Pidemmän kaavan mukaan yrittäneet vol.2

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Eetuha
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ää ootte liian aktiivisia, mä en pysy perässä!! :grin

Marikki: kiva kuulla että oli mukava käynti! Se tekee paljon tässä kaikessa, se että tuntee olonsa kuulluksi, ymmärretyksi ja se että asioita viedään eteenpäin. Kyllä mä uskon että sulla on kaikki toiminnassa niin kuin pitääkin :p Tämä kaiffari on vain nyt päättäny odotuttaa itseään vähän kauemmin. tsemppiä jatkoon, tämä odottaminen, se on pahinta! :cool:

Myy: Pahoittelut tädistä :sad001 mutta kun aina pitää se positiivinen asia hakea, niin olkoon se nyt se, että pääset niihin verikokeisiin :) Ja et ole kamala ihminen, olen itse tehnyt samoin. Joskus vaan ottaa koville toisten onni, vaikkei se olekkaan itseltä pois. Muutenkin olen henkilökohtaisesti vastaan lapsista julkaistavia kuvia somessa. Nyt ilmeisesti lastensuojelujärjestöt alkaa puuttumaan siihen?

Myyh: Jännitetään sinua siis ilmeisesti tällä hetkellä! :)

Gatusa ja Della: Kivasti jaksatte tsempata muita! kiitos :Heartpink

ON: kp 24/29-32, inssistä on aikaa se 9 päivää, eli dpo 9-10? En ole ehtiny ajatella koko asiaa ennen tätä kirjoitusta! Nyt vasta laskin päivät :grin Hammasleikkaus on vienyt mun ajatukset ja edelleen todella kipeää tekee. Toinen yläkolo vain tulee kipeämmäksi ja eilen aukesi tikit leikkaushaavasta niin sekin tekee jo kipeää.. Nyt toivotaan vaan ettei mikään tulehdu kun ei lääkäri halua mulle kuulemma antibiootteja antaa... :confused:
 
Gatusa: Voi kun uskaltaisi itsekin jännätä...:cool: Olen vain niin varma tädin saapumisesta että oikein harmittaa kun on niin toivoton. Mieskin mua sättii siitä kun olen tällä fiiliksellä, toisaalta, ei mulla ole muita kokemuksia tai odotuksia :sad001 se on mulle niin epätodellista.. Meinasin jopa hammastohtorille sanoa että antibiootit tänne vaan, ei tästä kuitenkaan mitään tule!
 
mut usein se tapahtuu ku vähiten oottaa kuule...näin meilläkin kävi. noi tunteet on kuitenki normaalei ku pitkää yrittän jo ilman onnistumista joten voin siihenki samaistua. ei niist pidä saada sättimistä vaan tukea.
 
Mirmeli, oon samaa mieltä Gatusan kanssa et silloin se tapahtuu, kun vähiten odottaa.. niin meni meilläki :) se kierto, jossa olin luovuttanut, ovis ei kiinnostanut ja odottelin tyytyväisenä menkkoja, olikin the plussakierto ja joku tarttuikin mukaan :) ja tietenki tsempataan teitä muita, ollaanhan sitä oltu samassa veneessä ja toivottu ja petytty. emmä edes varmaan osaisi olla tsemppaamatta :) meillä sillon mies kannusti kun itkin menkkojen alkua et kohtahan sitä päästään klinikalle ja hoitoihin. muuten tunsi kyl välillä olevansa yksin ajatustensa kanssa.

voimia viisurinpoistokipujen kanssa, mulla meni leikkaamalla poistetun kanssa pari viikkoa ennenkuin se parani (ja tuli mustelmakin poskeen, et kiva tehdä asiakaspalvelutyötä kun näyttää hakatulta). toivottavasti et tarviis antibiootteja, mut jos tarviit, onhan niitä sellasiaki, joista ei ole haittaa jos sattuuki olemaan raskaana :)
 
Mirmeli Niin se meillekin kävin, kun en olettanut enään että vauva saataisiin, ilman luovutettua munasolua. toisin kävi ja nyt ollaan rv 13+5 :Heartblue muista kyllä että se oli ypätoivoista odottaa ja toivoa että hoidot olis onnistuneet :Heartred mutta sun pitää pysyä positiivisena :thumleft

Myy Hienoa että saat verikokeen hoidettua :Heartpink ja kyllä se

Myyh Mulla lopetettiin aikoinaan luget, kun tuli nega testi mut menkat alkoi parin päivän sisään.

Mä: Maha sekaisin ja nuha päällä... rankkaa tässä tilassa :p:p
 
tsemppiä Eetula sairastamiseen ja pikaista paranemista! mulla jää tää raskaus mieleen aikana, kun oon sairastanu enemmän ku ikinä. kävin maanantaina hakee silmätipat, lääkärin mukaan mulla joku allerginen reaktio silmissä (ilmeisesti koivun siitepölyn vuoksi :/ en ole koskaan ollut allerginen millekään, mut lääkäri sanoi et nyt on niin paha siitepölyaika koivulla et on ollu monta muutaki, jotka on saanu allergisen reaktion eikä mitään siitepölyallergiaa oo koskaan todettu). sitä ennen oli keuhkoputkentulehdus, jota edelsi ja seurasi flunssa, sitä ennen oksennustauti ja kaksi flunssaa ennen sitä. toivottavasti kesä menisi helpommin. normaalisti mä sairastan 2-4 flunssaa vuodessa eikä päiväkodin oksennustaudit ole yleensä tulleet päälle, mut toi mikä sieltä nyt tuli kaatoi kyllä mutkin.
 
della_79 Musta tuntuu et ei tarvii kuin kävellä kipeän ihmisen ohi ja avot tauti on mulla :grin allergiaa kyllä on ja pakko käyttää lääkkeitä ja sit tää auraoireinen migreeni on nostanut päätään 1,5 viikkoa ja 4 kohtausta josta yhestä oon menny ambulanssilla ensiapuun kuten kerroin.... rankkaa sekin! No kaiken kestää kun tietää olevansa raskaana.. vai mitä?! :p
 
Toivottavasti kukaan ei tykkää kyttyrää kun laitan kuvan tänne :Heartblue Mutta tässä on uusin kuva Hirmelistä! :Heartpink nämä kuvat tekevät tästä todellisempaa, minkä piti olla mahdotonta! :Heartred

Ja toivon että jokainen saapi kokea tämän vielä!! :Heartbigred
 

Liitteet

  • IMG_1659.JPG
    IMG_1659.JPG
    976.3 KB · Katsottu: 88
sama mulla et kaikki on kyl tarttunut ja sit vielä toi keuhkoputkentulehdus tuli jälkitautina kun en tyhmyyttäni tajunnut olla menemättä puolikuntoisena töihin. mut kyllä nääkin kestää, kun lopputulos on toivottu :)

Hirmelihän on kasvanut kovasti :) mulla noi ultrakuvat on olleet niin suttuisia ja kaveri kertoikin, et hälle oli Kättärillä (missä minäki siis käynyt) kätilö sanonut, että siinä tulostuksessa on ollut jtk ongelmaa et kuvista on tullut suttuisia. oon myös vertaillut kuvia tytön ultrakuviin, joista np-ultran kuva on selkeämpi kuin tän vauvan rakenneultrakuva.
 
No niin, täällä testattu nega tälle päivää. Näkyis se jo testissä jos olis raskaus alkanut. Pitää tehdä niin mitä lääkäri sanoi että viiminen varmistus testille vielä maanantaina ja sitten luget pois. Kyllä se on tuo luge joka nyt menkkoja pidättelee. Menkkakipuja ei oo enää yhtään. Näin se sitte meni meidän kohdalla että Väestöiittoon sitte jatkosuunnitelmiin. Onneksi tämän jotenki tiesi omassa mielessään tai pettymys olis ollu kamala kun menkat myöhässä. Jotenkin vaan oli nyt koko kierron semmonen tunne että ei ole tärpännyt.
 
myyh pahoittelut negasta mut inshaAllah se muuttuis viel vaikkei nyt siltä tunnu. se on lupaavaa että kivut lähten.

della pikaista paranemista.

eetula onpa hirmeli kasvan viime kerrasta mashaAllah :)
 
Laitan nyt tähänkin ketjuun tämän minkä laitoin tuonne raskaaksi 2014. Olen nyt parina päivänä lukenut yhtä todella koskettavaa blogia lapsettomuudesta ja tämä asia jäi mietityyään.

Nyt tulee vähän syvällisempää pohdintaa joten älkää pelästykö. Jäin miettimään yhtä asiaa josta tuon blogin kirjoittaja kertoi. Hän kertoi kuinka on joutunut pettymään jokaisessa ns vertaistukiryhmässä netissä ja netin ulkopuolella. Että hän on jaksanut omien murheiden ja epäonnistumisien keskellä tsempata ja kannustaa eri palstoilla niitä jotka ovat myös yrittäneet raskautta joko luomusti tai hoitojen kautta. Ja lopulta on kuitenkin jäänyt yksin.

Sitä mukaa kun joku on tullut raskaaksi niin tsemppailut ja tuki tälle ihmiselle on loppunut. Onko ihmisen mieli todellakin noin ikävä ja itsekäs, tsemppaillaan ja tuetaan toisia jotta itse saisi tukea omalla matkallaan ja sitten kun itse saavuttaa sen mitä toivoo niin hyvin itsekkäästi unohdetaan se joka jää vielä sinne matkalle ja joka on jaksanut tsemppailla toisia epäonnistumisien keskellä. Eli otetaan itselle se mitä tarvitaan ja annetaan takaisin juurikin sen aikaa että itse saa sen mitä haluaa. Haluasin mielellään kuulla mielipiteitä että näikö itsekkäästi se ihmisen mieli toimii. Tätä asiaa jäin aika paljon ajattelemaan.
 
jotkut on sellasia et kun tarvii tukea ni ollaa siel mut sit ku itellä asiat hyvin ni muut unohtuu eli toiset tsemppaajat. valitettavasti sellasia ihmisiä on. mut inshaAllah minusta ei sellasta tule ja jatkossaki jatkan sinun ja muiden tsemppaamista ja kannustamista sekä tukemista. ootte mulle niin tärkeiks tullu tässä ajansaatossa.

itellä kokemusta ja nähny läheltä miten perhe ei ol auttan vähä mua vanhempaa syöpäpotilasta kun hän on apua ja tukea tarvinnu eniten ku annettu 6kk elinaikaa, ite kävin päivittäin hänen luona viemässä ruokaa ja pitämässä seuraa, näin myös hänen maanisen vaiheen ku hänellä psyykelääkitys eli todella rankkaa, sit kokeilulääke tehos hänellä pitkän ajan ja useiden sydänkohtausten jälkeen ja hän parani selkärangassa olevasta syövästä joka oli levinny myös sisäelimii ja aivoihin. kaverit häntä moikkas kaupungilla kyllä mut enpä nähny et kukaa ois hänelle ruokaa vieny kun hänellä oli korkea kuume ja huonossa kunnossa koska vastustuskyky petti totaalisesti.
 
Mä en katoa täältä mihinkään... ja jaksan kannustaa kyllä teitä..... ja olemmehan me teillekin eläviä esimerkkejä siitä että kaikki on saavutettavissa. Muistan kun ite ei milään onnistunut ja muut ympärillä hehkuttivat vauva onnea olin todella katkera, enkä halunnut nähdä jne. Mutta sitten päätin ettei heidän onni ole minulta pois.

Itsekäs ihminen on pahin mitä voi olla, kun kaikki pyörii vain hänen ympärillä se on rankkaa.... esim. mieheni on kieltänyt puhumasta masennuksestani kenellekkään etteivät kukaan luule että olen hullu... se on kuulemma noloa.... Toivottavasti ymmärsin pointin mitä ajoin takaa.... :)
 
Marikki; tuskin siellä on sellanen tilanne että toiminta ois loppunut. Oletko ruukannut ovista tikuttaa? Mulla ainakin tähän saakka on ovulaatio tullu joka kierrossa mutta eipä sekään takaa yhtään mitään. Ja jos sulla on ollu sellanen vaihe kierrossa ettei juuri mitään näy. Mulla oli kp 7 kun tehtiin se tutkimus ja sillon näky niitä munarakkuloita ja johtofollliikkeli oli 11 mm. Olisi se lääkäri varmasti sanonut jos tilanne ois näyttänyt huonolta. Varmasti kuule kaikki on hyvin! Ymmärrän kyllä nuo kaikki pelot ja epävarmuudet.
 
eetula ei masennus ol mikää häpeän aihe mitä pitää peitellä, esim nyt ku oot raskaana ja hormonitsot vaihtelee ni kannattaa esim neuvolas mainita jos siltä tuntuu. eihä nekää ihmiset ol hullui jotka kärsii raskausmasennuksest tai synnytyksen jälkeisest masennuksest. tuossa en ymmärrä kyllä miestäs yhtää. ite olin peruskoulus yläasteel todella masentunu et koululla kävi psykologi juttelees mun kans koska olin ollu koko elämäni koulukiusattu sekä fyysisest että psyykkisest. tässä siis mun esimerkki, ei kukaa mulle sanonu ikinä et hys ei saa sanoo että oot masentunu.
 
Myyh...tuo mistä kirjoitit,että toiset unohtuu sitten...mä tunnistn ton reaktion tavallaan sellainen pakoon-ajatus.Ettei vaan muiden epäonni vie mukanaan tms.
Ymmärrän kyllä sen,että sitten kun on itse raskautunut,niin päällimmäisenä voi olla se oma napa vain ja se onni ja autuus,niin että unohtaa.Ihmiset eivät ole kauhean kehittyneitä tälläkään saralla,valitettavasti,monella vie etusijan se ego,alias oma napa.Pitäis yrittää asennoitua jotenkin uudella lailla jos näin käy.En nyt tiedä tietty millaista juttua tässä blogissa ollut,mutta uskon että pettymys on ollut suuri ja mietintään laittanut ihmisyyden joidenkin kohdalla.

Oma esimerkki.Minähän kirjoitan paljon,pidän päiväkirjaa yhdellä palstalla ja myös tätä mun raskautumattomuus-aiheista blogia.Mua häiritsee se,että näen kyllä että kirjoitukseni on luettu,mutta kukaan ei jätä mitään kommenttia tms.Tykkään kirjoittaa,siksi jatkan.Mun oikea henkilöllisyyskään ei ole vaikea selvittää profiilin tietojen ym kautta,mutta olen ajatellut että minä seison joka sanani takana,ei ole hävettävää.Ja jos ja kun näemmä,monia kiinnostaa kuitenkin tarinani,niin olkoon se niin.Koen tässä siis vähän vastaavaa,lukijat saavat kirjoituksistani jotain,mutta minä en saa muuta kuin kirjoittamisen ilon.Antaminen ja saaminen on aika harvoin ihan tasapeleissä keskenään.
(mulla on niin kauhea olo nyt että päässä vaan tahmaaa,joten jos tarinat on nyt sekavia,niin antakee armoo)Mulla siis tää allergia meni nyt ihan kauheeksi.Otan lääkkeen aamulla,mutta jos vaan ulkona piipahdankaan,niin kauhee olo.Keuhkoon sattuu hengittely ja nokka täynnä räkää ja aivastelen kuin mikäkin supertautinen.Alkaa oikeesti tuntua päässä saakka tää "pölly"

Tällä palstallahan en ole ihan kauheen kauaa ollut,ja aika laiskasti kirjoitellut,ennenkuin nyt vasta ehkä 1-2kk aktiivisemmin.Mun ongelma on,kun en muista teidän nimimerkkejä eikä ne silleen ole mulle yhdistynyt niinkuin kuva+nimi tai tarina+nimi- tapaisesti.´Siksi monen teistä tapahtumat on mennyt niinkuin ohi mun aivojenkin.Nyt tuntuu että on pienempi porukka jotka jutskaa aktiivisesti,ja alan hahmottaa keitä olette :)

Tuohon mun munasarja juttuun vielä.Oli kp7 kun ultrattiin...ja mitä enemmän olen palannut siihen käyntiin,sen enemmän minusta tuntuu että se lääkäri oli huolissaan nimenomaan minun osuudesta asiaan,painotti mun ikää,halus ehdottomasti teettää sen verikokeen nyt heti jne.Miullahan on ovikset tullut tikkuun,tunnen kivut ja kaikki,ja tokihan ne muutamat kemiallisetkin vahvistaa että on siellä ollut bileissä mukana joku muukin kuin pelkkä siittiö.Mutta sit aloin tällaista funtsii...kun ne halut on hiipunu ihan alemattomiin.Oviksen aikaan voin huomata kyllä että haluttaa ihan omatoimisestikkin.Joten funtsin,jos munarasjat alkanu laittaa putiikin ovii kiinni,siel ei muodostu enää sitä estrogeeniäkö...sitä siis mikä pitäis haluja yllä...jne...eli olen nyt onnistunut kertomaan itselleni,että tilanteemme voi olla lohduton ja auttamaton.Mieluummin niinpäin,kuin se,että kuvittelen sieltä tulevan "hyviä uutisia"
Oli miten oli,kyllä niistä selvitään!!!
 
marikki mut se että ovis tulee testiin kertoo siitä et toimintaa on, hyvä et määräs verikokeet että näkee missä mennää ja mitä tehää seuraavaks. mun mielestä kyllä on viel toivoo ku kerran oviskin löytyy :) inshaAllah saat vielä sen yhen pienokaisen josta haaveilet :)
 
Takaisin
Top