Pidemmän kaavan mukaan yrittäneet vol.2

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Eetuha
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mirmeli ,voi sua.
Älä mee nyt asioiden edelle,vaan koeta tuumia tästä hetkestä nyt hyvin.Tämä apu voi olla ainoa mitä tarvitte.
Kauheastihan noista puhutaan,ja varmaan sa pään pyörälle,mut jos tieto lisää tuskaa,on hyvä päättää missä määrin haluu tuskaantua.

Minä olen tehnyt sen puhelun nyt
Ensikäynti on varattu ensi viikon ke.Huono aika miehelle mutta toivon että voi järkätä asian,ja tottakai voi kun haluaa.
HUUUHH....
siis menkat ei oo ihan viel alkanu,mutta pyyhkies tulee jo punasta joten kyllähän ton tietää.
Sikäli iloinen fiilis,että ihan kohta aletaan selvittämään asioita,ja tää näin pikainen pääsy oli extra iloinen ylläri!
 
marikki hienoa että pääset noin pian selvitteleen asioita klinikalle aivan mahtavaa, mashaAllah. :) totta muuten tuo että tieto lisää tuskaa mutta välillä samaa tekee tiedottomuuskin...
 
Marikki: hienoa että.vihdoin uskalsit ja OTIT itseäs niskasta kiinni. Tsemppiä nyt käynnille! :) ja joo, tiedän etten saa mennä asioiden edelle ja pitäs edetä hetki kerrallaan mutta taidan olla ikuinen murehtija. Sain nykyisestä työpaikastani vakituisen toimen ja nyt jo murehdin sitä että jos työskentelen alle 2v ryhmässä syksyllä ja alkaa ivft niin kuormitan sillä muita olemalla kokoajan pois ja saako sillon edes rehkiä jne..äitini sanoi suorat sanat ja käski edes kerran ajatella itseäni. Ehkä mä vielä opin..

Gatusa: voin vain kuvitella kuinka rankkaa sulla on siellä kun täälläkin koen itseni yksinäiseksi tämän asian kanssa. Ei ole ketään ketä ymmärtäisi tai siltä musta tuntuu. Toivon puolestanne että matkalainen on se The Matkustaja! :)

Myyh: mulla on sellanen olo että eristäydyn jo ympärillä olevista ihmisistä. En käy missään juhlissa kun olo on kurja ja koen etten kuulu joukkoon. En voi rillutella kuin muut, en ole äiti, en ole sinkku, en ole raskaana, en ole parisuhteessa johon ei toivota/odoteta vielä lapsia.. En halua tästä puhua enkä vieraille jutella. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Loukksvimmat/ajattelemattomat kommentit on tulleet kavereilta. Eka Klinikkakäynti myös avartaa näkemystä ja tuo toivoa. Olkoon onni puolellanne :)
 
Pitäiskö sun Mirmeli sitten varoitella pomoa näistä muutoksista? Minähän en noista hoidosita mitään tiä,mutta sen tiiän että alle 2v osastolla (oletan että pk:ssa) toimiminen on melkolailla fyysistä duunii...olen samaa mieltä äitisi kanssa...ja siis ylipäänsäkin,oon miettinyt usein että ketä se palvelee jos ei tee niinkuin sydän käskee,taikka toimi sen eteen että omat unelmat toteutuu?
Aika harva työnantaja/pomo tmv voi sulle tuottaa hyväksynnälläänkään samaa iloa mitä oman unelman toteutuminen...tarkoitin,kirjoittaen surkeaa suomea...että "työt odottaa" .Monet elää elämäänsä juuri tuossa "pelossa" että mitä mun työlle käy,miten mun taloudelle käy...mut jos jäät miettimään vanhana miten sun vauvahaaveen kävi,niin mikä on tärkeintä.
En mä osannut sitä edelleenkään selittää :D

Ai niin,on pitänyt kysyä monesti,et kehtaatteks raottaa salaisuuden verhoa kertomalla ikänne ja mistäpäin ootte :)
 
Marikki: ihan hyvin sai selkoa! :D en nyt ainakaan vielä puhu mitään.. Sen näkee sitten kesäkuussa mihin me tämän asian kanssa joudutaan. Mutta luulen että oot oikeassa, pitää ajatella että tämä on ainutlastuinen tilaisuus ja unelmien toteutus. Ei meiltä enää puutu kuin se vauva <3 ja uskallan kertoa että olen 25v ja ettei nyt liian kohdistukseen meeee niin sanotaan että olen Varsinais-Suomesta :)
 
kiitos mirmeli, inshaAllah kaikki on hvin ja pikkunen pysyy matkas joulukuulle :) toivon täydestä sydämestäni että saat plussan tästä inssistä ja tammikuussa pienokaisen syliin inshaAllah.
 
Marikki; mahtavaa kun saitte nopeasti ajan!! Nyt alkaa asiat selkeytymään :) Sillon ku me soitettiin väestöliittoon niin sieltä saatiin kans nopasti aika ja itselle iski joku paniikki. Siis tuli kamalat pelot että jos sieltä sanotaankin mulle että unohda koko juttu, ei sun kropalla enää mitään lapsia tehdä (mulla siis ikää 39). Hirmu ystävällisiä ja ihania ihmisiä siellä on ollut. Ja se on plussaa että voi koska tahansa soittaa sinne jos joku asia vaivaa mieltä ja aina saa vastaukset.

Mirmeli; musta myös tuntuu että oon nyt elänyt ainoastaan täs asian ympärillä. Kyttäystä mitä voi syödä, mitä pitää syödä, kalenterin kyttäämistä yms yms. Ja ne pettymykset... välillä tuntuu että on aivan loppu henkisesti koko asian takia. En pysty puhumaan tästä muualla kun ei olla kerrottu että yritetään, en jaksais niitä kysymyksiä joko joko nyt... ja ihmiset päästää välillä niin typeriä sammakoita että haluan välttyä niiltä.
 
Myyh: mekin pimitettiin yrittämistietoa yli 2v, se on meidän asiamme mutta kun hoidot todella alkoi niin ollaan kerrottu, lähinnä vanhemmille ja läheisimmille kavereille. Min myös töissä, koska mulle on helpompaa kertoa kuin yrittää esittää ettei mitään ole ja valehdella polikäynneistä. Mulla oli aluksi myös pelko että ihmiset alkaa kyselemään jokonyt, eikö vieläkään mutta itseasiassa kun he saivat tietää meiltä ei enää kysutä! Mitä kuuluu ja kuinka voidaan on ne pääkysymykset ja nekin tulee äideiltä. Heidän kanssaan ollaankin avoimimpia mutta aika varovaisia silti. No kerran purskahdin itkuun äidilleni kun kyseli joatain eitähänliittyvästä jotain mutta olin vaan niin rikki ja väsynyt että padot aukes.
 
Tänäänhän Se vuoto sit alkoi,aivan pilkulleen kierron mukaan.eli Se on totta nyt,alkaa kartoitus miten meitä vois auttaa.Tää porukka saa nyt Viel lisää odotuksia kun jotenki tuntuu et vertaistuen tarve kasvaa,fiilis on ku "herran kukkarossa" joten jos jossain niin tässä porukassa <3

Myyh missä vaikutat?

Me ollaan kans pimitetty yrittämistieto,vain nettikamut oikeastaan tietää.Äidille yritän kiemurtaa vastausta kun kyselee "ethän enää..." hän näkee Niin suuret riskit ja sanoo ettei kannata sen takia tehdä muista äidittömiä (pelkää mun kuolevan tms) Mutta oon sanonut tähän elämänkatsomukseeni viitaten että meille on tulossa vielä yksi,ja hänet me otetaan tänne maan päälle kyllä,maaperheeseemme.

Sent from my Lumia 925 using Tapatalk
 
Marikki, pahoittelut menkoista. Mutta nyt pääsette selvittämään asioita ja saatte aivan varmasti apua :) Oulun seudullahan minä oleskelen.

Mulla tuo luge tekee oireita. Kohtua jomottaa joka päivä ja nyt tullu pari finniä naamaan ja mulla ei ole oikeastaan kosaan ollut finnejä ja parina päivänä ollu väsymys. oon ite nyt ollu aika rauhallinen ja ajatukset ollu lähinnä siellä tulevassa klinikka käynnissä. Mies sitten tännän alkoi kyseleen että koska sitä testiä saa tehdä. No, ei sitä kannata tehdä ku ens viikon puolenvälin jälkeen jos ei menkat ala.
Mies teki tänään ihanan yllärin. Soitti mulle töistä ja sano että hän on järjestellyt tässä sulle yllätystä että alappa katteleen syksyksi meille viikon lomamatkaa jonnekkin lämpimään. Sano että oon niin paljo stressannu tätä yrittämistä että on jotain mukavaa mitä odottaa.
 
Marikki: Pahoittelut menkoista :( Ja tervetuloa tänne "herran kukkaroon". Täällä me ollaan sinua varten aina vaan enemmän, ihan niin paljon kun tarvitsee :) Mä olen yllättävän avoin tästä asiasta ja ei niin läheisessä piirissä voin paukauttaa ihan sponttaanisti että johan tässä yritetään.. ehkä lähinnä niissä tilanteissa jos joku paukauttaa että "ootkos raskaana kun noin juokset vessassa". Mutta silloin olen kovin välinpitämätön asiaa kohtaan, salaan sen pahan olon kaikilta ja voin vastata robottimaisesti kysymyksiin, mikä tapahtuu silloinkin kun joku läheinen kysyy vointia. En pidä tätä enää niin salaisuutena, en nää mitään järkeä. Jos joku alkaa liikaa kyselemään niin olen sanonut etten halua puhua asiasta ja kerron sitten kun koen sen hyvänä.

En tiedä onko muut kokeneet samaa mutta mulla on hoidot ja ehkä lähinnä noi hormonien haittavaikutukset tehnyt sen etten koe olevani oma itseni. Tuntuu etten tunne itseäni enää lainkaan :sad001 Tuntuu kuin olisin ihan eri ihminen.. Kokoajan kannan huolta käyttäytymisestäni, kierrokset nousee 0-100 sekunninmurto-osassa ja sitten kannan murhetta kuinka olinkaan niin tulinen ihan turhasta.. En oo enää se ilonen, reipas, rempseä kaikkien kaveri mikä olin ennen.. Ehkä tässä kriisin keskellä sitten vain tutkiskelee itseään enemmän. Tä tuli vaan mun mieleen kun tehtiin töissä temperamenttitestejä niin oli todella vaikea vastat kysymyksiin. Koin olevani jonkinlainen persoona tietyssä tilanteessa mutta sitten aloin miettimään etten ole ollut sitä kuitenkaan enään pitkään aikaan.. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan..
 
mirmeli kaikki mitä joudut käydä läpi ja viel päälle noi hormonit yms tekee sitä että ihminen muuttuu väistämättä. lääkkeillä on omat vaikutuksensa käytökseen, huomattu iteki aikoinaa mut sit ku oot joutun kokemaa paljon ni se muuttaa ihmistä kans. muista että me ollaa täällä sinua varten kans eli sen ku purkaat pahan olon ja kaikki tunnot meille täällä ja halutessas voit mulle esim myös yv:llä laittaa jos siltä tuntuu.
 
Gatusa: kiitos :) Tiedäthän että nuo sanasi koskevat myös sinua ja kaikkia muita meitä! :) Ja mua saa kans heittää yv:llä jos siltä tuntuu! Kiitos kun sanoit nuo asiat, oon huonolla omallatunnolla pistänyt paskan käyttäytymiseni hoitojen piikkiin vaikkei kauhean moni sitä ymmärräkkään, paitsi mieheni tietty. :rolleyes:

Muoks: Näkyykö teilläkin tuo ns. allekirjoitus kaksipalstaisena?? Mulla heittelee miten sattuu.

Ja kokeilen tikulla jäätä, Sleepwalker kuinka hurisee???
 
jep sama ongelma, oletan että johtuu ilmestyneistä mainoksista :)

kiitos mirmeli oot ihana :) tiäkkö mä voin sanoa et en minäkää sillo ku joutun vetää hormonikuurei ni ollu aina just samanlaisia fiiliksiä, 0-100 alta aikayksikön sit äksyilly ja parkunu jne. ja sit viel ne monet keskenmenot on jättän jälkensä. mulla vuosi 2004 oli kyl sellai painajainen etten ikinä unoha ku rv 19+6 jouduin synnyttää ja pari viikkoo siitä mun mummi kuoli. en vuotee voinu olla lähelläkää hautausmaata ja pelkkä sen näkeminen sai mut itkee valtoimenaan. kärsin anemiasta km jälkeen ja jouduin käymää koululla ja mun äiti talutti mua että pystyn liikkumaan, olin valkonen ku lakana. onnistuin kuitenki kaiken henkisen sekamelskan keskellä valmistumaan lukiosta. aika kovia muutenki kokenu nuoruusvuosina joihin en ala meneen mut pahimmat asiat mitä naiselle voi tehä kuuluu tähän tarinaan. sit esikon sain ja kasvatin yksin ja lopulta tapasin mieheni kun olin kääntynyt islamiin, mentii naimisiin ja nyt 6. kertaa yritetää lasta. mies on joutun näkemää mun monien hormonikuurien sivuvaikutuksia, joutun näkee keskenmenon tuskan todella monta kertaa, nähny komplikaatiot kaavinnan jälkee ja sen kuinka oon ollu iha veressä sairaalassa ja jopa hänen porukoilla ku vuotanu ku härän kurkku. ja vaikka olenki ollu välil niin kauhee ihminen häntäki kohtaa ni silti hän haluaa viettää elämänsä mun kanssa.

mitä tässä yritän kertoa oman tarinan kautta on se että vastoinkäymiset ja hormonit yms vaikuttaa ihmiseen väkisinki, ei kukaa ole samanlainen koko elämää. elämäntilanne ja stressikin vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen ja paras tapa selättää on se että puhuu asioista. mulla ei ollu ketää kelle puhua sillo ku pahimmat asiat tapahtu ja kun mieheni kans koin ekan keskenmenon mun äiti oli onnellinen asiasta. nyt kun ootan taas lasta ni hän hiljalleen sulattaa asian ja hyväksyy vaikkei iloinen olekaan.
 
Huh,alkoi just hirvittää..muhun vaikuttaa mun omatki hormoonit ihan sikana,eli pms raivotar...huh.kun sekin on mulla rajua,oon ihan kauhee angstikana,niin sit Viel lisähormoonii tähän runkoon....
Pillereit söin nuorena,viimeisen kerran lopetin ne 18,5 veenä,sit 19v syndet bailattii ja olinki raskaana sen jälkee.sen koommin en o synteettistä hormoonii ottanu,mutta oon tosi lääkeherkkä.Tai siis oonhan lääkkeellisis tyhjennyksis saanu sen mifegynen,joka tehny itessää jo isot oireet....
Noooo,kohti haasteita vaan.Mä oon Sellanen että kun mulle annetaa tollanen vuori ylitettäväks,niin käyn kiinni ja lujaa.Toivon etten ala oottaa liikoja...

Mä en muissa ketjuissa ees kirjoita eli "tunnen" vaan teidät :)

Haha,keitin puurotki levyllä kun täs keskittyneesti puhelinta näpytän.

Mukavaa viikonoppuu kaikille!

Sent from my Lumia 925 using Tapatalk
 
marikki sä teit aamulla tänää suunnillee samaa mitä minä eilen sit :) kiva että mein kans on mukava kirjotella, iteki tunnen itteni todellaki pitkäkaavalaiseks tavallaa.
tsemppiä ja nautihan viikonlopusta :)
 
Noniin naiset, nyt testaillaan mobile appia :)

Sulla on Gatusa rankkoja juttuja takana, olet todella vahva nainen :) tuollsisia asioita ei pitäisi kenenkään kokea ja vielä monin kerroin. En ymmärrä miten äitisi on voinut iloita rankasta kokemuksesta. On tuntunut varmasti pahalta :( mutta ehkä hänenkin asenteensa muuttuu kun saa uuden ihanan lapsenlapsensa syliin :p kiitos kun avauduit kokemuksistasi. Ehkä kestän itseäni tämän jälkeen hieman paremmin :) ympärillä olevat ihmiset, ketkä tästä joutuu kärsimään, tuskin ymmärtävät joten töissä yritän pitää tuuletukset pieninä. Aina siihen ei vain pysty itse paljoa vaikuttamaan.:cool:

Marikki: näemmä olen myös hieman herkkä vaikutuksille. Sain haittavaikutuksia joita oli tullut yhdelle sadasta tai olivat melko harvinaisia. Mahtipontisia migreeneitä on tullut tällä letrozolilla mutta mielen vaikutukset ovat olleet kevyempiä, ilman en kuitenkaan ole selvinnyt. Varmasti tämä suru ja hämmennys tekee.osansa. Clomifenien kanssa oli kamalaa, mulla oli todella paha olla itseni kanssa ja olin alkupäivät aivan poissa tolaltani. Kuohuja ei pystynyt kontrolloimaan lainkaan. Välillä juoksin töissä vessaan itkemään ja muutenkin hillitä paljon. Olin ihan poissa itsestäni. Sen puolesta oli hyvä että lääkkeet vaihtui mutta tuntuu että clomit oli tehokkaammat ja selkeämmät vastetta katsoen. Mutta älä murehdi nyt tulevaa, kyllä ne kestää, hyvän asian puolesta :)

Ja mitä muihin palstoihin tulee, en minäkään muualla notku kuin täällä. Yritin lapsettomuus puolella olla mutta siellä oli hiljaista ja vähän eri meininki muutenkin :p

Eetula: Miten menee? :)


Sent from my GT-I9000 using Vau Foorumi mobile app
 
Mirmelille ihan ohi aiheen,onko sulla tämä Tapatalk app käytössä vai joku muu? Tän saa kai kaikkiin luureihin.

Minusta nää vau-foorumin jutut on aika hiljasii,ylipäänsä,mut onneks täs ketjussa on eloo ja onneks voidaa puhuu muustakin ku vain siitä odotuksen odottamisesta.ja kiva että tutut ei jätä tätä vain raskautuu <3

Mä oon edelleen ryhmässä (ollaan siirrytty kyllä jo faceen) jossa oli toiselta palstalta keskenmenoja kokeneita kuumeilijoita,sit me kaikki onneks raskauduttii ja siirryttii facee höpiseen.siit on jo 8 vuotta!!!!!!

Sent from my Lumia 925 using Tapatalk
 
Ei ku tä on Vau Foorumin mobile app :D saa Google Playsta anroidille tai iTunesta iphonelle :p

Sent from my GT-I9000 using Vau Foorumi mobile app
 
mirmeli eipä mitään, tiedätkö nää mun kokemukset on muokannu minuaki ihmisenä ja välil on ollu niitä vaikeita aikoja ku tuntuu ettei jaksa mitää ja etenki hormonikuurin aikana ja keskenmenon jälkeen. systeemit iha sekas ni ollu sellai et mies on katton et nyt paras kuunnella ja yrittää saada rauhotettua emäntä ettei se tee mitään. kuitenki niistäki kuohunnoist ja kriiseist on selvitty alhamdulillah.
ja minä aloin just ennen plussaa jo hautaamaa toiveita lapsesta ku saatii ne uutiset ku ei ol varaa mihinkää icsi ja ivf hoitoihin ni sit tuliki plussa puskista. joten ei pidä luovuttaa asiassa, ei se ol pelkästää lääkäreistä kiinni näin minä tuumin, kuten koraanissa uskovien suurassa sanotaan "yksikään nainen ei ole raskaana Hänen tietämättään eikä yksikään nainen synnytä Hänen tietämättään." joten enemmän se on Jumalan käsissä kuin lääkäreiden. me kun saatii huonot uutiset ni samalla kuulin et miehen serkku vei vaimonsa klinikalle kohdun poistoon ilmeisesti koska ei halua enempää lapsia, heillä on muistaakseni 2-3 lasta. vaimo tietenki suostu tähän operaatioon. voit kuvitella miltä se tuntu kuulla.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top