Marikki: Pahoittelut tädistä. Toivottavasti toi työhomma vie ihan mukanaan sillai positiivisessa mielessä ja saisit ihan muuta ajateltavaa.
Mäkään en haluaisi haluta omaa lasta, mutta minkäs teet, kun tuntuu siltä, että jotain puuttuu...
Täytyy vaan toivoa, että se aukko vielä täyttyy. Jollain...
Gatusa: Mä lähettelen sinne... Hhmm... Sanotaanko vaikka hyvää energiaa. :) Ne on mun pienia "rukouksia" (en osaa niitä sen tarkemmin kuvata) sen puolesta, että sulla menee tämä raskaus niin kuin pitääkin.
Ja käy toki kertomassa kuulumisiasi täälläkin.
Jaica: Toivottavasti se kysta on nyt hävinnyt eikä pääsiäinen sotkisi pistoshoidon aloittamista. Tsemppiä.
Myy: Plussatuulia sinne. Toivottavasti kesä toisi monen monta plussaa...
Hehel: Hienoa, että ootte saanut kotona keskusteltua hoidoista. Ne on kovin vaikeita asioita, mutta koska sitä toisen tukea tarvitsee, pitää yrittää päästä yhteisymmärrykseen. Toivottavasti kuitenkin plussaisitte ennen rankempia hoitoja.
Sissi: Pahoittelut tädistä. Tsemppiä uuteen kiertoon.
Starr: Tervetuloa joukkoon. Toivottavasti et joutuisi kovin kauaa täällä roikkumaan.
Mä kanssa taistelen painoni kanssa.
Ollaan nyt siirtymässä OI-hoidoista yrittämään IVF:n avulla ja sen takia munkin pitäisi saada painoa pois... Meillä yritystä kohta jo neljä vuotta takana. Mutta vaikka meillä nyt siis on edessä tauko hoidoissa, niin en mä kokonaan ole vielä luovuttanut. :)
ON: Mä olin vielä lauantaina siinä uskossa, että mun pitää odotella ensi viikonloppuun ennen kuin kannattaa alkaa edes pohtimaan miten on mahtanut käydä... No, eilen sitten alkoikin tuhru vaikka oli dpo 7 tai 8.
Kai mä jo siinä vaiheessa tajusin, että tuskin meillä on tärpännyt vaikka kyllähän mä vähän vielä toivoa elättelin... Tänään alkoi ihan kunnon vuoto.
Jostain syystä siis mulla tällä kertaa jäi luteaalivaihe varsin lyhyeksi. Nyt meillä sitten alkoi tauko hoidoista. Jospa mä ihan oikeasti pystyisinkin unohtamaan yrittämisen aikalailla kokonaan. Emmä täältä varmaan osaa pysyä pois ja aion lukea sen Ihmeet tapahtuvat muille -kirjan loppuun, mutta en tikuta ovista tms. Vähän kai kuitenkin pitää kiertopäiviä laskeskella, että pysyy sitten kartalla miten käy kierron säännöllisyyden... Mulla on taas aika ristiriitaiset fiilikset. Jotenkin oudosti on tosi rento olo, kun ei tarvitse kytätä kiertopäiviä, mutta toisaalta myös tosi surullinen. Itku on välillä varsin herkässä.
Jos ei mitään ihmettä tapahdu, niin meillä on edessä IVF-hoidot. Keskiviikkona meillä on neljäs hääpäivä ja se tarkoittaa sitä, että myös yrittämisen aloittamisesta on ihan kohta neljä vuotta...
Reilun kahden kuukauden päästä mä täytän 30 ja se luultavasti tulee olemaan varsin vaikea hetki, kun todella iskee päin näköä se, että mä en ole edes raskautunut ennen kolmeakymppiä vaikka mä aina kuvittelin olevani jopa äiti ennen sitä.
Onhan siihen vielä pieni mahdollisuus, mutta emmä jaksa enää siihen uskoa... Emmä vielä ole kokonaan luovuttanut, mutta tollaset "rajapyykit" erityisesti muistuttaa meidän tilanteesta...