu helposti vuosia Sittenkään. Mä nauroin kaikille lämmön mittailuille ja sylkitesteille. Oikeesti. Halloo. Nauroin mun kropan kuulostelulle. Vihlomisille ja selkäkivuille. Mä en tähän harhaan lähde nyt mukaan. On ihan hyvä fiilis kun a) en vuoda ja b) mieliala on seesteinen.
Toisekseen mulla on monta lasta. Enemmän kuin aikoinaan uskalsin uskoa saavani. Miksi en olisi tyytyväinen tähän. Miksi kulutan pienimmän lapsuusajan kroppaani kytäten ja unohtaen samalla itseni. Tuntuu että mä valitettavasti hurahdan liian herkästi syvälle tähän touhuun. Pettymykset kiukuttaa ja pinna naukuu. Tämä sopii niille ketkä voi ottaa kierron iloisena yllätyksenä ja tjottailun vain hauskana hupina. Jos kohtalo on mulle lapsen tarkottanu se varmaan tulis ilman näitä kyttäilyjäkin. Aika näyttää. Kai.
Niin totta, että paljosta saa olla kiitollinen. Mahtavat lapset saatu, elämä seesteistä, mutta se tunne, että jotain puuttuu, on vielä pirullisen vahva. Siksikin ajattelin rajoja itselleni asettaa, että joskus se on loppu.
Eipä muutosta missään. Tippastelu jatkuu, mutta vähenee ja vähenee. Tylsää.