Positiivisuusketju...

Latteäiti: olen enemmänkin nokkela, en huomannu mitään päivityksiä. Mut 4/5 henkilöllisyyden vahvistavasta asiasta löytyi profiilikuvasta, pikku seikkoja, joita tuskin kukaan ois miettiny paitsi jos mietti. ;) ja 5/5 julkisesta ryhmästä, johon kuulut.

Itekin kyä välillä tarkastelen mitä omasta profiilista näkyy kaikelle kansalle. Ihan viisasta.
 
Murmeliini90 sanoi:
Latteäiti: olen enemmänkin nokkela, en huomannu mitään päivityksiä. Mut 4/5 henkilöllisyyden vahvistavasta asiasta löytyi profiilikuvasta, pikku seikkoja, joita tuskin kukaan ois miettiny paitsi jos mietti. ;) ja 5/5 julkisesta ryhmästä, johon kuulut.

Itekin kyä välillä tarkastelen mitä omasta profiilista näkyy kaikelle kansalle. Ihan viisasta.
Click to expand...

No nokkelimman äidin palkinto lähtee kyllä nyt Murmeliinille! :grin Onhan siellä tosiaan parikin sellaista ryhmää, mistä voi arvata, mutta en tosin ole kummassakaan ainoa jolla on vauva. Enkä mä ois tajunnut profiilikuvan perusteella katsoa.

Ja niin, mä olen säännöllisesti katsonut miltä profiili näyttää ulkopuoliselle, siksi olikin yllätys, että siellä niitä päivityksiä näkyi. Pitänee katsoa useammin.
 
Kun valitusketjussa moitittiin Kelaa, niin mun on nyt pakko kehua niitä. Mulle soitti Kelalta nainen, ihan vaan muistuttaakseen, että jos mies aikoo pitää jäljellä olevat n. 30 päivää isyyslomaa, niin mä en voi saada samaan aikaan kotihoidontukea. Ja kotihoidontukea ei voi saada kuukautta lyhyemmälle ajalle. Eli tämä kannattaa huomioida, kun kuulemma monelle on käynyt niin, että ovat hakeneet kotihoidon tukea ja sitten mies pitäisikin kesäloman alussa tai lopussa isyyslomaa, ja väliin jää vain kolme viikkoa. No mehän ei edes muistettu, että miehellä on lomaa jäljellä, mutta nyt tajuttiin, että jos minä saan töitä, niin miehellä onkin noin kuukausi minkä voi olla kotona neidin kanssa. Ja mun hakemus on siis selvä ja hyväksytty, päätös tulee postissa ensi viikolla. Tulipa hyvä mieli. :)
 
Viela tuosta facebookista. Ma olen aika tiukkis mun pojan kuvien suhteen. Minulla on vain yksi kansio, jossa on pojan kuvia ja sita kansiota paasevat katsomaan vain harvat ja valitut. Kaikki muut kavereina olevat saa tuijotella mun naamaa. :grin Kuitenkin kavereiksi on kertynyt myos sellaisia ihmisia, joitten kanssa ei halua jakaa ihan kaikkea, omaa perhe-elamaansa nyt ainakaan.
Ja ulkopuolisille minusta nakyy profiilissa pelkka maisemakuva. :)
 
Ja jos nyt jotain positiivista haluaa sanoa, niin nyt on taas se aika vuodesta, etta me vaihdettiin lapiveto ilmastointiin. Aivan taivaallista (kuten varmaan sahkolaskukin, mutta ihan sama). Poikakin nukahtaa niin paljon helpommin, kun asunto on viilee.

Ja ma buukkasin itselleni syyskuun viimeisen viikon lomaviikoksi ja me lahdetaan pojan mummilaan. Nyt kesan aikana minulla on toisen viikon edesta hajautetut lomapaivat kahdelle eri viikolle. Tuo syyskuun loppu on varmaan meille ihan ideaali, ei ole kovin kylmakaan. Lisaksi olen lukenut, etta tampereella olisi Skidin kivijalkakauppa (siis niitten, jotka eivat hyvaksy verkkokaupassaan luottokortteja) ja ma menen sinne paikan paalle hypistelemaan Villervalloja. Jos vain ehdin. Minulla on aina suuret suunnitelmat, mita kaikkea pitaisi tehda ja missa pitaisi kayda loman aikana, mutta se viikko nyt vaan on aina todella lyhyt aika... :)
 
Meidan poika lahtee tanaan elamansa ekoille synttarikutsuille! :)
Ja oikein komeena meneekin. Olen panostanut juhlapukeutumiseen sen verran, etta ostin pojalle pienen rusetin, mika tulee joustonauhalla niskan taakse kiinni, lyhythihaisessa kaulupaidassa kauluksen sisaan. Ei onneksi ole viela hoksannut, miten rusetin saa pois, vaikka uhkaavasti sita jo hiplaili. :grin
 
Poika oli viikonloppuna ekaa kertaa yökylässä ihan yksin, äiti ja isä molemmat tunnin ajomatkan päässä, tosin eri paikkakunnilla :D Vein pojan lauantaina tädilleen ja hengailin siinä itsekin muutaman tunnin ja totesin että eipä tässä taida mitään ongelmia tulla (en kyllä etukäteen epäillytkään että tulisi) ja lähdin hyvillä mielin pois. Vietin iltaa ja yötä kotipaikkakunnan kesätapahtumassa ja oli hauskaa kuten aina ko. karkeloissa. Nukuin sunnuntaina pitkään ja ajelin itsekseni kotiin kun mies otti pojan kotimatkalla kyytiin. Yökyläily oli sujunut tosi hyvin, kovasti olivat puuhastelleet kaikkea sisällä ja ulkona, poika oli syönyt ja nukkunut hyvin ja on kuulemma niin helppo tapaus hoitaa että ottavat mielellään uudestaan kylään :) Nyt olen entistä luottavaisemmilla mielin syksyllä koittavaa hoitoon menoa ajatellen, tosin siihen on vielä sen verran aikaa että ehtiihän tuo alkaa vierastaa (vaikkei ole tehnyt sitä käytännössä yhtään tähän päivään mennessä) ja vaikka mitä, mutta tuskin tuo reipas perusluonne mihinkään muuttuu. Olipa kiva olla ottamassa kotiinsaapuvaa miesväkeä vastaan kun poika läväytti autosta maailman leveimmän hymyn äidilleen ja oli selvästi onnellinen kun pääsi takaisin kotiin. Kyllä äidilläkin oli poikaa ikävä, sen huomasi kunnolla sitten kun olivat kotiutuneet ja sai sylitellä poikaa, mutta pystyin myös "nollaamaan" hyvin ajatuksia viikonlopun aikana enkä todellakaan miettinyt koko aikaa että miten niillä siellä nyt sujuu. Luotan täysin siihen että tuo iloinen, touhukas ja reipas pikkumies pärjää <3

Niin ja meille tulee tänään taas hieroja kotikäynnille!
 
Me varattiin ensi kuulle Tukholman risteily, samalla vietetään 2-vuotishääpäivää ja isin loman aloittajaisia. Vielä kun sattuisi kauniit ilmat niin päästäisiin kärräilemään neitiä pitkin Tukholman katuja. Ensimmäinen lomamatka perheenä, en malta odottaa! :)
 
Löydettiin Prismasta semmoinen pikkuallas tytölle tuohon verannalle, kiitos sille joka tais täällä mainostaa!
Ja sit huomasin, että vauvaistuinkärryt oli liian pieniä, painoraja 9 kg ja varmasti koollisestikin. Automaattisesti menin semmoista hakemaan.. Sit vaihdoin tavalliseen kärryyn ja siinähän tytsy sit istui ylpeänä ja ryhdikkäänä koko ostosreissun ajan ja sai ystävällisiä(?) katseita ohikulkijoilta. :) Mut vanhemmat oli kaihoisia kun nyt meillä ei oo enää vauvaa. :'(
 
Ma en koskaan oikein edes luottanut niihin supermarkettien vauvaistuinkarryihin, siis niihin missa vauva napottaa kaukalo-tyyppisessa istuimessa ihan liian korkealla. :rolleyes:
 
...Ai onko niissä kapineissa painoraja?! :"DDDDDD Tuotahan ei ois saanu sitten enää puolen vuoden jälkeen pitää niissä, perkele :D Pakkokai se on sitte ostosreissujen ajan ruveta istuttaan :D
 
En oo mäkään tajunnu mitää painorajoja katsoa!! Meilläpäin Cittarissa on ihan kunnon vankan oloinen kaukalo kärryssä, jossa poju varmaan vielä hyvin menee kunnes osaa istua. Mutta ääs-marketin kaukalo on jotenkin rimpulampi. Kyllä pojan jalat sieltä jo roikkuu ulkona... o_O Painosta en edes tiedä, meillä ei oo vaakaa :grin
 
En minäkään ole huomannut mitään painorajaa katsoa, tosin ei kovin montaa kertaa ole kaukalokärryjä käytettykään.
 
Tästä tuli jotenkin mieleen, että olenkohan mä ainoa, jonka perheessä ei ole autoa? Meidän neiti ei ole nimittäin koskaan ollut kaupan ostoskärryissä, vaan omissa vaunuissaan taikka Manducassa, koska käymme kaupassa kävellen.
 
Joissain kärryissä luki max 1 v, joissain ei kai lue mitään, mut noissa Prisman vihreissä surffilaudoissa luki max 9 kg. Vähän varmasti riippuu siis istuintyypistä..
Mut nyt ku tuo kerta osaa istua tavallisessa kärryssä, jossa on painoraja -15 kg, niin en enää ota muuallakaan vauvakärryä.
 
Voittajafiilis, selätin zombipäivän pysymällä liikkeessä koko ajan; sen, mitä en kontannut pojan perässä, imuroin ja moppasin, siivosin keittiön, käytin koirat, tein ruokaa ja jopa leipaisin savukalapiirakan, niin pääsin muutamista tähteistä eroon. Jos olisin aiemmin istahtanut, en olisi enää jaksanut nousta ylös, nyt tuntuu aika hyvältä vaan olla ja möllöttää :)
 
Voihan maha. Inhottavan turvonnut olo ja pms-oireet. Mietin jo aamulla, miten mahdollinen seuraava raskaus olisi niin paljon helpompi pitää paljon kauemmin omana tietonaan, kun on jo valmiiksi post-raskausmaha, joka ei yksinkertaisesti vaan l'hde pois! :grin
 
Littlered, tasapainoilin "hauska"n ja "sympatiaa"-välillä.. :D I so feel you noiden turvotuksien puolesta...

Latteäiti, me kun asutaan täällä hevonkuusessa niin on pakko olla auto :) Kaupassa nyt pystyis käymään just ja just kävellen mutta miehen työpaikalle on sen verran matkaa ettei se jaksa aamuisin sinne kävellä :P
 
Meillä on autot molemmilla, mulla ja miehellä. Työ ja vapaa-aika molemmat helpottuu autojen myötä. Autot on oikeastaan must työn kannalta. Eihän se mikään mahdottomuus ole mun tästä lähteä vieraisille parin sadan kilsan päähän muksun ja koiran kanssa bussi-juna-bussi yhdistelmällä, mutta... Ei oo mua varten noin monimutkainen matkustaminen :grin

Arjen luksusta, kun voi sadesäällä autoilla kauppaan ja helpottaahan se, kun voi tehdä kerralla isot ostokset ilman, että tarttee raahata rattaita ja painavia ostoskasseja :)

Asun muuten ekaa kertaa paikkakunnalla, jossa junat ei pysähdy!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top