Positiivisuusketju...

Me olemme tehneet vain yhden lentokonereissun pojan kanssa ja vaikka kaikki menikin hyvin, niin silti ma stressasin koko matkan. Ja ennen matkaa. Poika oli silloin 2kk ja nukkui melkein koko matkan, joi maitoa, nukkui, joi maitoa... Ihan kuin pikkuvauvat tekevat kotonakin.

Nykytilanteessa (ja tasta eteenpain) en ole lainkaan varma, miten pystyisin hillitsemaan apinanraivolla kiemurtelevaa ja kiljuvaa poikaa, joka on muutes aika voimakas jo. Kuitenkin meidan on pakko harrastaa lentomatkustamista vuosittain, joten se on vain otettava vastaan noi tilanteet, kun niita tulee. :rolleyes:
 
Ja kaikista arsyttavinta lentokoneessa on ne ihmisten katseet. Kun sita kavelee vauvan kanssa omalle penkkirivilleen, niin kaikki valmiiksi oman istuimensa jo loytaneet katsovat kauhuissaan ja rukoilevat hiljaa mielessaan, ettei tuo vauva istu juuri heidan viereensa... Jotenkin niista ihmisten katseista tuli itsellekin vaan entista stressimpi fiilis.
Ja sitten jo vauva hieman inahtaa, niin heti saa paheksuvia katseita.
 
Mää en oo vissiin paljon muualle viime aikoina kirjotellukkaan :D Oon pikkusen tyytyväinen! Okei, jätkä heräilee pari kertaa yössä mutta viikon sisään ehkä päästää klo 22 huudosta eroon. Sain tänään mun tukan postiin josta oon haaveillu melkeen 10 vuotta ja mies toi mulle punkkupullon! On ollu rattosa ilta tässä maistellessa kun pikkumieskin meni kiltisti nukkuun... :D Niin ja mulla oli pari päivää sitten synttärit, mies anto mun nukkua pitkään, sain kahvit sänkyyn ja käytiin vielä naapurikaupungissa shoppaileen ja syömässä (ekan kerran pojan syntymän jälkeen ihan kunnon ravintolassa!) sekä löydettiin sellainen baby walker tuolle -50% :) Okei, saattaa olla liian aikaista hurrata mutta se mies mihin rakastuin ja mikä oli ennen raskautta taitaa olla palannut! :happy093

(Katotaan vaan, karma strikes you back and hard....)
 
Tänään oli ensimmäinen ultra, pikkukakkosen la 18.12. Vähän ollu epävarma olo tästä raskaudesta kun kummallisia vuotoja ollut satunnaisesti pitkin raskautta, mutta oli ihana kuulla että kaikki hyvin! Meidän tytöstä tulee isosisko 1v1kk iässä ja meistä kahden lapsen vanhempia, ihanaa <3
 
Onnia! :) toivottavasti kaikki menee hyvin :)

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Poika on ollut pari päivää niiiin helppo ja hyväntuulinen :) No jäämme odottamaan hra hampaan tai mr masuvaivan comebackia :wink
 
Sosiaalinen media on hauska.. Löysin yhden teistä 90% varmuudella puoli sattumalta. :p My lips are sealed though.
Eikä tarvii pelätä, en oo stalkkaaja enkä etsi tarkoituksellisesti teistä kestään mitään! Jos kaikilla nousi jo karvat pystyyn!

Juu tää aamu alkoi hirveen kurjasti, olon suhteen, mut sit otettiin parin tunnin päikkärit ja tunnen eläväni taas.
Tunnin päästä kaveri hakee niille ja kumpikin meistä saa ikäistään seuraa. :)

Huippua Niukku, että menee hyvin! Miten sä oot jaksanu raskaana vauvan kans, onko oirehtiminen ollut moninaista ja haitaksi?
 
Muokattu viimeksi:
Kiitos kaikille! Murmeliini90, on välillä tosi raskasta nostella ja siirrellä vauvaa, aikamoinen mötikkä meiän neiti jo. Sit kun on huono olo niin mieluummin löhöäis sohvalla mutta pakko se on silti jaksaa touhuta. Mutta suht hyvin tässä jaksellaan! :)
 
Sosiaalinen media on hauska.. Löysin yhden teistä 90% varmuudella puoli sattumalta. :p My lips are sealed though.
Eikä tarvii pelätä, en oo stalkkaaja enkä etsi tarkoituksellisesti teistä kestään mitään! Jos kaikilla nousi jo karvat pystyyn!

Juu tää aamu alkoi hirveen kurjasti, olon suhteen, mut sit otettiin parin tunnin päikkärit ja tunnen eläväni taas.
Tunnin päästä kaveri hakee niille ja kumpikin meistä saa ikäistään seuraa. :)

Huippua Niukku, että menee hyvin! Miten sä oot jaksanu raskaana vauvan kans, onko oirehtiminen ollut moninaista ja haitaksi?

Tää on siinä määrin pieni kaupunki, ja noi lapsiperhekuviot vielä pienempiä, että pidän aika mahdollisena, että ennen pitkään törmätään toisiimme. Ja mä olen nyt kertonut itsestäni sen verran, ettei ole vaikea tunnistaa. Tosin viimeisen viikon aikana olen hädin tuskin kerennyt Facebookkiin, kun on ollut vieraita taikka itse ollut vieraana, ja kummasti tuo neiti vie enemmän aikaa myös. Mutta ei mua haittaa jos joku teistä tunnistaa, kunhan ei kirjoita mun seinälle, että hei ootko sä Latteäiti vau-foorumin lokakuisten palstalta? Ja onko tää meidän yhteinen kaveri se, josta oot valittanut? :wink
 
Olit sä. ;) Mut ei meil oo yhteisii facekavereita, se oli yks tapahtuma, josta huomasin (epäilin ja uteliaisuuttani kurkkasin profiiliin.) 4give me. En oo paljastamassa mitään myöskään. :)
Mut nyt tiän miltä suunnilleen näytät livenä, jos joskus törmää. Mä varmaan sit paljastun siinä, että vilkuilen punaisena ahdistuneesti "tuo ihminen tietää tietämättään minusta IHAN LIIKAA!!" ;)
 
Joo, no kieltämättä se kyseinen tapahtuma olikin mielestäni ainoa mahdollisuus, mistä mut ois nyt voinut bongata. Mutta mua jäi vähän häiritsemään se, kun mun profiilista ei pitäisi näkyä ulkopuolisille oikeastaan muuta kuin nimi ja kuva, että onko Murmeliini niin nokkela, vai onko mun asetukset väärin. No, kävin katsomassa, ja siellä näkyikin jotain vuoden vanhoja päivityksiä julkisina. :eek: Ja aika homma oli selvittää mistä se johtuu ja miten saa piiloon, mutta nyt ei pitäisi näkyä.

Eikä siinä siis mitään, että Murmeliini on ne nähnyt, mutta varsinkaan tytön kuvia ja tekemisiä en haluaisi ihan kenelle tahansa tuntemattomalle ihmiselle jakaa. Onneksi ne oli sitä vanhempia juttuja. Ja mä olen mukana parissa harrasteryhmässä, ja sieltä tulee välillä ihmisiltä kaveripyyntöjä. Mulla on se periaate, etten ota kaveriksi ketään, jota en ole kasvokkain tavannut tai tunne muuten hyvin, niin nyt jäi vähän häiritsemään että ne tyypit ovat nähneet mun päivityksiä. :mad: Että saa ton facebookin kanssa olla varuillaan, täällä sentäs tietää, että kaikki näkyy kaikille. :confused:
 
Mutta sitten vielä omat positiiviset. Tänään oli oikeastaan aika hauska päivä. Neiti nukkui klo 8.30 asti, ja vain yhdellä syötöllä! :smiley-bounce005 Kolmas hammas oli puhjennut, ja on nyt ihan pikkunökö, mutta ei ilmeisesti häiritse enää. Äsken nukahtikin aika helposti. Käly on lomalla, ja aamulla kärryteltiin sinne aamukahville. Kotiin tullessa neiti nukkui pitkät, 3,5 h päikkärit, jonka aikana kerkesin syödä, jumpata ja lueskella kaikessa rauhassa. Käytiin kaupassa ja käväisin kirjakaupassa, jossa olisi ollut vaikka mitä, mutta rahat ei riittäneet. Mukaan tarttui kuitenkin sellainen "Mummolakirja", vähän kuin vauvakirja, mutta isovanhemman täytettäväksi tarkoitettu. Meinasin antaa sen anopille, siitä jäisi sitten tytölle kiva muisto, jos anoppi vaan jaksaa täytellä, ja uskon kyllä, että jaksaa. :) Ja meillä on ollut tytön kanssa kivaa tänään, molemmat kun nukuttiin hyvin niin oltiin myös hyvällä päällä, pitkästä aikaa.
 
PUUH mikä päivä! :eek: Aamulla pojan ja omien aamutoimien jälkeen bussilla jumppaan, sitten kahdella bussilla takaisin, mahdollisimman nopeasti lounasta omaan ja pojan naamaan (omaksi lounaaksi pakastepurkkiin säilöttyä eilistä pastasalaattia suoraan purkista, pojan lounaan sentään tarjosin lautaselta), sitten kolme nopeaa vaunu+ koiranpissatuslenkkiä (jokaisen kanssa omansa, mä kun en vaunujen kanssa välitä useampaa viedä), äiti ja poika suihkuun, siistit vaatteet päälle, pikainen tissittely, kilometrin hölkkä bussipysäkille ja kahdella bussilla mummoni eli pojan isomummon synttäreille, jonne semmoinen varttitunnin reipas kävely myös toisessa päässä bussireittiä. Poikaraukka heräsi juuri ennen mummolaa ja vierasti kaikkia ihan kamalasti, joten minä pidin häntä melkein koko sen puolitoista tuntia, mitä viivyimme. Hiki virtasi ja poikaparka parahti itkuun vähän väliä, jos laskin hänet lattialle ja siirryin yli puolen metrin päähän. Mulla rupesi jopa maito herumaan siitä itkusta, mitä ei ole tapahtunut kuukausiin. Mulla mitään liivinsuojiakaan ollut, valkoisessa kesämekossa liikkeellä :oops: Kotiin saimme kyydin vanhemmiltani ja poika huusi koko automatkan. Kotona pojalle ensin tissiä ja sitten leikittiin, ajattelin, että parempi puuhata mahdollisimman tavallisia, rauhallisia juttuja ja antaa hänelle ihan jakamaton huomioni loppuillaksi. Muuten ihan hyvä, mutta tuohan keksi, miten keittiön alalaatikko avataan, pääsi roikkumaan laatikon reunan päälle ja yritti laittaa ensimmäisenä raastinraudan suuhunsa :eek: Ja muutenkin oli aika vilkas meno, kun vihdoin oli tutussa ympäristössä. Iltapuuron jälkeen vielä yksi ylimääräinen pyjamanvaihto, kun poika puklasi maidonsekaiset puurot päälleen, sitten vikat iltamaidot ja poika sammuikin melkein suorilta unille.

Muuten tämä ei ehkä kuuluisi positiivisuusketjuun, mutta voi ah ja parhaus tätä oloa, kun VIHDOIN pääsin kotisohvalle persuksilleni istumaan. Ihan sama, jos vaatteet ovat yltä päältä puklussa! :grin
 
^ niin ja ei tuo mun päivä siis huono ollut, harvinaisen kiireinen vaan kun mies oli iltaan saakka isännöimässä jotain duunivierasta ja samalle päivälle osui useampi meno (jumppa ja ne synttärit). Ja kivaa on, että mieskin ehti jo kotiin, en odottanut näin aikaisin :)
 
Mua alkoi melkein hengästyttää kun luin tuon Herneen päiväkertomuksen! :D (Saisit tästä aika hyvät pointsit myös Mutsit kuntoilee -osiossa :D) Tämä vain vahvistaa mun näkemyksen siitä että kyllä tämä kotiäitiys on ihan oikeaa työtä; joinain päivinä todellista raatamista, asioiden pilkuntarkkaa organisointia ja vähän ylitöitäkin, ja toisina päivinä sitten vähän leppoisampaa puuhastelua. Mutta tärkeintä mahdollista työtä, ainakin minun mielestä <3
 
Niin ja siellä pk-seudulla kaksi menoa on ihan todellista menoa, kun etäisyydet ovat pitkiä. Täällä böndellä kerkeää vielä käydä välissä päikkärit kotona. :wink :grin Mun kaverit aina ihmetteli, että miksi en hengaa yhden vanhan koulukamun kanssa, kun molemmat oltiin äitiyslomalla. No paljon hengailla, kun toinen asuu Espoossa ja toinen itäisessä Helsingissä, pohjois-karjalainen ei sitä tajua, mutta kerran kun katottiin, niin yhteensuuntaan matka olisi kestanyt yli kaksi tuntia. :confused: Mä olen tosi onnellinen, kun saan olla nyt täällä, se ei oikein sopinut mulle se kiire.
 
Takaisin
Top