Huomenta Tukijoukot,
hieman päivitystä: aamulla ruskeaa tuhrua pyyhkiessä ja ainoo tuki tulee täältä ja meidän koiralta. Miehelle yritin puhua eilen, mutta jotenkin se onnistui kaikki keskustelun aloitukset kääntämään heti itseensä ja millasta haastetta sillä on nyt töissä. Sanoin sitten suoraan aamulla, että olis kiva ollut keskustella eilen näistä tunnoista, mutta herra katso koko illan vanhoja Emmerdeilejä nauhalta ja vaati mua kuuntelemaan sen strategioita... Vastaus oli: älä syyllistä.
Siis näkyy kuka meillä tukee ja ketä! Lähtee vielä viikonlopuksi poikien kanssa litoon, ja koska kenellekkään ei ole saanut tästä kertoa: oon asian kanssa yksin. Jos se täti nyt sieltä täydellä voimalla romahtaa vielä päälle, niin sitten luulen et avautuu punkkupullo. Joo ja aamulla ei sit haamun haamua testissä.
Mä oon kuulkaa pahoillani, että joudutte lukemaan tän mun kyyneleet silmissä kirjoitetun tekstini, haluisin tsempata teitä jokaikistä, mutta nyt ei vaan tule mieleen yhtään positiivista asiaa. Taino, ulkona on pakkasta, joten ehkä täällä etelässäkin päästään kohta talvitunnelmiin.