voi Mirmeli, älä luovu toivosta! ja tää ketju on just sellanen, mistä saa tukea riippumatta siitä, onko raskautunut vai odottaako vielä plussaansa. minäkin toivon, että inssi toteutuu, muussa tapauksessa hoidat kropan kuntoon et sit ensi kierrossa, jos nyt ei pystytä tekee. ja mä pidän kans teitä täälläolevia kyl melkein kavereina, vaikkei tunnetakaan, mut enemmän mä tänne oon vuodattanu ku kellee kaverille ikinä, tai edes miehelle. sillon, kun itse odottelin plussaa, tuntui välillä olo niin ahdistuneelta, etten voinut puhua siitä kelleen face-to-face enkä varsinkaan kertoa niistä pettymyksistä ja turhautumisista. ehkä mun sisko oli sellanen kuka ymmärsi, ei hällekään ollut helppoa tulla raskaaksi. siksi en varmaan osaa tai edes yritä päästää täältä irti ja tuntuu välillä, etten enää osaa suhtautua (vaikka mulla nyt toinen jo tulossa) normaalisti ihmisiin, jotka tulee naps vaan raskaaksi, kun itse tietää, miten kamala se pitkän yrittämisen tie on ja miten sitä vieläki pelkää et jotain pahaa käy ja sit ollaan taas nollassa.