Plussan huumaaa

Esikoinen tulossa joten vähemmästäkin pelottaa. Huomenna pääsen onneks juttelee hoitajan kaa puhelimessa ja sit saan neuvola ajan ja varmaan ultrankin. :D
 
Ninni22 mä niin samaistun sun fiiliksiin... Ihan erilailla mä ainakin nyt huomaan pelkääväni ja ajattelevani kun viime raskaudessa.
Km:stä vasta niin vähän aikaan että on liiankin tuoreessa muistissa kaikki :(
 
Muakin jännittää et entä jos masussa ei olekaan pientä ihmisen alkua. Meil on 28.7 se varhaisultra ni toivon et sieltä löytys viikkoja vastaava pikkunen sykkeineen.
 
Täällä myös jännitetään, että onko elämää vai ei. Keskenmenoja tai muuta ei ole taustalla, mutta elämässä kaikki muukin takunnu niin jotenki ei vaan voi uskoa että tää olis näin "helppoa" ( puolitoista vuotta yritetty ilman yhtäkään tärppiä).
 
Toivottavasti kaikilla kuitenkin vauva mahassa kasvamassa :) vaikka taytyy myontaa että itsellakin on vähän väliä mielessä että onko kaikki hyvin
 
Haiidi, voiku pystyisin itekin ajatella niin :)

Jäi vaan kammo viime kerrasta ku oli monia raskausoireita, mutta sikiön sydän ei lyönytkään :o Silti istukka oli jatkanut toimintaansa ja kohtu kasvanut. Outoa.

Mutta nyt täytyy vaan toivoa parasta. :)
 
Täällä kans yks jota jännittää hirveesti et onko masussa edes ketään. Sama oli edellisessä raskaudessa ja sillon kaikki meni hyvin. Toivotaan samaa nytkin kaikille!
 
Ninni22: Kyllä jännittää, vaikka enemmän uskon että kaikki on kunnossa :) putoan siis kovaa ja korkealta jos ei olekaan, mut en halua ajatellakkaan sitä nyt, vaan koitaan ottaa päivän kerrallaan ja olla onnellinen :)

Owlet : mä kävin sillon varhais ultrassa siellä Varsinais-Suomen lääkäripalvelussa. Tuli kyllä niin selkeitä kuvia et kannatti mennä. :D tästä raskaudesta en ajatellut mennä, mutta ekasta oli niin paljon pidempi yritysaika takana et halusin varmistaa että kaikki varmasti on hyvin :) olin jo ennen raskautta päättänyt et meen sinne sit jos/kun onnistutaan :)
 
Ninni täälläkin jännitetään. Joinain päivinä oon ihan varma, että en oo oikeesti raskaana ja oon vaan kuvitellu kaikki oireet jne. Jotkut päivät oon taas ihan varma ja suunnittelen kaikkea mitä ostaa ja mitä tarvitaan. Mutta yritän parhaani olla stressaamatta koska ei siitä loppujen lopuksi mitään hyötyä ole. Vaikeeta kuitenkin on.
 
Paljon onnea plussista uusille! :happy:

Mun käsittääkseni neuvolassa jotkut terkkarit ei koskaan kuuntele ekalla käynnillä sydänääniä ja toiset voi kuunnella jos luottaa että odottaja ei mee paniikkiin jos niitä ei kuulu. Ja laihemmalta voi tietty kuulua aikasemmin kun vähän pulskemmalta. Mutta jos viikot on 10 tai yli niin aika hyvin alkaa jo kuulumaan. Ja riippuu tietty millaset laitteet on neuvolassa...

Me aateltiin mennä varhaisultraan viikolla 8, jos saadaan aikaseksi varata. :)

Owlet, ei oo tosiaan toiveena kaksoset. :) Toki otetaan vastaan, jos sellaiset suodaan mutta eiköhän yhdenkin kanssa olis riittävästi puuhaa. :)

Ninni, kyllä täälläkin välillä tulee pelkoja mieleen.. Varsinkin kun on niin alussa vasta niin riskit on vielä aika suuret. Mutta oon koittanu luottaa siihen että kaikki menee niin kuin on tarkoitus. Voin vaan kuvitella että pelot on ihan eri luokkaa jos on jo keskenmenon kokenut... Toivon hartaasti että saatais jokainen vauva syliin asti ja saatais myös nauttia raskaudesta ilman pelkoja. :Heartred

Täällä tehtiin aamulla cb:n digi ja näytti Raskaana 2-3 eli ihan niin kuin pitääkin. Siitä tuli ainakin hetkeksi rauhallinen olo. :happy:

4+5
 
Muokattu viimeksi:
Moikka kaikille!

Ehkä minäkin varovasti nyt ilmoittaudun mukaan. Tänä aamuna saatu plussa tikkuun ja ihan selvillä viivoilla, että ei epäilystä tuloksesta :). Laskurin mukaan la olisi 13.3. ja nyt siis olisi menossa viikot 4+5.

Onnelliset ja pelokkaat on fiilikset. Meillä on marraskuussa 2010 syntynyt poika ja tätä kakkosta on tässä enemmän ja vähemmän nyt väänetty muutama vuosi. Esikoinen tärppäsi ihan helposti, tän toisen kanssa onkin sitten ollut vaikeampaa. Pari keskenmenoa takana, viimeisin 03/14 ja sen jälkeen ei olekkaan tapahtunut yhtikäs mitään raivoisasta yrittämisestä huolimatta (oviksia tikuttanut ja kaikenmaailman poppakonstit ollut käytössä). Tosin mihinkään ihan virallisiin hoitoihin ei oltu hakeuduttu ja toivottavasti tämä nyt sitten menee hyvin. Siis tämän viimeisen vuoden aikana tämä yritys on todella koetellut mielenterveyttä, kun ei ole plussan plussaa saatu ja vauvahaaveet joka kuukausi valuneet vuodon mukana pönttöön... Siis noiden keskenmenojen ja iänkin takia pelottaa, että miten tämän kanssa käy. Kaikista parhaimmat lapsentekoajat kun taitaa olla takanapäin, minä ja mieheni olemme molemmat 35-vuotiaita.

Täytyy vaan yrittää mennä päivä kerrallaan ja yrittää olla murehtimatta (helpommin sanottu kuin tehty). Töistä ei taida tänään kyllä tulla yhtään mitään, sen verran ajatukset harhailee tuossa pienen pienessä ihmeessä joka aloittelee (toivottavasti) pitkää elämäänsä tuolla vattanahkan suojissa. =)

Oikein ihanaa päivää kaikille! =)
 
Täältä ilmoittautuu mukaan yksi ekaa lastaan odottava. Meidän taustoja sen verran, että mä olen 24 ja mies 27. Lasta ehdittiin toivoa jo reilu puolitoista vuotta ja lapsettomuustutkimuksissakin ehdittiin käydä. Nyt alkanut raskaus on clomifen-hoidon tuotosta. Mulla viikkoja 6+1 ja la olisi 2.3.2016.
 
Onnea kaikille plussanneille!

Täällä ei edelleenkään osata nauttia plussasta.
Ainoa raskaus 12/2013, joka meni heti alussa kesken. Ikää jo 36v. , joten mikään ei tässä iässä ole varmaa. Eli kaikki on epävarmaa.

Varasin syksyyn ja liikuntajuttuja, kun mietin että jos ei kuitenkaan pysy mukana. Mutta kuitenkin niin, että pystyn perumaan, koska raskaana en voi niihin liikuntajuttuihin osallistua riskien vuoksi.

Kummallisia ajatuksia. Olla onnellinen vai pelätäkkö pahinta? Voi kunpa joku voisi sanoa, että kaikki hyvin ja tulee menemään hyvin ☺
 
Takaisin
Top