Hei kaikille.
Täällä on vietetty varsin kiireistä viikkoa. Työt pitää aina kiireisenä, mutta tällä viikolla siihen on lisätty hoitokoira. Se on kyllä ihana otus, joten eipä mulla tässä oikeastaan ole valittamista. :)
Poikanen? ja
Goodhope: Molemmille oikein onnellista odotusta. Toivottavasti käytte välillä kertomassa kuulumisianne täällä. Varmasti on outoa siirtyä tuonne odottavien puolelle, kun on täällä joutunut viettämään niin kauan. Ei sillä, etteikö täällä olisi ihania tyyppejä, mutta kyllähän kaikki haluaisivat pikaisesti plussan.
Saiski87: Jospa siellä viimeinen luomukierto olisikin onnekas ja välttyisitte kokonaan clomeilta. Vieläkö sun pitää kauan piinailla?
Ainut: Siellä onkin näköjään plussattu! Lämpimästi onnea ja paljon tarrasukkia.
Gatusa: Toivottavasti kroppas alkais tosiaan normalisoitua ja sitten sitä plussaa, kiitos!
Catrionakin oli näköjään kirjoittanut tuonne raskausklubien puolelle. Hän on aina välillä ollut ajatuksissani. Se teksti oli kyllä ihan uskomattoman positiivinen. Ei oikeastaan voi kuin ihailla sellaista asennetta. Hänkin niin ansaitsisi pian oman nyytin.
ON: Täällä (ehkä) alkaa vihdoin tapahtua jotain uutta. Tänään ja huomenna pitäisi vielä ottaa terot ja sitten toivotaan, että täti/plussa ilmestyisi pian, että pääsen aloittamaan ne clomit. Hui sentään... Mieheni sisko oli kysynyt mieheltäni suoraan tästä meidän tilanteesta ja mieheni oli kertonut, että yrityksistämme huolimatta meillä ei vielä ole tärpännyt. En tarkkaan tiedä mitä kaikkea he olivat jutelleet, mutta mieheni sisko oli laittanut mullekin sitten viestiä asiaan liittyen. Pyysi anteeksi, että oli ollut niin suora, mutta ettei hän mitään pahaa tarkoittanut vaan haluaisi ennemminkin tarjota tukensa meille. Oikeastaan oli helpottavaa, että hänelle ei tarvitse enää esittää mitään. Vastauksessani kerroin myös hänelle sen, mutta totesin, etten välttämättä kovin usein halua näistä asioista puhua vaikka arvostan kyllä hänen tukeaan. Hänellä itsellään on kaksi suloista lasta ja molemmilla kerroilla on raskautunut helposti. Voi olla, etten tosiaan pysty ainakaan vielä täysin avoimesti hänelle lapsettomuudestamme puhumaan, mutta tuntuu kyllä ihan hyvältä, että hän haluaa tukea parhaansa mukaan. Saa nähdä mitä se sitten käytännössä tarkoittaa. Yritän kyllä ymmärtää senkin, ettei hän tosiaan itse tiedä miltä lapsettomuus tuntuu, joten täytyy yrittää vaan ymmärtää, jos hänkin sortuu niihin hyvää tarkoittaviin tsemppauksiin tyliin "Lopettakaa liika yrittäminen, niin kyllä te sitten onnistutte." Tulen sitten tänne avautumaan, jos alkaa liikaa ärsyttämään.