Pidemmän kaavan mukaan yrittäneet vol.2
- Ketjun aloittaja Eetuha
- Aloituspäivämäärä
Mirmeli
Sukkela juttelija
Kuinkas Gatusa siellä jaksellaan?
Oon tänään lukenut sitä kirjaa josta hehei puhui, Ihmeet tapahtuvat muille. Ja kieltämättä kyllä osuu ja uppoaa. Joku on saanut kirjoitettua tän kaiken paperille ja lyönyt tunteet sanoiksi. Suosittelen lukemaan, vaikka vähän kirpaisisikin. :)
Muoks: Se piti sanoa vielä että, jotenkin tämän mun eilisen tunteenpurkauksen jälkeen, tä koko juttu aukes ihan eri tavalla. Tä koko prosessi tuli jotenkin lähemmäs. En osaa selittää miten mutta ihan kun olisin herännyt johonkin todellisuuteen yhtäkkiä. On rauhallinen olo. Haikea ja surullinen, mutta rauhallinen. Me ollaan lapsettomia.
Oon tänään lukenut sitä kirjaa josta hehei puhui, Ihmeet tapahtuvat muille. Ja kieltämättä kyllä osuu ja uppoaa. Joku on saanut kirjoitettua tän kaiken paperille ja lyönyt tunteet sanoiksi. Suosittelen lukemaan, vaikka vähän kirpaisisikin. :)
Muoks: Se piti sanoa vielä että, jotenkin tämän mun eilisen tunteenpurkauksen jälkeen, tä koko juttu aukes ihan eri tavalla. Tä koko prosessi tuli jotenkin lähemmäs. En osaa selittää miten mutta ihan kun olisin herännyt johonkin todellisuuteen yhtäkkiä. On rauhallinen olo. Haikea ja surullinen, mutta rauhallinen. Me ollaan lapsettomia.
Muokattu viimeksi:
Hei Mirmeli,
Mulle tolla kirjalla oli kanssa aika suuri vaikutus, omat (tähän astiset) vastoinkäymiset ei tuntunut enää niin maailmaa suuremmilta. Elämässä on sitä muutakin. Aloin ton kirjan lukemisen jälkeen googletella lapsettomuuden hyväksymisestä. Varasin itselleni just vyöhyketerapian, yritetään saada tämä jännittynyt ja stressaantunut kroppa ja mieli rauhoittumaan. Kyllä se elämä voittaa...tavalla tai toisella..
Mulle tolla kirjalla oli kanssa aika suuri vaikutus, omat (tähän astiset) vastoinkäymiset ei tuntunut enää niin maailmaa suuremmilta. Elämässä on sitä muutakin. Aloin ton kirjan lukemisen jälkeen googletella lapsettomuuden hyväksymisestä. Varasin itselleni just vyöhyketerapian, yritetään saada tämä jännittynyt ja stressaantunut kroppa ja mieli rauhoittumaan. Kyllä se elämä voittaa...tavalla tai toisella..
Mirmeli
Sukkela juttelija
Olet oikeassa. Kirjalla on suuri vaikutus. Herätti todella. En ole vielä valmis hyväksymään lapsettomuutta mutta aloitan sillä että yritän hyväksyä tämän pitkän tien saadaksemme lapsen. Ehkä jonain päivänä meillekin tulee se seinä vastaan ja asia on vain hyväksyttävä ja mentävä eteenpäin. Ei tiedä. Ja kyllä sitä miettii että mitä jos, mitäs jos me ei koskaan saadakkaan sitä lasta..? Ajatus raskaudesta, saati lapsen syntymä on mulle niin kaukasta, täysin vieras ajatus.
Se mitä kirjoittaja puhui peloistaan miehen menetyksestä ja siitä että hän kokee vievänsä mieheltään mahdollisuuden olla isä, ovat niitä asioita joita olen miettinyt paljon. Mieheni on ainoa lapsi ja tiedän kuinka tärkeä oma lapsi hänelle on. Ja mitä jos hän "kyllästyy" minuun, lähtee hakemaan onneaan muualta. Mitä jos matkan varrella vain vahvistunut suhteemme ei kestäkkään..? Tai mitä jos onnistutaan mutta sitten tapahtuukin jotain ja jäädään yksin? Sanoin joskus miehelle, että jos lapsen hintana on meidän suhde, en ole siihen valmis, tarkoituksena on tehdä tämä yhdessä, ei niin että kumpikin jäädän yksin. No nä on näitä minun omia mietteitä, ne vaan heräsi kirjan myötä.
Se mitä kirjoittaja puhui peloistaan miehen menetyksestä ja siitä että hän kokee vievänsä mieheltään mahdollisuuden olla isä, ovat niitä asioita joita olen miettinyt paljon. Mieheni on ainoa lapsi ja tiedän kuinka tärkeä oma lapsi hänelle on. Ja mitä jos hän "kyllästyy" minuun, lähtee hakemaan onneaan muualta. Mitä jos matkan varrella vain vahvistunut suhteemme ei kestäkkään..? Tai mitä jos onnistutaan mutta sitten tapahtuukin jotain ja jäädään yksin? Sanoin joskus miehelle, että jos lapsen hintana on meidän suhde, en ole siihen valmis, tarkoituksena on tehdä tämä yhdessä, ei niin että kumpikin jäädän yksin. No nä on näitä minun omia mietteitä, ne vaan heräsi kirjan myötä.
Mä kysyin mieheltä aikaa sitten... mitä jos en tuu raskaaksi? haluaako hän mennä ja löytää ihmisen jonka kanssa hän saapi perheen. Mies suuttui ja vastasi "onko käynyt mielessä että haluan sun kanssa sen perheen?" asiasta ei ole enään sen jälkeen puhuttu. 
Ps. meidän piti mennä naimisiin 29.11.2014 mutta sattuneesta syystä sitä lykätään vuoteen 2015
ja mennään kyllä syksyllä maistraatissa naimisiin mutta juhlat sitten ens vuonna
kun mä voin taas juhlia 
Ps. meidän piti mennä naimisiin 29.11.2014 mutta sattuneesta syystä sitä lykätään vuoteen 2015
ja mennään kyllä syksyllä maistraatissa naimisiin mutta juhlat sitten ens vuonna
kun mä voin taas juhlia 
Gatusa
Seurustelun sensei
sissi onnea tuon etapin valmiiksi saamisesta (kutsujen lähetys), seuraava etappi onkin jo varmaan alotettu kans :)
eetula voitha sä pienimuotoiset iha perheen kesken eli ns illanistujaiset maistraatissakäynnin jälkeen mut sit se varsinainen hääjuhla ensi vuonna :)
mitä tulee noihin yrittämis asioihin ni onha se hyvä puhua asiat aina halki ni tietää missä mennään :)
eetula voitha sä pienimuotoiset iha perheen kesken eli ns illanistujaiset maistraatissakäynnin jälkeen mut sit se varsinainen hääjuhla ensi vuonna :)
mitä tulee noihin yrittämis asioihin ni onha se hyvä puhua asiat aina halki ni tietää missä mennään :)
Akirammm01
Puuhakas puhuja
Moi moi,muistaaks kukaa?Tääl ollaan,suht toivonsa menettäneinä kylläkin.
Onko tääl muita jotka reippaasti ylipainoisia?
Mitä on sanottu jos olette käyneet hoidoissa jne?
Me edelleen vaan pähkätään,ei osata ottaa askelta.No,raha on suurin syy,myönnän.Meiltä ei onnistuis mikään 330e pakastusjuttu,varmaan joku satasen lääkärikäyntikin,niin ei tarvis kuukautee kenenkää käyä lääkäris enää.
Pohdin ja yritän....yritän lopettaa tän toivomisen.Antais olla.Että teki tällaisen tempun sitten viimeistä vauvaa yrittäessä.Ois vaan saatu se ja asian ois voinut jättää siihen.
Kirjoitin jotain varmaan viikko sitten,muten postannut.Yrittäny suojella itseään menemästä turhan syvälle enää,kun jo silleen päästämässä irti.
Hyvä että täällä myös kivoja kuulumisia ultrista jne!!!!
Mirmelin mies kyllä tosiaan sen klassisen miehen kommentin heittänyt.Pikkusen samaa omakin koettaa tarjoilla,kunnes suutun ja rääyn että ikö se tajua että tää on kokonaisvaltainen asia MULLE,eikö se ookkaan SULLE?Mut miehet ei elä sitä niin,me funtsitaan kaikenmaailman ovistikkujen kanssa vessassa,tarkkaillaan kiertoo,tunnetaan kaikki jutut kehossa,miehen osuus on tässä kohtaa aika pieni.
Jaicalla ollut kyl karsee lekurikäynti
Kaikista ärsyttävistä on,jos kokee ettei asiat edisty.Se on mulle se kaikista hankalin kohta,kaikessa.
omasta kierrosta sen verran että mulla ei oo ovista näkynyt tässä kierrossa,kp 27 tänään.Normaalikierto 32,mutta tässä 3kk sisään ollut 1 minikierto 26pv ja 2 megakiertoo 40+ päivää,niin että PIIP,miusta jo nuo on sellasii joiden takia VOIS mennä gynelle,mutta kun...en kehtoo.Painan liikaa.Vaikka oon nyt 3 vko diettaillu,niin mitään ei oo tapahtunut.
MACAjauhe on karseaa,alkuun pysytin ottaa sitä,enää en.Voishan ton kokeilla laittaa vaikka maitorahkaan,sekun on ilman sokerii joka tapauksessa jäätävän kamalaa,niin menis samoilla irvistelyillä.Pakko hommata macaa tabuina,jotta voi niitä ees syyä.Jos niistä ois jotain iloo makkarin puolella,ois tervetullutta.Meillon kyl nii kuollutta,eikä oo tarvinu ees aktivoituu kun ei oo ovisplussaakaa näkyny.
Valitan tästä omanapa viestistä.
Ois kiva kumminkin kuulua johonkin porukkaan tämän asian tiimoilta,joten yritän pysyy mukana täällä :)
Jaksamista,voimia kaikille !!!
Onko tääl muita jotka reippaasti ylipainoisia?
Mitä on sanottu jos olette käyneet hoidoissa jne?
Me edelleen vaan pähkätään,ei osata ottaa askelta.No,raha on suurin syy,myönnän.Meiltä ei onnistuis mikään 330e pakastusjuttu,varmaan joku satasen lääkärikäyntikin,niin ei tarvis kuukautee kenenkää käyä lääkäris enää.
Pohdin ja yritän....yritän lopettaa tän toivomisen.Antais olla.Että teki tällaisen tempun sitten viimeistä vauvaa yrittäessä.Ois vaan saatu se ja asian ois voinut jättää siihen.
Kirjoitin jotain varmaan viikko sitten,muten postannut.Yrittäny suojella itseään menemästä turhan syvälle enää,kun jo silleen päästämässä irti.
Hyvä että täällä myös kivoja kuulumisia ultrista jne!!!!
Mirmelin mies kyllä tosiaan sen klassisen miehen kommentin heittänyt.Pikkusen samaa omakin koettaa tarjoilla,kunnes suutun ja rääyn että ikö se tajua että tää on kokonaisvaltainen asia MULLE,eikö se ookkaan SULLE?Mut miehet ei elä sitä niin,me funtsitaan kaikenmaailman ovistikkujen kanssa vessassa,tarkkaillaan kiertoo,tunnetaan kaikki jutut kehossa,miehen osuus on tässä kohtaa aika pieni.
Jaicalla ollut kyl karsee lekurikäynti
Kaikista ärsyttävistä on,jos kokee ettei asiat edisty.Se on mulle se kaikista hankalin kohta,kaikessa.
omasta kierrosta sen verran että mulla ei oo ovista näkynyt tässä kierrossa,kp 27 tänään.Normaalikierto 32,mutta tässä 3kk sisään ollut 1 minikierto 26pv ja 2 megakiertoo 40+ päivää,niin että PIIP,miusta jo nuo on sellasii joiden takia VOIS mennä gynelle,mutta kun...en kehtoo.Painan liikaa.Vaikka oon nyt 3 vko diettaillu,niin mitään ei oo tapahtunut.
MACAjauhe on karseaa,alkuun pysytin ottaa sitä,enää en.Voishan ton kokeilla laittaa vaikka maitorahkaan,sekun on ilman sokerii joka tapauksessa jäätävän kamalaa,niin menis samoilla irvistelyillä.Pakko hommata macaa tabuina,jotta voi niitä ees syyä.Jos niistä ois jotain iloo makkarin puolella,ois tervetullutta.Meillon kyl nii kuollutta,eikä oo tarvinu ees aktivoituu kun ei oo ovisplussaakaa näkyny.
Valitan tästä omanapa viestistä.
Ois kiva kumminkin kuulua johonkin porukkaan tämän asian tiimoilta,joten yritän pysyy mukana täällä :)
Jaksamista,voimia kaikille !!!
_sissi
Puuhakas puhuja
Minunkin isä on pilevn reunalla. Kuoli kun olin 12-vuotias. 
varsinkin näin häiden alla olo välillä vähän haikea kun tottakai toivois että oma isä saattais alttarille. mutta onneksi tulevan appiukon kanssa on hyvät välit niin se on vähän niinku varaiskä 
Marikki: ihanaa kuulla sustakin! uskon että on kynnys mennä sinne gynelle, mutta olo on varmasti helpottuneempi kun oot sen hoitanu pois alta.
täällä kp 8 ja malttamattomana jo oviksen oottelua.
varsinkin näin häiden alla olo välillä vähän haikea kun tottakai toivois että oma isä saattais alttarille. mutta onneksi tulevan appiukon kanssa on hyvät välit niin se on vähän niinku varaiskä Marikki: ihanaa kuulla sustakin! uskon että on kynnys mennä sinne gynelle, mutta olo on varmasti helpottuneempi kun oot sen hoitanu pois alta.
täällä kp 8 ja malttamattomana jo oviksen oottelua.
Mirmeli
Sukkela juttelija
Moi moi Marikki! Just yks päivä mietinkin että mihinkä oot mahtanu kadota, mutta mukava huomatta ettet kauas ainakaan! :) Rohkeesti vaan gynelle, mites jos menisit ihan julkiselle lääkärille kierron epäsäännöllisyyden vuoksi? Kiitos kun ymmärrät ja onneksi miehenikin on jo ymmärtänyt yskän. Silti harmittelee vielä mun uskon puutteesta 
Sissi ja Eetula: pahoittelut menetyksistä. Vaikka niistä onkin jo jonkin aikaa, niin uskon että ne seuraavat mukana läpi elämän. Mutta rakkaanne seuraavat teitä pilvenreunalta ja myötäelävät teidän kanssanne niin onnessa kuin surussakin. jaksuja
ON: Kp 16 ja mulle ei hymyillä lainkaan!!! En tajua.. tai tajuan, tiesin tämän jo polilla ettei tämä kierto mene niin kuin ollaan suunniteltu. Mulla on tämä koko puoli vuotta kun oon syönyt hormoneja, tullut ovis aina kp 15, viimeksi kp 14 mutta nyt sitä ei vaan näy. Kauhea pettymys Mutta kaksi päivää on kyllä ollut sellaset limat mitä ei olla pitkään aikaan nähty ja ollaan pupuiltu kyllä, viimeksi tänä aamua Jotain mun kropassa tapahtuu mutta mitä. Ja jos CB hymyilee huomenna tai ylihuomenna, niin onko se sitten jo liian myöhään edetäkseen pidemmälle..? Joku järkevämpi, selittääkää mulle. Jos ovis tulee myöhään niin vaikuttaako se onnistumiseen..? Vai tuleeko sitten menkatkin myöhemmin vai mitä häh..? 
Sissi ja Eetula: pahoittelut menetyksistä. Vaikka niistä onkin jo jonkin aikaa, niin uskon että ne seuraavat mukana läpi elämän. Mutta rakkaanne seuraavat teitä pilvenreunalta ja myötäelävät teidän kanssanne niin onnessa kuin surussakin. jaksuja
ON: Kp 16 ja mulle ei hymyillä lainkaan!!! En tajua.. tai tajuan, tiesin tämän jo polilla ettei tämä kierto mene niin kuin ollaan suunniteltu. Mulla on tämä koko puoli vuotta kun oon syönyt hormoneja, tullut ovis aina kp 15, viimeksi kp 14 mutta nyt sitä ei vaan näy. Kauhea pettymys
Mutta kaksi päivää on kyllä ollut sellaset limat mitä ei olla pitkään aikaan nähty ja ollaan pupuiltu kyllä, viimeksi tänä aamua Jotain mun kropassa tapahtuu mutta mitä. Ja jos CB hymyilee huomenna tai ylihuomenna, niin onko se sitten jo liian myöhään edetäkseen pidemmälle..? Joku järkevämpi, selittääkää mulle. Jos ovis tulee myöhään niin vaikuttaako se onnistumiseen..? Vai tuleeko sitten menkatkin myöhemmin vai mitä häh..?
Gatusa
Seurustelun sensei
marikki ihana kuulla sinusta pitkästä aikaa, oon ollu jo huolissani et mikä on ku ei minun kamua näy... harmi että teillä on tuommonen tilanne, kannattaa käydä gynellä ei se paino ole este välttämättä, ite en ol hirveest ylipainonen, vähä yli sen indeksirajan mut kyllä on hankalaa siitä huolimatta mut meillähä yks lääkäri totes et ongelma on miehessä ja ei muka toivoa ole ees luomusti vaan ainoastaan hoidoilla. minä taas kieltäydyn uskomasta lääkäriä ja nyt kokeillaa sillai et ukko vetää foolihappoa mun lisäks ja nyt piinaviikot menossa. mullaki kierto näyttää tasaantuneen tuonne 40+ joten kyllä ärsyttää, ennen oli sen 32-34 ni nyt sit on sellai n. 10-12pvä pidentyn. älä menetä toivoa marikki. en tiedä lohduttavatko nämä jakeet sinua mutta inshaAllah löydät lohtua...
"Tämä on kertomus Herrasi armosta palvelijaansa Sakariasta kohtaan. Hän huusi Herraansa kaikessa hiljaisuudessa sanoen >>Herrani, luuni ovat käyneet heikoiksi ja hiukseni hohtavat harmaina. Herrani, rukoiltuani Sinua en ole koskaan pettynyt. Nyt pelkään palvelijoitteni perivän minut, sillä vaimoni on hedelmätön. Anna minulle lapsi, joka perisi minut ja Jaakobin suvun. Herrani anna hänen kasvaa Sinua miellyttäväksi.>> >>Sakarias, me tuomme sinulle ilosanoman pojasta, jonka nimi on oleva Johannes. Sen nimistä ei ole aikaisemmin ketään ollut.>> Sakarias vastasi: >>Herrani, kuinka voisin saada pojan, vaikka vaimoni on hedelmätön, ja minä olen jo käynyt kovin vanhaksi?>> Sanansaattajamme sanoi: >>Näin sanoo Herrasi: >Se on Minulle helppoa. Olenhan luonut sinutkin aikaisemmin, vaikka et ollut mitään>. >> (Marian suura) 19: 2-9
"Jumala on luonut teidät alussa maasta ja sitten siemenestä. Hän on myös antanut teidät toistenne puolisoiksi. Yksikään nainen ei ole raskaana eikä synnytä Hänen tietämättään, eikä pitkäikäinen saa lisää ikää eikä sitä häneltä vähennetä ilman että kaikki olisi Kirjassa. Tämä on helppoa Jumalalle." (Luojan suura) 35:11
sissi pahoittelut menetyksestä. hyvä että appi saattaa sinut alttarille. plussatuulia, täällä on piinaviikot ja oireita riittää...miten käy sen näemmme reilun viikon päästä.
mirmeli ovishan on ovislimojen vikana päivänä yleensä ja sitä limaa voi riittää pidemmän aikaa välillä. inshaAllah saat kuitenkin hymynaaman pian testiin. sitähä suositellaa et hyötyliikunta alotetaan joitai päiviä ennen ovista ja jatketaan joka toinen päivä kunnes on menny pari päivää oviksesta. joten sen ku pidätte hauskaa sillo ku siltä tuntuu, tsemppiä. ei se oviksen ajankohta vaikuta oikeastaa onnistumiseen eli pitäkää hauskaa sillo ku mieli tekee. tuon voin sanoa kokemuksesta, mulla oli ennen kp 18-19, nyt ovis jossai kp 28 paikkeil näköjään ja yks raskautunu foorumilainen totes mulle et hänellä oli plussakierros ollu ovis kp 34. :)
on: kp 33/41? muistaakseni ja dpo 5 oletan. oireita löytyy mut saapi nähä miten käy, sen näemme reilun viikon päästä, mielialat on kyl iha laidast laitaa piirretyn aikaa aloin vollottaan, sit vähä myöhemmin nauroin. rintoi pistelly ja painavat on ainaki, alavatsassa painon tunnetta mut saas nähä miten tällä kertaa käy.
"Tämä on kertomus Herrasi armosta palvelijaansa Sakariasta kohtaan. Hän huusi Herraansa kaikessa hiljaisuudessa sanoen >>Herrani, luuni ovat käyneet heikoiksi ja hiukseni hohtavat harmaina. Herrani, rukoiltuani Sinua en ole koskaan pettynyt. Nyt pelkään palvelijoitteni perivän minut, sillä vaimoni on hedelmätön. Anna minulle lapsi, joka perisi minut ja Jaakobin suvun. Herrani anna hänen kasvaa Sinua miellyttäväksi.>> >>Sakarias, me tuomme sinulle ilosanoman pojasta, jonka nimi on oleva Johannes. Sen nimistä ei ole aikaisemmin ketään ollut.>> Sakarias vastasi: >>Herrani, kuinka voisin saada pojan, vaikka vaimoni on hedelmätön, ja minä olen jo käynyt kovin vanhaksi?>> Sanansaattajamme sanoi: >>Näin sanoo Herrasi: >Se on Minulle helppoa. Olenhan luonut sinutkin aikaisemmin, vaikka et ollut mitään>. >> (Marian suura) 19: 2-9
"Jumala on luonut teidät alussa maasta ja sitten siemenestä. Hän on myös antanut teidät toistenne puolisoiksi. Yksikään nainen ei ole raskaana eikä synnytä Hänen tietämättään, eikä pitkäikäinen saa lisää ikää eikä sitä häneltä vähennetä ilman että kaikki olisi Kirjassa. Tämä on helppoa Jumalalle." (Luojan suura) 35:11
sissi pahoittelut menetyksestä. hyvä että appi saattaa sinut alttarille. plussatuulia, täällä on piinaviikot ja oireita riittää...miten käy sen näemmme reilun viikon päästä.
mirmeli ovishan on ovislimojen vikana päivänä yleensä ja sitä limaa voi riittää pidemmän aikaa välillä. inshaAllah saat kuitenkin hymynaaman pian testiin. sitähä suositellaa et hyötyliikunta alotetaan joitai päiviä ennen ovista ja jatketaan joka toinen päivä kunnes on menny pari päivää oviksesta. joten sen ku pidätte hauskaa sillo ku siltä tuntuu, tsemppiä. ei se oviksen ajankohta vaikuta oikeastaa onnistumiseen eli pitäkää hauskaa sillo ku mieli tekee. tuon voin sanoa kokemuksesta, mulla oli ennen kp 18-19, nyt ovis jossai kp 28 paikkeil näköjään ja yks raskautunu foorumilainen totes mulle et hänellä oli plussakierros ollu ovis kp 34. :)
on: kp 33/41? muistaakseni ja dpo 5 oletan. oireita löytyy mut saapi nähä miten käy, sen näemme reilun viikon päästä, mielialat on kyl iha laidast laitaa piirretyn aikaa aloin vollottaan, sit vähä myöhemmin nauroin. rintoi pistelly ja painavat on ainaki, alavatsassa painon tunnetta mut saas nähä miten tällä kertaa käy.
Muokattu viimeksi:
Sleepwalker
Vauhtiin päässyt keskustelija
Vihdoinkin mulla on hetki, että a) mulla on aikaa kirjoittaa tänne, b) en oo niin väsynyt, etten jaksaisi kirjoittaa ja c) mun mies ei istu koneen ääressä (saa nähdä kuinka kauan se malttaa pysyä muualla). 
Ja varoitus jo valmiiksi, että tästä taitaa (taas) tulla pitkä ja sekava teksti...
Della: Onnea ihanista ultrakuulumisista.
Mirmeli: Viimeisimmät ampullit sain avattua ilman veren vuodatusta, mutta koska keskiviikkona oli huono päivä, niin pitihän mun jotain mokata ja onnistuin ensin neulan suojusta irrottaessa iskemään sen piikin peukalooni. Onneksi en sentään sitä ainetta ruiskuttanut samalla, mutta taas veri vuosi sormesta... Mutta kai se sählääminen johtui mun mielialasta, joka oli polikäynnin jäljiltä aika masentunut... Meidän kohdalla kanssa päätettiin siirtyä kovempiin keinoihin, mutta suoraan IVF:ään. Jostain syystä inssistä ei ollut enää edes puhetta... Me ei vaan suoraan päästä edes suunnittelemaan jatkoa, vaan mun pitää ensin saada hieman painoa pois ja luultavasti syksyllä vasta jatketaan... Se, miten se lääkäri tän kaiken ilmaisi, sai mut itkun partaalle. Olin mä tähän varautunut, mutta olisin toivonut hieman myötätuntoisempaa otetta siltä lääkäriltä... Se oli jotenkin kaikesta hymyilystään huolimatta jotenkin ärtynyt. Se tiuski sille hoitajalle ja mullekin ja sai mut tuntemaan itseni todelliseksi epäonnistujaksi... Mä toivon ihan hirveästi, että nyt tärppäisi, ettei tarvitsisi taas odottaa ja siirtyä rankempiin hoitohin, mutta toisaalta en hirveästi usko siihen, että nyt onnistaisi, kun ei ole aiemminkaan... Mä oon piikittänyt menopuria, jolla ymmärtääkseni kasvatetaan munista/muniksia ja pregnyliä, joka viimeistelee muniksen kasvun ja irrottaa sen. Mä saan välillä kanssa sellaista "kannustusta" mun mieheltä, että voisi olla parempi, että se olisi vaan hiljaa... Mutta mä ymmärrän sitä kyllä. Sen lapsuudenkodissa ei juuri lohduteltu eikä tsempattu. Mun mies kuitenkin yllättävänkin paljon näyttää tunteitaan, kun tietää sen lähtökohdat. Ei sen vanhemmat kamalia ihmisiä ole, mutta kai hieman pidättyväisiä tms. Toivottavasti saat ovistestiin pian hymyn. Ymmärtääkseni myöhäinen ovis ei vaikuta onnistumiseen. Kai... Ainakaan jos luteraalivaihe ei juurikaan lyhene. Useinhan se menee just niin, että menkat siirtyy myöhemmäksi, jos ovis on myöhemmin. Hirmuisesti tsemppiä ja plussatuulia!
Gatusa: Ihanan kuvan olit laittanut. :) Itekin jo odotan, että pääsisin laittamaan meidän pihaa kuntoon. Oon kyllä aika laiska puutarhuri, mutta toisaalta se on aika terapeuttistakin hommaa tehdä käsillä töitä ja unohtaa kaikki muu... Mä yritän täältä puhallella hirmuisesti plussatuulia sinnepäin. Olisit jo niin ansainnut plussan.
Nine: Kiitos tsemppamisesta.
Hehel: Onneksi saitte edes tämän kerran sovittua sairaalan kanssa tuosta pakastettujen simppojen käytöstä. On se aika pöljää, että toisaalta puhutaan, että kaikkia pitäisi hoitaa yksilöllisesti, mutta sitten kuitenkin julkisella puolella ollaan noin niuhoja. Te ootte näköjään keskustelleet mahdollisista IVF-hoidoistakin...? Toivottavasti teillä kuitenkin tärppäisi seuraavasta inssistä. Ja kiitos muuten lukuvinkistä. Mä tykkään lueskella kaikenlaista ja tosta kirjasta en ollut kuullutkaan. Pitänee sekin hankkia. Tsemppiä!
Eetula: Mä oon varmaan vähän pöljä, mutta mua kovasti liikuttaa toi sun tickeri raskausviikoista. Toivottavasti niitä saadaan pian lisää. Ja pahoittelut, että oot menettänyt isäsi liian aikaisin. Onnea tulevista häistä jo nyt. :)
Sissi: Pahoittelut sullekin, että olet menettänyt isäsi liian aikaisin, mutta onneksi sulla on "varaiskä". :) Mun isäni yritti joitain vuosia kovasti tästä maailmasta pois, mutta onneksi hän ei onnistunut ja niistä rankoista vuosista on vähitellen selvitty eteenpäin... Elämä on välillä niin kovin epäreilua. Mutta onneksi sullakin on jotain ihanaa mitä odottaa; Häät. :) Ja toivottavasti pian myös plussa. Tsemppiä oviksen odotteluun ja hyödyntämiseen.
Marikki: Oonkin vähän jo ehtinyt ihmetellä mihin olit hävinnyt... Mä aina välillä kaipailen muitakin "kadonneita", joita tosin osa täällä ei varmaan edes tiedä (Pirjel, Annuli jne.). :) Mulla on kanssa ongelmia mun painon kanssa. Sitä on ihan reippaasti liikaa ja se on yksi syy miksi viimeisin polikäynti muuttui todella masentavaksi. Julkisella puolella painosta ollaan ymmärtääkseni tarkempia, mutta se on ihan ymmärrettävää. Joidenkin mielestä ei kai ylipainoisia pitäisi lainkaan hoitaa... Yksityisella puolella se on kai enemmän lääkäristä kiinni mitä suostutaan tekemään. Mä oon oikeastaan koko elämäni kamppaillut painoni kanssa ja ei tuntunut kovin kivalta, että viime polikäynnillä se lääkäri alkoi tiukkaamaan miksen ole saanut reippaammin painoa pois vaikka aikaa mulla on ollut. Kyllähän mä sen kritiikin ansaitsin, mutta se lääkäri sai sen kuulostamaan siltä, että oon täydellinen epäonnistuja, joka ei saa mitään aikaiseksi ja sen takia polin onnistumisprosentti laskee tms. En oikein ymmärrä, että kuka siitä lääkärin kiukuttelusta hyötyi... No, se lekuri oli kyllä muutenkin jotenkin pahalla päällä ja tiuski sille hoitajallekin. Mähän tästä painostani kärsin, ei se lääkäri. Oon kyllä taas todella tsempannut painoni kanssa ja onhan sitä lähtenytkin. Mun suurin haaste on saada myös pidettyä se pois... Mutta se meille lähetteen laittanut gyne ja tähän asti polillakin on meitä tuettu ja autettu vaikka toki myös mun painosta on keskusteltu. Nyt sitten saan lähetteen ravitsemusterapeutille, jos saataisi sen avulla mun tilanne kuntoon. On mulla motivaatiota, mutta apu taitaa silti olla tarpeen... Kyllä apua saa hakea vaikka olisi minkä kokoinen tahansa! Kovasti voimia.
Nyt mä joudun kyllä lopettamaan, kun mun mies huutelee tuolla apua johonkin... Kai mun täytyy mennä sitä auttelee vaikken omia kuulumisia ehtinyt hirveästi purkamaankaan... Yritän vielä tänään päästä kertomaan vähän niistäkin...
Ja varoitus jo valmiiksi, että tästä taitaa (taas) tulla pitkä ja sekava teksti...Della: Onnea ihanista ultrakuulumisista.
Mirmeli: Viimeisimmät ampullit sain avattua ilman veren vuodatusta, mutta koska keskiviikkona oli huono päivä, niin pitihän mun jotain mokata ja onnistuin ensin neulan suojusta irrottaessa iskemään sen piikin peukalooni. Onneksi en sentään sitä ainetta ruiskuttanut samalla, mutta taas veri vuosi sormesta...
Mutta kai se sählääminen johtui mun mielialasta, joka oli polikäynnin jäljiltä aika masentunut... Meidän kohdalla kanssa päätettiin siirtyä kovempiin keinoihin, mutta suoraan IVF:ään. Jostain syystä inssistä ei ollut enää edes puhetta... Me ei vaan suoraan päästä edes suunnittelemaan jatkoa, vaan mun pitää ensin saada hieman painoa pois ja luultavasti syksyllä vasta jatketaan... Se, miten se lääkäri tän kaiken ilmaisi, sai mut itkun partaalle. Olin mä tähän varautunut, mutta olisin toivonut hieman myötätuntoisempaa otetta siltä lääkäriltä... Se oli jotenkin kaikesta hymyilystään huolimatta jotenkin ärtynyt. Se tiuski sille hoitajalle ja mullekin ja sai mut tuntemaan itseni todelliseksi epäonnistujaksi... Mä toivon ihan hirveästi, että nyt tärppäisi, ettei tarvitsisi taas odottaa ja siirtyä rankempiin hoitohin, mutta toisaalta en hirveästi usko siihen, että nyt onnistaisi, kun ei ole aiemminkaan... Mä oon piikittänyt menopuria, jolla ymmärtääkseni kasvatetaan munista/muniksia ja pregnyliä, joka viimeistelee muniksen kasvun ja irrottaa sen. Mä saan välillä kanssa sellaista "kannustusta" mun mieheltä, että voisi olla parempi, että se olisi vaan hiljaa... Mutta mä ymmärrän sitä kyllä. Sen lapsuudenkodissa ei juuri lohduteltu eikä tsempattu. Mun mies kuitenkin yllättävänkin paljon näyttää tunteitaan, kun tietää sen lähtökohdat. Ei sen vanhemmat kamalia ihmisiä ole, mutta kai hieman pidättyväisiä tms. Toivottavasti saat ovistestiin pian hymyn. Ymmärtääkseni myöhäinen ovis ei vaikuta onnistumiseen. Kai... Ainakaan jos luteraalivaihe ei juurikaan lyhene. Useinhan se menee just niin, että menkat siirtyy myöhemmäksi, jos ovis on myöhemmin. Hirmuisesti tsemppiä ja plussatuulia! Gatusa: Ihanan kuvan olit laittanut. :) Itekin jo odotan, että pääsisin laittamaan meidän pihaa kuntoon. Oon kyllä aika laiska puutarhuri, mutta toisaalta se on aika terapeuttistakin hommaa tehdä käsillä töitä ja unohtaa kaikki muu... Mä yritän täältä puhallella hirmuisesti plussatuulia sinnepäin. Olisit jo niin ansainnut plussan.
Nine: Kiitos tsemppamisesta.
Hehel: Onneksi saitte edes tämän kerran sovittua sairaalan kanssa tuosta pakastettujen simppojen käytöstä. On se aika pöljää, että toisaalta puhutaan, että kaikkia pitäisi hoitaa yksilöllisesti, mutta sitten kuitenkin julkisella puolella ollaan noin niuhoja. Te ootte näköjään keskustelleet mahdollisista IVF-hoidoistakin...? Toivottavasti teillä kuitenkin tärppäisi seuraavasta inssistä. Ja kiitos muuten lukuvinkistä. Mä tykkään lueskella kaikenlaista ja tosta kirjasta en ollut kuullutkaan. Pitänee sekin hankkia. Tsemppiä!
Eetula: Mä oon varmaan vähän pöljä, mutta mua kovasti liikuttaa toi sun tickeri raskausviikoista.
Toivottavasti niitä saadaan pian lisää. Ja pahoittelut, että oot menettänyt isäsi liian aikaisin. Onnea tulevista häistä jo nyt. :)Sissi: Pahoittelut sullekin, että olet menettänyt isäsi liian aikaisin, mutta onneksi sulla on "varaiskä". :) Mun isäni yritti joitain vuosia kovasti tästä maailmasta pois, mutta onneksi hän ei onnistunut ja niistä rankoista vuosista on vähitellen selvitty eteenpäin... Elämä on välillä niin kovin epäreilua. Mutta onneksi sullakin on jotain ihanaa mitä odottaa; Häät. :) Ja toivottavasti pian myös plussa. Tsemppiä oviksen odotteluun ja hyödyntämiseen.
Marikki: Oonkin vähän jo ehtinyt ihmetellä mihin olit hävinnyt... Mä aina välillä kaipailen muitakin "kadonneita", joita tosin osa täällä ei varmaan edes tiedä (Pirjel, Annuli jne.). :) Mulla on kanssa ongelmia mun painon kanssa. Sitä on ihan reippaasti liikaa ja se on yksi syy miksi viimeisin polikäynti muuttui todella masentavaksi. Julkisella puolella painosta ollaan ymmärtääkseni tarkempia, mutta se on ihan ymmärrettävää. Joidenkin mielestä ei kai ylipainoisia pitäisi lainkaan hoitaa... Yksityisella puolella se on kai enemmän lääkäristä kiinni mitä suostutaan tekemään. Mä oon oikeastaan koko elämäni kamppaillut painoni kanssa ja ei tuntunut kovin kivalta, että viime polikäynnillä se lääkäri alkoi tiukkaamaan miksen ole saanut reippaammin painoa pois vaikka aikaa mulla on ollut. Kyllähän mä sen kritiikin ansaitsin, mutta se lääkäri sai sen kuulostamaan siltä, että oon täydellinen epäonnistuja, joka ei saa mitään aikaiseksi ja sen takia polin onnistumisprosentti laskee tms. En oikein ymmärrä, että kuka siitä lääkärin kiukuttelusta hyötyi...
No, se lekuri oli kyllä muutenkin jotenkin pahalla päällä ja tiuski sille hoitajallekin. Mähän tästä painostani kärsin, ei se lääkäri. Oon kyllä taas todella tsempannut painoni kanssa ja onhan sitä lähtenytkin. Mun suurin haaste on saada myös pidettyä se pois... Mutta se meille lähetteen laittanut gyne ja tähän asti polillakin on meitä tuettu ja autettu vaikka toki myös mun painosta on keskusteltu. Nyt sitten saan lähetteen ravitsemusterapeutille, jos saataisi sen avulla mun tilanne kuntoon. On mulla motivaatiota, mutta apu taitaa silti olla tarpeen... Kyllä apua saa hakea vaikka olisi minkä kokoinen tahansa! Kovasti voimia. Nyt mä joudun kyllä lopettamaan, kun mun mies huutelee tuolla apua johonkin... Kai mun täytyy mennä sitä auttelee
vaikken omia kuulumisia ehtinyt hirveästi purkamaankaan... Yritän vielä tänään päästä kertomaan vähän niistäkin...Sleepwalker
Vauhtiin päässyt keskustelija
No ei sillä mun miehellä mitään isompaa hätää ollut. Kunhan vähän piti hiusten leikkaamisessa autella.
No nyt niitä omia kuulumisia... Loman jälkeen töissä on ollut jotenkin tosi rankkaa ja kuten jo joillekin kerroinkin, keskiviikkona polilla lääkäri oli jotenkin tosi ärtynyt tai jotain... Se tiuski sille hoitajalle, kun se ei heti osannut tuoda mulle riittävästi lisää pistostarvikkeita eikä meinannut ymmärtää miksi tarvitsin niitä enemmän. Multa se lääkäri tiukkasi miksen ole saanut pudotettua painoa enemmän vaikka ensimmäisestä polikäynnistä on jo vuoden verran. Mä olin ihan sanaton enkä saanut kuin mumistua jotain... Oma vikanihan tämä tilanne on, mutta kuka siitä muka hyötyi, että se lääkäri sai mut itkun partaalle... Mähän itse kärsin tästä tilanteesta, ei se lääkäri... No tämä olikin se tyyppi, josta vähemmän oon pitänyt alunperinkään, mutta tähän asti mua ei oo kukaan kohdellut niin... Saan lähetteen ravintoterapeutilla ja toivottavasti siitä on sitten jotain apuakin... Mä saan kyllä itse laihdutettua, mutta oon huono pitämään sitä painoa poiskin... Sellasta mun elämäni on oikeastaan aina ollut enkä mä varmaan osaa itse muuttaa tilannetta. En mä mikään valtavan iso ole, mutta liian iso... Nyt jo oon saanut tehtyä asialle jotain, mutta en riittävästi. Meillä siis tämä kierto on menty vielä suunnitelmien mukaan, mutta jos nyt ei tärppää (Siitä sentään se lääkäri totesi, että näyttää siltä, että tässä kierrossa raskaus on ihan mahdollinen.) niin edessä on tauko hoidoissa ja todennäköisesti vasta syksyllä sitten jatketaan, koska polikin on kesällä kiinni. Ehkä se tauko voi tehdä ihan hyvääkin... Oon aika väsynyt tähän kaikkeen. Tietysti se plussa olisi nyt oikein ihana yllätys, mutta hirveästi en siihen jaksa uskoa... Tänään ollaan kyllä pupuiltu ja jos vielä ainakin huomenna saisin mun miehen houkuteltua puuhastelemaan, niin ehkä kuitenkin on toivoa. Oonpa mä nyt tuuliviiri, mutta juuri näin mun fiilikset on vaihdelleet laidasta toiseen koko ajan... Ei kai tässä muuta... Kohta joutuu taas vaan odottelemaan. 
Tuntemuksista päätellen ovis on ihan nurkan takana...
Kunhan vähän piti hiusten leikkaamisessa autella. No nyt niitä omia kuulumisia... Loman jälkeen töissä on ollut jotenkin tosi rankkaa ja kuten jo joillekin kerroinkin, keskiviikkona polilla lääkäri oli jotenkin tosi ärtynyt tai jotain...
Se tiuski sille hoitajalle, kun se ei heti osannut tuoda mulle riittävästi lisää pistostarvikkeita eikä meinannut ymmärtää miksi tarvitsin niitä enemmän. Multa se lääkäri tiukkasi miksen ole saanut pudotettua painoa enemmän vaikka ensimmäisestä polikäynnistä on jo vuoden verran. Mä olin ihan sanaton enkä saanut kuin mumistua jotain... Oma vikanihan tämä tilanne on, mutta kuka siitä muka hyötyi, että se lääkäri sai mut itkun partaalle... Mähän itse kärsin tästä tilanteesta, ei se lääkäri... No tämä olikin se tyyppi, josta vähemmän oon pitänyt alunperinkään, mutta tähän asti mua ei oo kukaan kohdellut niin... Saan lähetteen ravintoterapeutilla ja toivottavasti siitä on sitten jotain apuakin... Mä saan kyllä itse laihdutettua, mutta oon huono pitämään sitä painoa poiskin... Sellasta mun elämäni on oikeastaan aina ollut enkä mä varmaan osaa itse muuttaa tilannetta. En mä mikään valtavan iso ole, mutta liian iso... Nyt jo oon saanut tehtyä asialle jotain, mutta en riittävästi. Meillä siis tämä kierto on menty vielä suunnitelmien mukaan, mutta jos nyt ei tärppää (Siitä sentään se lääkäri totesi, että näyttää siltä, että tässä kierrossa raskaus on ihan mahdollinen.) niin edessä on tauko hoidoissa ja todennäköisesti vasta syksyllä sitten jatketaan, koska polikin on kesällä kiinni. Ehkä se tauko voi tehdä ihan hyvääkin... Oon aika väsynyt tähän kaikkeen. Tietysti se plussa olisi nyt oikein ihana yllätys, mutta hirveästi en siihen jaksa uskoa... Tänään ollaan kyllä pupuiltu ja jos vielä ainakin huomenna saisin mun miehen houkuteltua puuhastelemaan, niin ehkä kuitenkin on toivoa. Oonpa mä nyt tuuliviiri, mutta juuri näin mun fiilikset on vaihdelleet laidasta toiseen koko ajan... Ei kai tässä muuta... Kohta joutuu taas vaan odottelemaan. Tuntemuksista päätellen ovis on ihan nurkan takana...