Mixuliini: Voi, kun mukavaa kuulla susta pitkästä aikaa. Oon kyllä tosi onnellinen, että teitä on noin onnistanut. Ihanaa kesää myös teidän koko perheelle. Se meidän pupuilukielto ei ole ihan täysin onnistunut, joten saa nyt nähdä...
Della: Harmi, että miehesi ei päässyt mukaan, mutta onhan tuo erittäin hyvä syy. Kiva, että uutiset oli noin hyviä ja nyt vaan toivotaan, että teillä pian tärppää.
Nine: Ei se meidän pupuilutauko ihan täysin ole onnistunut, mutta aika hyvin kuitenkin, jos tässä asiassa niin voi sanoa. Toivottavasti tuut sitten ultran jälkeen ilahduttamaan meitä ihanilla uutisilla. :) Oon kyllä teidänkin puolesta niin iloinen.
Gatusa: Jokos olet saanut lisää tuloksia? Toivottavasti nyt pian saisitte plussan ja tarvittaessa sitten apua sen raskauden jatkumiseen. Tsemppiä ja plussatuulia.
Marikki: Hyvä, että ootte saaneet sentään keskusteltua tilanteesta. Se on joillekin (niin kuin meillekin) vaikeaa. Useimmiten me jutellaan näistä asioista niin, ettei juuri silloin pystytä katsomaan toisiamme silmiin. Silloin se on ehkä vähän helpompaa... Mäkin välillä uskottelen itselleni, että ilman lapsia on parempi olla, mutta kai se on jonkinlaista itsesuojelua. Tai siis yrittää olla... Parhaiten se kyllä onnistuu junassa/bussissa pitkän työpäivän jälkeen, kun useampi kakara kiljuu naama punaisena.
Silloin on ihanaa tulla hiljaiseen kotiin ja olla vain itsekseen, mutta enköhän vaihtaisi sen hetkeäkään miettimättä toisenlaiseen elämään, jos voisin... Mulla on kanssa liikaa painoa, mutta onneksi noiden clomien aloittamiseen ei ainakaan täällä ole mitään painorajaa. Jos sitten jotain rankempia hoitoja tarvitaan, niin sitten asia on erikseen. Oon nyt kyllä jonkin verran saanut painoa pois ja taistelu jatkuu. Oon muutaman nutrilett-kuurin pitänyt ja lisännyt veden juomista ja vähentänyt hiilareita. Emmä karppaa, mutta sellaisia "höttöhiilareita" oon pyrkinyt välttämään. Yksi kaveri suositteli sellaista GoFatGo-dieettiä, jota oon ajatellut kanssa kokeilla. Se löytyy ihan ilmaiseksi tuolta netistä. Eihän se mikään pidemmän ajan ratkaisu ole, mutta tuollaisilla olen päässyt edes alkuun. Siellä lapsettomuuspolilla tarjottiin myös mahdollisuutta mennä keskustelemaan ravintoterapeutin kanssa ja voi olla, että siihenkin tarjoukseen vielä tartun. Toisaalta mulla on kyllä teoria tässä asiassa aika hyvin hallussa. Pitäisi vaan alkaa soveltaa sitä käytäntöön.
Clomit auttaa muniksia kasvamaan. Oon kuullut, että jotkut on saanu niitä ihan gynekäynnin yhteydessä. Seurantaa suositellaan juuri tuon takia, että muniksia voi kypsyä liikaakin ja monisikiöraskauden riski kasvaa. Tosin eipä kaikkia kuitenkaan seurata... Varmaan siihen vaikuttaa moni asia. Ja ei se meidän pupuilukielto ihan täysin ole onnistunut... Se on ollut yllättävän vaikeaa vaikka aiemmin on ollut ihan normaalia, että meillä on ollut taukoa pupuilusta. Kai se on niin että kaikki kielletty kiehtoo enemmän...
Ja mä yhä edelleen yritän huhuilla
Saiskia... Mitähän sinne oikein kuuluu...?
ON: Tuossa olenkin jo useammalle todennut, että ei se meidän pupuilukielto ole täysin pitänyt... Vähän hävettääkin, että niin on käynyt.
Ja syy on kyllä mun... Mies yritti kyllä saada mut tajuamaan tilanteen, mutta sen verran taisin käydä päälle, että luovutti sitten. Kyllä se mulle sanoi, että mitä jos sitten käy huonosti. Jos mulle vaikka käy huonosti... Onhan se mahdollista, mutta mä en kyennyt sitä siinä tilanteessa ajattelemaan. Kai mulla on ollut joku superovis, kun halut on olleet sitä luokkaa. Sunnuntai-iltana lisäksi alkoi melkoiset (ovis?)kivut ja vieläkin on outoja tuntemuksia ja alavatsa varsin hellänä. Saa nyt nähdä tuliko mokattua oikein kunnolla, mutta ketään muuta en voi syyttää kuin itseäni. Äitin kanssa, kun juttelin monikkoraskauksista, niin se totesi, että mä olen vielä niin nuori, että eiköhän mun kroppa kestäis. Ehkä tai sitten ei... Mä en enää tiedä mitä mä toivon nyt käyneen... Mä ehkä jopa pelkään enemmän sitä, ettei vieläkään ole tärpännyt vaikka tällaiseen typeryyteen sorruin... Nyt saattaa tulla liikaa yksityiskohtia jollekin, mutta se meidän pupuilu alkoi sellaisissa touhuissa, että ehkä sylki on päässyt hieman tuhoamaan niitä uimareita ja riskit on siksi pienemmät. Ainakin mä uskottelen itselleni niin. Sellaisia touhujahan ei suositella raskautta yrittäville... Ajatukset on nyt kyllä aika sekaisin. Toisaalta tunnen itseni tyhmäksi ja hävettää, mutta sitten kuitenkin toivon, että jos nyt vihdoin... Emmä tiedä... Mies kyllä vähän yritti vitsaillakin tällä asialla ja sanoi, että kyllähän hän toivoo urheilullista lasta, muttei sentään koko kelkkajoukkuetta kerralla... Oikeasti sekin taitaa kokea aika ristiriitaisia tunteita tästä meidän hairahduksesta. Voi kuitenkin olla, että mitään kamalaa ei tapahdu eikä meillä ole edes tärpännyt. Eihän se ollut kuin se yksi kerta ja kielto päättyy kokonaan jo huomenna. Tulipas taas oikein vuodatus, mutta kyllä mua mietityttääkin tämä tilanne...
Joskus ajattelin, että haluan, että olen saanut ainakin yhden lapsen ennen kuin täytän 30 v. Vähitellen alkaa tulla kiire, sillä huomenna täytän 29 v. Nykyään kyllä ajattelen niin, että toivon olevani edes raskaana ennen kuin täytän 30 v. Oikeasti sillä ei hirveästi ole väliä, kunhan vaan nyt joskus raskautuisin...