Plussan huumaaa

Tietääkö joku, että miten kohdunulkoinen raskaus huomataan? Mitä oireita siinä on ja kuinka se siis huomataan? Kunhan kyselen. :)
 
Täällä kans yks testien pyörittelijä ja hormonitasoista stressaaja :D En vieläkään saa testeihin mitään leffaviivoja ja olin siksi ihan paineissa, että onkohan joku vialla. Päädyin sitten siihen, että oon raskaana kunnes toisin todistetaan ja mulla varmaan sit hormonitasot nousee vähän hitaammin. Ei tää stressaamalla parane, on nuo viivat kuitenkin tummuneet koko ajan :)
 
Hui miten aika menee nopeaa, täällä alkaa huomenna rv6! Oireita on aamulla tosi paha olo, ja tissit on kipeänä ja KUTITTAA?! Onko tuo kutitus muuten normaalia?:o ja koska vauvan sydänäänet kuuluu?
 
Mullakin välillä kutittaa tissejä, sitte rasvaan niitä kun aattelen että ne on vaan kuivat, siis iho on kuiva. Aika menee huimaa vauhtia. :)
 
En olekaan kuullut tuosta apteekin oppaasta aiemmin, pitää käydä hakemassa lähipäivinä ☺ Kauhean todelliselta raskaus ei vielä tunnu, odotan kovasti ar-ultraa että asia varmistuisi.

Puoliso on kyllä yllättänyt positiivisesti plussan jälkeen. Olin kuvitellut ettei siitä paljon juttukaveria saa aiheeseen, mutta joka päivä onkin jotain puhunut. Ja yhdessä ollaan luettu raskausviikon asioista Vau:n sivuilta. Niin se mieskin pehmenee
 
Meilläkin mies on yllättänyt positiivisesti :) Oli se kyllä alunperinkin asiasta innoissaan, mutta nyt plussan jälkeen muistaa kyllä joka päivä mainita että meille tulee (ehkä) vauva. Innolla on tulossa kaikkiin mahdollisiin ultriin ja muihin mukaan, kovasti miettii auton vaihtoa "kun ei tähän nykyiseen saa turvaistuintakaan kunnolla kiinni" jne. Välillä tuntuu, etten saisi kauppakassejakaan kantaa kun kerran oon raskaana :D
 
Meillä kans mies lähes päivittäin muistuttelee että meille tulee vauva ja kutsuu sitä joskus jopa tytön nimellä, joka tulis meidän tyttövauvan nimeksi :) sit mä joudun muistutella sille että se voi olla myös poika :D
 
Mulla oli edellinen kohdunulkoinen. Tuli kierukan kanssa. Mulla oli kohtutulehdus edellisessä kierrossa, parani antibiooteilla. Sillon yllätykseksi hcg verestä oli 16, mutta muutamien päivien päästä kontrollikokeessa alle 5. Pidettiin kemiallisena. Menkat tuli normaalisti, mutta pari viikkoa menkkojen jälkeen alkoi lievät raskausoireet. Tein huvikseni raskaustestin ja sehän oli kirkas plussa. Samoin seuraavinakin päivinä. Ihmettelin kun ei täsmännyt kiertoon.
Menin sitten taas labrakokeeseen ja heti sen jälkeen alkoivat alavatsakivut. Hcg oli jotain päälle 500. Kärvistelin kipujen kanssa illan ja yön. Painellessa maha oli kauttaaltaan kipeä oikealle puolelle painottuen ja hengittäessä pisti hartiaan. Aamulla menin terveyskeskuslääkärille, josta sain lähetteen naistentaudeille. Siellä hcg oli enää jotain päälle 200. Ultrassa näkyi raskaus oikeassa munatorvessa ja vatsaontelossa verta. Jäin yöksi osastolle seurantaan ja varoiteltiin, että aamulla ehkä joudutaan leikkaamaan.
No aamu tuli ja ultrassa näkyi, ettei verta ollut vuotanut vatsaan enempää, hcg oli edelleen laskussa ja vointi hyvä.
Pääsin kotiin ja kävin parin päivän välein verikokeissa kunnes hcg oli alle 5. Mikäli se ei olisi laskenut, niin olisi pitänyt pistää metotreksaatti.
 
Mies on täällä myös innoissaan tulokkaasta. Esikoisen kohdalla oli lievä shokki - molemmille, vaikka silloinkin oli periaate tulee jos on tullakseen. Tuli vaan niin äkkiä ettei kumpikaan oikein osannut odottaa.
Nyt jännitin ite enemmän testin tekoa ja tuloksen katsomista. Kaks viivaa kun ilmestyi niin toki olo onnellinen. Välillä vaan tulee sit mieleen et miten jaksaa kahden kanssa mut kyllähän sitä jaksaa, ihmeenkaupalla. Esikoisen odotuksenkin aikaan oli kaikenlaisia pelkotiloja ja jännityksen aiheita miten osaan, pystyn, voin.. Mut hyvin on menny nytkin :)
 
Onnea plussasta Serewade :) Varovaisuutta jokaisella varmaankin. Sitä kun ei tiedä mitä voi käydä. Pidetään kuitenkin peukkuja että pikkuiset jaksaisivat matkassa :)
 
Täälläkin kyllä vielä aika varovaisin fiiliksin esikoista ootellaan, 5+0. Viikko sit plussasin mut edelleenkään en oikeen tätä ymmärrä ja huolettaa ja jännittää... Ehkä sen ar-ultran jälkeen uskaltaa kunnolla innostua, pessimisti ei pety :D
 
Mie meen yksityiselle siihen ekaan, en pysys järjissäni sinne nt-ultraan asti ku hyvä että nytkään :D
 
Mäkin joudun vielä odottaan aika pitkään ennen kun tiedän onko masussa oikeesti jotain elämää. Ajattelen jotenkin niin että jos ei ookaan niin asiat menee niin kuin on tarkoitettu ja meidän mahdollisuus tulee sitten myöhemmin mutta nyt kyllä uskon että kaikki on hyvin! :)
Melko oireeton oon minäkin, pitsaa tekee vaan hirveesti mieli :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top