Kiitos
vieläkin näen sen päivän ihan selkeesti... Muutama päivä aikasemmin olin yhteydessä kun oli tunne ettei kaikki ollu hyvin ja toinen ei liikkunut mut käskettiin vain seurata No olin typerä ja tein niin kunnes mies vei kipujentakia päivystykseen No eihän siellä otettu tosissaan.. Kipu lääkettä ja kotia.. Miettikää kuinka pitkä yö oli ihan käsittämätön.... Tuollonki sai tapella ja samoin silloin ku työötö oli alle 4kk
Onhan ollut kurja kokemus. Melkoista, kun ei tule kohdatuksi huolineen ammattilaisten taholta ja sitten pahin tapahtuu. Oliko heidän mielestä kaikki kunnossa?Kiitos
Eivät edes ultranneet kun aikasemmin oli kaikki ok... Seuraavan aamuna kun kuume nousi yli 41 ja menin omaan neuvolaan joka sitten hälytti lanssin
Ei hemmettiläinen. Melkosta touhua ollut.
Sanoppa muuta... Se vuosi oli muutenkin täynnä painajaista
Taivas sentään. Ihan painajaista. Suuren suuri halaus
Osanotto tästä ihmisen kokoisesta menetyksestä
Ihan hirveitä tarinoita, ei kenenkään pitäisi tällaista kokea. Ystäväni synnytti 35 viikkoisen kuolleen poikansa ja mulla oli yhtäaikaa laskettu, viikkoa heidän jälkeen. Viimeiset viikot itselläni oli tuskaa. Laskin liikkeitä koko ajan makasin synnärillä käyrässä kun liikehälytyksiä tuli mielestäni koko ajan.
Muistan vain edelleen kuvan ystävän lapsesta somessa. Pieni poika sylissä kapaloituna. Kuin nukkui. Mutta ei. Aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta kaikki oli muuttunut. Mulla se meni niin tunteisiin että paniikkihäiriö alkoi nostaa päätään. Pojan syntymän jälkeen se puhkesi. Vaikutti moni muukin asia kyllä sen puhkeamiseen mutta se kuva. Miten äiti voi selvitä siitä. En ymmärrä. Se on suurin pelkoni.
Teille jokaiselle menettäneelle, lähetän halauksen, ootte mun silmissä suurempia kuin kukaan. Ootte vahvempia kuin mikään maailmassa.
2007... Juuri kun poliisi soitti veljeni tapahtumasta... 2 vanhinta muistaa jotenkin... Oli tyttöOsanotto tästä ihmisen kokoisesta menetyksestä
Onko tästä kuinka kauan? Oliko hän poika vai tyttö? Miten teillä lapset muistaa (?) tämän?
Ymmärrän oikein hyvin. Se mua tässä joskus ärsyttää että mies ei oo niin hanakka ”käymään kimppuun” ja sitten homma meinaa jäädä mun vokotteluksi. Etenkin jos jotain stressiä ja muuta hässäkkääOvisplussa, ihan niin kuin eilen epäilin. Tänään vasta kp 11. Täytyy saada mies tänään kellistettyä. Meillä on huomenna keskimmäisen sukulaissynttärit eli tänään ja huomenna tiedossa leipomista ja siivoamista. Miehellä usein silloin pinna kiristyy, mutta täytyy yrittää pitää mies hyvällä tuulella
Joo, meilläkin just jos miehellä on stressiä tai ärsytystä, niin mun pitää vokotella. Mutta yleensä kyllä lämpiää nopeasti, jos vaan teen aloitteen. Joskus mies menee nukkumaan tosi aikaisin, jos sitä ärsyttää ja silloin peli on menetetty. Yritän siis käyttäytyä hyvin tänäänYmmärrän oikein hyvin. Se mua tässä joskus ärsyttää että mies ei oo niin hanakka ”käymään kimppuun” ja sitten homma meinaa jäädä mun vokotteluksi. Etenkin jos jotain stressiä ja muuta hässäkkää
Peukut kellistelyille
Ihan hirveitä tarinoita, ei kenenkään pitäisi tällaista kokea. Ystäväni synnytti 35 viikkoisen kuolleen poikansa ja mulla oli yhtäaikaa laskettu, viikkoa heidän jälkeen. Viimeiset viikot itselläni oli tuskaa. Laskin liikkeitä koko ajan makasin synnärillä käyrässä kun liikehälytyksiä tuli mielestäni koko ajan.
Muistan vain edelleen kuvan ystävän lapsesta somessa. Pieni poika sylissä kapaloituna. Kuin nukkui. Mutta ei. Aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta kaikki oli muuttunut. Mulla se meni niin tunteisiin että paniikkihäiriö alkoi nostaa päätään. Pojan syntymän jälkeen se puhkesi. Vaikutti moni muukin asia kyllä sen puhkeamiseen mutta se kuva. Miten äiti voi selvitä siitä. En ymmärrä. Se on suurin pelkoni.
Teille jokaiselle menettäneelle, lähetän halauksen, ootte mun silmissä suurempia kuin kukaan. Ootte vahvempia kuin mikään maailmassa.
Nämä tällaiset tapahtumat ovat oman pojan syntymän jälkeen alkaneet vaikuttaa aivan hirvittävällä voimalla minuun aina kun näistä luen, tuntuvat ihan fyysisesti! Totta kai aiemminkin on tullut suru puseroon, mutta kun itsellä on nyt lapsi, niin tunteiden voimakkuus vaikutus mieleen ja kehoon on kasvanut eksponentiaalisesti kun tämmöisiin juttuihin törmää 
Jep juuri näin.Joo, meilläkin just jos miehellä on stressiä tai ärsytystä, niin mun pitää vokotella. Mutta yleensä kyllä lämpiää nopeasti, jos vaan teen aloitteen. Joskus mies menee nukkumaan tosi aikaisin, jos sitä ärsyttää ja silloin peli on menetetty. Yritän siis käyttäytyä hyvin tänään
Tämä on kyllä jännä, että joskus murheet saapuvat sumpussa. Joku vuosi on painajaista ja joku vuosi helpompaa.
No arvaa. Alapeukku tietenkin, mutta rusehtavaa alkaa nyt olla. Lupaavaa, että joskus loppuis. En tiedä, että iskikö ne vaihtarit nyt vai liittyykö kuuma kylmä vaihtelu nuhaan. Lämpöä ei ole. Oottais nyt muutaman kuukauden vielä, että sais skaban hoidettua.
