Kaiken kaikkiaan loppufiilis on sellainen, että menee tänne. Me siis oltiin yöreissussa ja hautajaisissa (oonko mä nyt sittenkin outo, kun laitan hautajaiset positiivisuusketjuun?!
). Yökyläily meni aluksi varsin hienosti: toisin kuin kotona, neiti nukahti ensimmäisellä kerralla ja molemmat vanhemmat saivat käydä rauhassa rantasaunassa. Kun hipsittiin nukkumaan, niin neiti ei ollut moksiskaan, ja kerkesin jo ajatella, että eipä ole heräillyt, ja toden totta, matkasängyssä neiti ei kontannut kertaakaan. Mutta eihän kaikki toki mennyt ihan näin putkeen, kahden aikaan tuo rupesi yskimään, ja yski sitten niin kovaa että oksensi puurot pihalle.
No se on kuulemma ihan normaalia, eikä tarvitse huolestua. Ei ollut oksennustautia, ja aamulla oli ihan hyvän tuulinen. Yölläkään ei ollut mitenkään tuskainen, paitsi että kun puuro oli lakanoilla, niin mahahan piti täyttää tissimaidolla, ja siinä menikin meikäläisen yö. Ja pesuun meni sitten aika lailla kaikki, vauva oli niin uninen että annoin jatkaa unta ja käytin aamulla suihkussa.
Hautajaiset menivät varsin hienosti. Onnistuin löytämään lahjaksi saaduista vaatteista neidille tumman mekon, ja hän olikin vahingossa aika tyylikäs.
Vähän hirvitti, kun siunaus alkoi klo 13 joka on meidän päiväuniaika, ja meikäläisillä se siunaus on aika pitkä, mutta neiti jaksoi hienosti, ja otti hautaanlaskun aikana lyhyet power napit. Siunaustilaisuus olikin sitten pitkä jopa minun mittapuulla, neljä tuntia!
Mutta ihana ja lämminhenkinen, ja neiti ihan nautti, kun häntä koko suvun voimin ihailtiin. Mietin vähän että lähdetäänkö koko porukalla, vai menisikö mies yksin, mutta itselleni jäi hyvä mieli, ja olin lopulta tyytyväinen että mentiin, vaikka rankahko matka olikin, kotona oltiin vasta klo 22. Ja sain samalla nähdä omaa rakasta ystävää, jonka luona olimme yötä, he asuvat aika kaukana joten harvemmin nähdään.