Heissan kaikille!
Gatusa: Kiitos tsempeistä. Pahoittelut negasta. Toivottavasti saisitte pian apua ja plussan. Stemppiä sinne kovasti!
Eetula: Toivottavasti siellä menee kaikki loppuun asti hyvin. Onnellista odotusta.
Ja käy ihmeessä kertomassa kuulumisiasi.
Mymme: Kiva kun säkään et ole meitä unohtanut.
Della: Kiitos.
Just nyt yritän täällä pysyä rauhallisena (vaikkakin varsin huonolla menestyksellä) ja vaan odotella tuleeko täti vai ei... Mä alan olla niin sekaisin, etten oikein enää edes tiedä kumpaa toivon... Tai tiedän, mutta kun... Argh! Mutta siis kiva kuulla sunkin kuulumisia. :)
Jaica: Hurjasti plussatuulia!
Toivottavasti saat plussan. Joko testasit?
Sissi: Tsemppiä piinailuun.
Myy: Pahoittelut tädistä ja tsemppiä kipujen kanssa. Toivottavasti niihin löytyy helpotusta. Tai siis ensisijaisesti toivottavasti plussaat pian ja menkkakivut sen myötä pysyvät poissa.
Merope: Tervetuloa joukkoon. Toivottavasti et joudu kauaa täällä palstalla roikkumaan vaikka tosi ihanaa porukkaa täällä onkin.
Meillä yritystä takana kohta jo neljä vuotta.
Mirmeli: Voisin sulle kirjoittaa ihan saman tekstin kuin Myylle, mutta en sitä tähän toista vaan voit lukea sen tuolta ylempää... On varmaan ihan hyvä saada diagnoosi, mutta aika hassua kuulla se hoitajan suusta. Meillä oi-hoitoa alkaa olla takana puolisen vuotta, mutta meillä on kyllä ollut välillä taukoa lähinnä polin joulutauon takia. Meilläkin on inssiä välillä väläytelty, mutta koska miehen simpat on niin hyvät, niin ainakaan vielä ei sitä olla kokeiltu. Senkin avulla kuitenkin niitä plussia on saatu aikaan eli kai siitä simppojen pesusta voi olla apua, kun ylimääräiset "mössöt" putsataan pois... Luovuttaa ei saa, mutta joskus tauko voi tehdä hyvää.
Joskus se voi jopa tuoda luomuplussan. :) Toi ajatus, että "Kunpa joku sanoisi, että 100 %:n varmuudella lapsia emme koskaan tule saamaan, jotta voisimme lopettaa yrittämisen ja jatkaa elämää." on niin tuttu...
Nyt elää vähän niin kuin välivaiheessa. Ei oikein osaa suunnitella tulevaa, kun tulee vaan jossiteltua... Luulen kuitenkin, että se on lähinnä itsensä suojelua, kun ei enää jaksaisi pettyä ja surra.
Mutta mä ajattelen niin, että ensin sellainen uutinen särkisi sydämen pieniksi pirstaleiksi, mutta siitä voisi alkaa toipuminen ja sitten voisi taas elää... Mä en vaan oo valmis vielä luovuttamaan, mutta nyt jo välillä tulee mietittyä, että kuinka kauan pää ja sydän tätä kaikkea kestää...
Ja tohon Sissin mahdolliseen inssiin pitää sen verran kommentoida, että jos he päätyvät yksityiselle hoitoon, niin siellä ymmärtääkseni edetään inssiin varsin nopeastikin... Tämä on kyllä tällaista mutua, joten en sen enempää kommentoi vaan jätän sen Sissille, joka varmasti tietää omasta tilanteestaan enemmän kuin meikäläinen...
Näissä hoidoissa on häkellyttävän paljon poli/klinikka tms. kohtaisia eroja enkä usko, että kaikki selittyy sillä, että meitä pitää hoitaa tapauskohtaisesti. Joissain paikoissa hommat vain etenee eritavalla...
ON: Täällä kp 30 ja pää hajoamispisteessä...
Aamulla tuli pyyhkiessä pari veriviirua paperiin, mutta sen jälkeen ei ole tullut edes tuhrua. Luulen kuitenkin, että se vain enteilee tädin tuloa. Mitään selkeitä oireita (kaikkea epämääräistä kyllä
) ei ole suuntaan eikä toiseen... Jos tänään ei tule muuta, niin ehkä huomenna testaan. Tai sitten en... En tiedä uskallanko...
Tätiä mä odottelen, mutta vähän kyllä toivokin vielä elää. Viime maanantaina aamuyöllä heräsin taas sellaiseen kipuun kuin joku olisi puukottanut mua alavatsaan. Puolisen tuntia ainoa asento missä oleminen ei ollut aivan kamalaa, oli selällään jalat koukussa. Tuli heti mieleen, että oonkohan taas saanut kystan joka tuolloin puhkesi... En kuitenkaan saanut soitettua polille seuraavana päivänä. Täytyy muistaa tosta kyllä mainita, kun seuraavan kerran meen polille. Ärsyttävä kroppa!
Oon muuten miettinyt, että pitäisikö siitä huolestua, että mulla vuodot kestää nykyään vain muutaman päivän ja silloinkin vuoto on yleensä niukkaa. Jos täti ei viihdy tuon pidempään, niin kertooko se jostain jotain...?
Pitää varmaan tuostakin yrittää muistaa mainita polilla. Kyllähän silloin siitä siihen esitietolomakkeeseen kirjoitin eikä se lääkäri kommentoinut sitä mitenkään, mutta ehkä se kuitenkin jotain vaikuttaa...