Pulinaketju

Kp21, dpo5. Mun mies luulee teroja ihmeaineiksi. On varma, että plussa tulee nyt, kun olen syönyt niitä. Jepjep.
 
Olishan se pitäny muistaa että limoja tulee ja menee ilman syytäkin. En tiedä miten toiset bongaa oviksen varmuudella pelkistä oireista. Hajuaistikin oli kaks pv kuin koiralla. Mut joo. Viiva on haalu edelleen ja muistan tälleen joskus ennenkin käyneen että oloja olo tyyliin kp12 ja oplus kp21 että näin :hilarious:
No jopas nyt. Jospas se sieltä lähipäivinä vielä tulisi. Mullakin limastelee monta päivää aiemmin. Ja ei se niin väliä, vaikka tulis myöhemminkin, kunhan tulis. Ootellaan.
 
Mietin tässä, että jos lähtisin kouluttautumaan uudelleen heti, kun mahdollista. Eli kun saatais mies kuntoon eikä raskautta kuuluisi. Monilla aloilla on vaan huonompi palkkaus kuin mun alalla. Olen kyllä punninnut palkka vs jaksaminen ja se, ettei monessa työssä tarvisi tehdä töitä iltaisin ja viikonloppuisin kuten nyt. Toki on paljon itsestä kii, tekeekö virka-ajan ulkopuolella, mutta itse nyt olen sellainen, että tykkään tehdä kotona omassa rauhassa, kun en pysty töissä keskittymään koneen ääressä.

Mua kiinnostais paljon kätilön työ, farmasia ja kirjanpito. Kätilön työ on varmasti rankkaa.

Tai sitten vaan unohdan tämän haaveilun, jatkan opetusta ja maksan lainat :grin

Onko täällä alanvaihtajia?
 
Tuttava sai yöllä vauvan. Ennestään lapset 21v ja 16v (eri isät) ja nyt uusi puoliso. Minun ikäinen. Kirpaisi nähdä kuva synnytyssalista. Kai se tästä taas.
Minä luulen ymmärtäväni molemmat fiilikset. Tavalaan nämä tarinat luo toivoa mutta sit tavallaan ne myös joskus kirpaisee. Vaikka toki tiedän et olemme kaikki eri biologialla varustettuja ja eri tahtiin munaskuut kuihtuu.
Halaus sinne, siellä on paljon kaikkea sinulla tosiaan muutenkin <3

hmm. No joo alanvaihto.. tavallaan. Mä aloitin uuden koulutuksen ennen tän 3.n syntymää. Nyt se jäi vähän kesken ja kynnys jatkaa koulua tällä kombolla on nyt vähän iso :sorry:
 
Tää mun tuttava raskautui helposti. Kaks ekaa oli käsittääkseni vahinkoja, kolmas suunniteltu.

Mä luulin pikkutytöstä lähtien, että opettaja on mun unelma-ammatti. Ehkä se on vaan toi peruskoulu, mikä tökkii. Mies on ehdottanut lukiota, mutta niihin on sellaisen tosi vaikea päästä, joka on ollut yläkoulussa pitkään. Eikä Tampereen seutu varsinkaan oo helppo, kun on kovamaineisia lukioita, joiden viroista ei kukaan lähde ilman eläkettä tai kuolemaa.
 
No jopas nyt. Jospas se sieltä lähipäivinä vielä tulisi. Mullakin limastelee monta päivää aiemmin. Ja ei se niin väliä, vaikka tulis myöhemminkin, kunhan tulis. Ootellaan.
Nimenommaan. Hätäkös tässä valmiissa maailmassa. Eipähän oo vuoto tiellä heti kohta. Ehkä vaan tietysti hyvä että ei oo kuiva olo :hilarious:
 
Tää mun tuttava raskautui helposti. Kaks ekaa oli käsittääkseni vahinkoja, kolmas suunniteltu.

Mä luulin pikkutytöstä lähtien, että opettaja on mun unelma-ammatti. Ehkä se on vaan toi peruskoulu, mikä tökkii. Mies on ehdottanut lukiota, mutta niihin on sellaisen tosi vaikea päästä, joka on ollut yläkoulussa pitkään. Eikä Tampereen seutu varsinkaan oo helppo, kun on kovamaineisia lukioita, joiden viroista ei kukaan lähde ilman eläkettä tai kuolemaa.
Miten sitten AMK/ammattikoulu? Joskus eräs yliopisto-opettajakaverini sanoi, että AMK-opettajilla on opettajista parhaat palkat, eikä se opetuskaan ikävää ole, koska kenenkään ei ole pakko siellä olla. En itse tiedä asiasta mitään, kuulopuheita siis.
 
Mietin tässä, että jos lähtisin kouluttautumaan uudelleen heti, kun mahdollista. Eli kun saatais mies kuntoon eikä raskautta kuuluisi. Monilla aloilla on vaan huonompi palkkaus kuin mun alalla. Olen kyllä punninnut palkka vs jaksaminen ja se, ettei monessa työssä tarvisi tehdä töitä iltaisin ja viikonloppuisin kuten nyt. Toki on paljon itsestä kii, tekeekö virka-ajan ulkopuolella, mutta itse nyt olen sellainen, että tykkään tehdä kotona omassa rauhassa, kun en pysty töissä keskittymään koneen ääressä.

Mua kiinnostais paljon kätilön työ, farmasia ja kirjanpito. Kätilön työ on varmasti rankkaa.

Tai sitten vaan unohdan tämän haaveilun, jatkan opetusta ja maksan lainat :grin

Onko täällä alanvaihtajia?
Vois olla vähän sellainen sterin tapainen raskauttaja tuo opiskelun aloitus. Mielellään jokin oikein pitkä koulutus ehkä varmin :think005..

Mä oon vähän aloitellut alan vaihtoa, mutta vaiheessa ollaan. Toimistoon en enää haluaisi ellei ihan välttämätön taloudellinen pakko. Kokkihommat sujuu kouluttakin ja nyt on kontaktejakin luotuna. Leipomoalaa haluisin koittaa joskus, ne työajat olis mulle ihan parhaat. Mutta lähellä ei ole, täytyisi perustaa oma.. Mieluiten tekisin monenlaista hommaa sekaisin, vähän vuodenaikojen mukaan. Mä kylläännyn helposti ykstoikkoisuuteen :p. Meillä on nyt monta ajatusta ilmassa, katsotaan päästäänkö toteuttamaan jotain..
 
Ja mahdollista on myös opiskella työn ohessakin, mutta rankkaa varmasti ja etenkin perheellisenä. Sitten myös on paljon etäopiskelua, josta etenkin minä pidän. Kannustan kyllä haaveilemaan, aina se oma suunta sieltä löytyy.
 
Mietin tässä, että jos lähtisin kouluttautumaan uudelleen heti, kun mahdollista. Eli kun saatais mies kuntoon eikä raskautta kuuluisi. Monilla aloilla on vaan huonompi palkkaus kuin mun alalla. Olen kyllä punninnut palkka vs jaksaminen ja se, ettei monessa työssä tarvisi tehdä töitä iltaisin ja viikonloppuisin kuten nyt. Toki on paljon itsestä kii, tekeekö virka-ajan ulkopuolella, mutta itse nyt olen sellainen, että tykkään tehdä kotona omassa rauhassa, kun en pysty töissä keskittymään koneen ääressä.

Mua kiinnostais paljon kätilön työ, farmasia ja kirjanpito. Kätilön työ on varmasti rankkaa.

Tai sitten vaan unohdan tämän haaveilun, jatkan opetusta ja maksan lainat :grin

Onko täällä alanvaihtajia?
En vaihtanut alaa, vaikka burnout on koettuna. Lopulta kuitenkin oma ala on se, mitä haluan tehdä. Lakkasin tuomasta töitä kotiin, päätin myös, että vapaa-aikana en tee edes ajatustyötä. Töissä teen sen verran, mitä työaikana pystyn ja mikä kuuluu toimenkuvaan. Jos se ei riitä, annan esimiehelle tiedoksi huoleni ja hänellä on velvollisuus jatkaa siitä. Jos ei jatka, varmistan, että tiedoksi annosta on näkyvä dokumentti, niin se ei enää ole minun huoleni.
 
En vaihtanut alaa, vaikka burnout on koettuna. Lopulta kuitenkin oma ala on se, mitä haluan tehdä. Lakkasin tuomasta töitä kotiin, päätin myös, että vapaa-aikana en tee edes ajatustyötä. Töissä teen sen verran, mitä työaikana pystyn ja mikä kuuluu toimenkuvaan. Jos se ei riitä, annan esimiehelle tiedoksi huoleni ja hänellä on velvollisuus jatkaa siitä. Jos ei jatka, varmistan, että tiedoksi annosta on näkyvä dokumentti, niin se ei enää ole minun huoleni.
Kuulostaa tosi fiksulta toimintatavalta! Mulla on huiput esimiehet kyllä, mikä ei ole itsestään selvää. Toisinaan vaan väsyy, kun pelkkä opetus ei riitä vaan on niin monta roolia päivän mittaan :rolleyes:
 
Kuulostaa tosi fiksulta toimintatavalta! Mulla on huiput esimiehet kyllä, mikä ei ole itsestään selvää. Toisinaan vaan väsyy, kun pelkkä opetus ei riitä vaan on niin monta roolia päivän mittaan :rolleyes:
Minulla on esimiehet vaihtuneet vuosien aikana. Kaksi viimeisintä on ollut hyviä ja päteviä. Organisaatio on myös uudistunut ja se on auttanut. Nykyinen tiimi on ensimmäinen, jonka koen olevan voimavara. Aiemmin tuntui, että joudun vetämään toisia perässä ja ohjaamaan loputtomasti. Saattaa olla, että se oli vain tuntemus, mutta ainakin nyt on kevyempi tehdä töitä ja silti tulee hyviä tuloksia. (mitään ansiota ei ole sillä, että teen osa-aikatyötä väliaikaisesti)
 
@Peppipupu nähdäänkös me maanantaina testejä!?
Hitto, en uskalla luvata. Niin monta tyhjää testiä jo tehty ja joka kerta ottaa aivolohkoon. Huomenna kp25 niin yleensä alkaa tiputtelu. Mun psyykelle suoraan alkavat menkat on jotenkin pehmeämmät kokea. No huomenna nähdään..
 
En ole varsinaisesti alanvaihtoa miettinyt, mutta jotain sinne päin. Olen ollut nykyisessä työpaikassa 10 vuotta ja vaikka työtehtävät on vaihdelleet, niin alkaa olla tuo paikka nähty. Ja sitten kuitenkin tykkään tuosta alasta ja organisaatiosta. Tuntuu vaan että alkaa olla viimeiset ajat vaihtaa työpaikkaa noin niin kuin iän puolesta. Opiskelukin kiinnostaa ja lisäpätevyydet. Toisaalta mulla on myös väitöskirja kesken ja pitäisi pohtia mitä sen kanssa teen. Näin täysipäiväisen työn ohella se ei edisty.
 
Takaisin
Top