Pidemmän kaavan mukaan yrittäneet vol.2

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Eetuha
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
jaica: Mulla lyheni kierto clomien jälkeen mutta 3-5 päivää vaan. Höh tosi tylsää toi teidän tilanne. Toivottavasti ensi kierto olisi nyt parempi ja pääsisitte vihdoin eteenpäin!

Mymme: Voi mikä uutinen!! Onnea kaksin verroin <3

gatusa: jännää jännää!! :) oot aika sissi kun jaksat odottaa mutta eipä taida olla vaihtoehtoja. ja oot ollu aika sissi siinäkin että olet muuttanut kulttuuria noin radikaalisti ja vielä ilmeisesti sopeutunut hyvin..?

hehei: Toivon koko sydämestäni että te onnistuisitte insseillä. Ei ole pakko vastata mutta mietin vain että mikä sai teidät lopulta vetämään rajan? Itse kun tässä samoja asioita pohditaan.

della: kiva kun viihdyt täällä meidän kanssa ei haittaa ollenkaan :) Hyvä että sait ns hyviä uutisia kädestä, kipeä on varmasti mutta otahan varovaisesti :)

Sleepwalker: Mulla kans poliaika maanantaina ja silloin nähdään mitä uudet tropit tekee. Vuoristorataa täälläkin ja hurjaa sellaista :/ tsemppiä!

ON: Kp9. Tänään nuoleskelin taas haavojani kun sain kuulla veljeni neuvolakuulumisia mutta otin ne hyvin vastaan. maanantaina polille katsomaan miten uudet lääkkeet toimii. Oireet ovat olleet samaa luokkaa kuin clomeilla. Kiukkua, surua, hikeä, huonoa oloa ja pahin ehkä kaikista on tämä viidettä päivää kestävä migreeni :/ No oli clomien kanssa vaan sen ekan kierron niin toivon nyt samaa :) Itse tänään myös (kuten jo heheille mainitsin) olen pohtinut juurikin tuota, että kuinka pitkälle tässä tarpeen tullen on valmis menemään. Mutta mitään tolkkua en saanut joten päivä kerrallaan.

Kaikille tsemppiä ja plussatuulia!
 
kiitos sleepwalker tsempistä, olot on kyl sellaset et jos vuoto alkaa ni en tiä mikä on vikana, on niin täydellinen kokoelma oireita, viimeisin oli et kun paleltaa ni samaa aikaa teki mieli minttujäätelöä ja tänää esikoisen hiukset jostai syystä tuoksu vaniljacreme täytekeksille.
toivottavast saat plussan mahollisimman pian :)

jaica tsemppiä kiertoon.

mirmeli tsemppiä polille ja toivottavasti tuosta lääkkeestä on apua sinulle, minä niin otivon sinulle pienokaista :) ja eikös me suomalaiset olla sisukkaita sissejä. mä oon tottun löytää luovii ratkasui moniin ongelmiin ni eipä mul mene sormi suuhu helpost.
 
Gatusa Mulla on muuten ollut kans omituisia mielihaluja,
ma kesken illan kielitunnin tuli hirvee himo ananankseen, siispä piti juosta kiirellä kauppaan et kerkes ennen ysii hakeen ananasta. ja sit mannapuuro oli toinen outo..
ja kahvi on maistunut viime päivinä maitovaahdolla ihannalle. en siis normisti juo kahvia.

Hehei
Mie myös oon miettinyt monta kertaa hoitojen lopettamista.
Kuukaus sitte sanoin et kaks kiertoo femareilla jos ei saaha ovista lopetan.
no ei tullut sitä vastetta ni nyt on viel katottava toi vika kortti.
Ärsyttää niin ko kaverit sanoo et elä stressaa se auttaa, mut ei ne taida ymmärtää mis mennään.

Mymme Suuren suuren suuret onnittelut!!
 
Muokattu viimeksi:
juu en minäkää juo kahvii normist mut nyt on maitokahvi ollu hyvää, vaniljacreme keksit, minttujäätelö jota ei ol saatavis tääl, viime raskaudes oli ananas.
 
Noi on kyl niin jännii noi himot. olispa niille oikeesti joku selitys..
:D

Gatusa missä kaukana sie asustelet?
 
noit mielitekoi on selitetty sillä et keho viestittää mitä ravintoaineita tarttee eli jos on puutostila jostain. minä asun pohjois-afrikassa eli aikas kaukana, naapurimaassa tapellaa mut onneks ei levinny tänne ni on rauhallist :)
 
No siellä varmasi oppii erilailla elämistä,
Onneksi ette ole taistelun keskellä. <3

Puutostila kahviin. :D
No joo uskon itse myös sen että kroppa tietää mitä tarvitsee jos sitä vain osaa keskustella.
Täällä vaan on kaikki kokoaika saatavilla ja liikaakin.
Vähemmällä pärjäisi mainioisti.
ja taas pahana tapana ollut tuo herkuttelu, vaikka olinki jo hyvin saanut hiilarit vähemmälle. ja varsinki sokerit. no tänään on leffa ilta tänään saa herkutella.
 
juu no mulla on nyt näköjää sit puutostila herkuista heh. minttujäätelö, vaniljatäytekeksit. lisäks ois ihana saada mehua. jogurttiki ois kiva saada :) harmi vaa ettei voi tehä listaa ukolle että tois.
 
tsemppiä jaica! uskon että on turhauttavaa.onneksi täällä voi purkaa mieltään :)

joo ei oo tätiä vielä näkyny.tissit kipeet ja turvonneet. :smiley-angry002 ja semmonen ärsytysolo.eilinen testi näytti negaa...
ärsyttää jos kierto nyt taas venyy kauheen pitkäks.viimeks oli kp36 ku menkat alko.

jaksamisia kaikille. :Heartblue:Heartbigred
 
sissi onko mikä kp menossa? mulla 42/32-47. 6pvä ja sit voi hymyillä jos ei vuotoa näy... kp 34 ovistesti näytti plussaa, kp 38 muistaakseni oli ku olin näkevinäni testissä haamun esi-isän tai sit oli viivanpaikka eli ootellaan. jaksamista sulle.
nii tuo 47 mulla on tuolla ku ei tiä oliko ovis kp 34 jolloin testi ois näyttän puolestaa viivanpaikan sillo kp 38 vai oliko sit oire plussast.
 
Mirmeli;
Meillä oli alusta alkaen miehellä ihan selvä mielipide siitä ettei hän halua lähteä mihinkään sellaiseen mikä ei ole "luonnollista", siis tutkimukset ja hormoonihoidot ok, mutta sitten siitä eteenpäin oli hänelle liikaa. Mietin alussa, että enhän minä voi häntä pakottaakaan, mutta takaraivossa oli että ehkä ajan kanssa, ja kun ei se tärppi vaan tullut, mieheni olisi pehmennyt asiassa.
Minulla oli tässä vaiheessa vielä todella vakava paine saada lapsi. Mietin että itkupotkuraivareilla saisin vielä tahtoni läpi.
Ja kun miehellä on jo lapsia edellisestä liitosta, niin ajattelin että hän on itsekäs jos ei suostu minun kanssa yrittämään lasta hinnalla millä hyvällä.

Kun yritystä oli takana yli puoli vuotta, alkoi minulla olla tosi vaikeaa aina menkkojen alkaessa. Itkin aina tosi lohduttomasti ja koko maailma romahti. Yhtenä kertana kun lennettiin joltain lomalta kotiin ja vain itkin lentokoneessa, päätin että nyt saa riittää! En halunnut viettää koko loppuelämääni vaan kuukausi kerrallaan, pettymyksestä toiseen. Siitä alkoi pikkuhiljaa "toipuminen" mutta samalla se veti vähän vastakkaiseen suuntaan, minusta tuli todella pessimisti, välinpitämätön ja vihainen.

Sitten päästiin tutkimuksiin ja kun mitään vikaa ei löytynyt pääsin aika neutraaliin tilaan henkisesti. Meillä, loppujen lopuksi, on todella ihana elämä näinkin, voidaan olla tosi onnellisia ihan näinkin kahdestaankin (miehen lapset toki on kuvioissa mukana).
Minua on alkanut ahdistamaan tämä ajoituksien kyttääminen. On ollut ihanaa pitää vähän taukoa tässä ennen inssejä, en ole tikutellut oviksia ja melkein olen unohtanutkin missä päivässä mennään. Nyt kun taas pitää olla niin tietoinen kierron vaiheesta, lääkkeiden syömisen ja ultrien takia ja vielä oviksien tikuttaminen ja inssin ajoituksen jännittäminen (onko se viikonloppuna vai onko mies työmatkalla just silloin), ei ole tuntunut enää kivalta.
Vielä sekin painaa mielessä että se aukiolotutkimus sattui mulla ihan kamalasti. Ymmärtääkseni ne ifv:t ei ole ihan kuvuttomia nekään.

Ja ihme ja kumma, mieheni suostui kuitenkin näihin insseihin... Ehkä sillä oli vaikutusta, että asiasta päätettiin siinä samointein lääkärin läsnäollessa, eikä hän "kehdannut" kieltäytyä...

Meillä on siis erilaiset syyt päätyä ratkaisuun; miehellä ollut koko ajan päätös ettei hän halua mitään "koeputki"-juttuja ja minulla tuli vaan raja vastaan sille, miten haluan elää... Inssien tekeminen mulle on se "onpahan yritetty" ja sitten voidaan jatkaa elämää ilman itkuja ja pettymyksiä, päivien kyttäämistä ja stressaamista. Me ollaan onnellisia nytkin just näin, uusperheenä.


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
kiitos ajatuksesta sissi :) mulla menossa kp 43/32 tai 47, tänää luulin et joko menkat alko tai meni kesken ku tuntu et jotai tulee mut ei tullukaa mitää, kunnon kipui ollu mitkä onneks poistun taas, väsy, etoo, ruuan jälkee suunnillee oksentamispistees ja rinnat on/off kipeet. ei enää montaa päivää jännitystä :)
 
hehei: Tuota samaa mieheni on ajatellut, että onko se koeputki sitten enää niin luonnollista. itse en sitä koe kuin apukeinona. Olen miettinyt myös tuota elämänlaatua, olen kuitenkin nuori ja pitäisi nauttia elämästä täysin rinnoin mutta tuntuu ettei viiminen vuosi ole ollut kuin odotusta, pettymystä ja surua. Ehkä jotain pientä masennuksen poikastakin, eipä mua ole paljoo kavereiden kanssa ulkona näkynyt. Elämänlaatu on suorastaan heikkoa. Kuten sinäkin, itken paljon. Jopa liikaa. Olen kiukkuinen ja vihainen usein. Joskus kuulemma etäinen. Mutta toisaalta sitten taas ajattelen että ollaan tässä kuitenkin ihan suht alussa, että käännetään vielä seuraava kivi ja lopettaa voidaan koska tahansa. :) On hyvä kuulla että joku muu pohtii samoja asioita ja uskaltaa myös tehdä päätöksen. Samaistun suhun todella, vaikken vielä tuota päätöstä aio tehdäkkään. toistaiseksi... Kiitos kun kerroit! :Heartred

ON: Ja huomenna on kp 12 ja poliaika. Sitten taas tiedetään enemmän mitä tämän kiven kääntö tuo tullessaan. Viikonloppu meni tässä nonstop päänsäryssä mutta oli silti täynnä mukavia asioita. Nyt hyvää yötä :Heartblue
 
tsemppiä huomiselle mirmeli ja toivottavasti saisitte hyviä uutisia :)

täällä paniikki iski päivällä et alkoko vuoto, no eipä onneks alkanu ja kivut joita oli lähti mut rinnat tuli kipeiks vatsan sijaan sit. on kyl ollu vähä paineen tunnetta jne. saapi nähä miten käy.
 
Täällä(kin) polireissu takana... :rolleyes:

Jaica: Voi kurjuus, että sulla kierto tollai meni. Mulla on meneillään tavallaan pistoshoidot. Comeilla aloitan, mutta sitten jatkan pistoksilla. Nytkin tänään ja huomenna pitäisi pistää menopuria, joka kasvattaa sitä munista ja kohdun limakalvoa ja sitten keskiviikkona pistän pregnylin, joka sitten kypsyttää muniksen loppuun ja antaa viimeisen sysäyksen oviksen tapahtumiselle. Tableteilla kuulemma "huijataan" kroppa tuottamaan enemmän tarvittavaa hormonia, mutta noi pistokset on sitten itsessään sitä hormonia. Oon aina ajatellut olevani piikkikammoinen, mutta jotenkin oon vaan saanut hoidettua noi pistokset yllättävänkin helposti. Mulle hankalinta lienee se liuoksen tekeminen, kun niiden ampullien ja piikkien yms. kanssa pitää puuhastella. Kyllä se onnistuu, mutta meidän "avuliaat" kissat tuo vielä hieman lisähaastetta siihen operaatioon. :grin Jos mä jään liikaa miettimään sitä, että nyt mun pitää pistää toi neula ihosta läpi, niin homma vaan hankaloituu. Mä oon yrittänyt hoitaa sen mahdollisimman nopeasti ja liikoja miettimättä. Ei se mukavaa oo, mutta kyllä siitä selviää, kun on pakko. Jos meillä ei nyt tärppää (tuskin, koska kohdun limakalvo oli taas liian ohut), niin ensi kierrossa joudun pistämään vielä useammin. Meitäkään ei ilmeisesti inssiin aiota passittaa, koska mun miehen uimarit ovat niin hyviä. Luulisi, että siitä hieman edes olisi apua, mutta ei kai sitten... o_O Niin ja noista "kannustavista" kommenteista... Mäkään en jaksaisi enää kertaakaan kuulla niitä "Älä stressaa niin kyllä se sitten onnistuu." yms. kommentteja. Tuskin nämä tyypit mitään pahaa tarkoittavat, mutta jos et itse käy tällaista taistelua läpi, niin tuskin tätä voi oikeasti ymmärtää. Miltä tuntuu toivoa ja pelätä ja pettyä kerta toisensa jälkeen. Tsemppiä!

Mirmeli: Toivottavasti oot saanut hyviä uutisia ja uusi lääke toimii niin kuin pitää. :Heartred

Sissi: Josko se tärppi ei vaan vielä näkyisi testissä... Toivottavasti ei sulla kierto turhaan venyisi...

Gatusa: Sun tilanne on kyllä nyt vähän turhan jännä... Tsemppiä!

Hehel: Vaikka tekstisi olikin oikeastaan suunnattu Mirmelille, niin kiitos että jaoit sen kuitenkin täällä. Mä kanssa pohdin sitä kuinka kauan jaksan elää vain kierto kerrallaan. Jossain vaiheessa varmasti on tehtävä se päätös, mihin rajan vetää. Tuntuu, että koko ajan elää sellaista "sitten kun" -elämää. Pitäisi pystyä elämään tässä ja nyt ja nauttimaan niistä hyvistä asioista mitä on. Miksi sen (biologisesti) oman lapsen saaminen on niin tärkeää...? Mä en vielä pysty luopumaan siitä toiveesta, mutta koko ajan useammin tuntuu, ettei pää ja sydän kestä tällaista kovinkaan pitkään enää. Ymmärtääkseni IVF:ssä saa kunnon mömmöt sen munisten keräämisen ajaksi, joten mä yritän uskotella itselleni, että jos sinne asti mennään, niin siihen tuskaan saa jotain, toisin kuin aukiolotutkimuksessa. Tuskin sen jälkeen ainakaan montaa päivää vuotaa... Kai... Näissä asioissa pitää kuunnella itseään. Ei ketään voi pakottaa mihinkään vaikka se sydämeen sattuisikin. Mä koen kanssa nämä hoidot vaan apukeinoina, koska onhan ehkäisykin tavallaan luonnotonta, mutta kun näissä asioissa tosiaan jokainen etenee niin pitkälle kuin itselle sopii. Mä pidän peukkuja, että teillä tärppää inssien avulla. Ihana toi sun viimeinen lausahdus. :Heartred

ON: Kuulinpa tossa viikonloppuna jutun naisesta, jolta puuttui kokonaan toinen munatorvi ja toinenkin oli väärin kehittynyt niin, että lääkäreiden mukaan olisi erittäin epätodennäköistä, että hän koskaan raskautuisi luomusti. Tämäkään nainen ei miehineen halunnut mitään hoitoja, mutta ylläripylläri 11 vuoden jälkeen tämä nainen totesi yllätyksekseen olevansa raskaana. Näitä ihmeitä siis tapahtuu... Edes joskus. :) Ja sitten niitä ihan omia kuulumisia: Mulla on kohdun limakalvo taas liian ohut ja sitä yritetään nyt paksuntaa menopurin avulla. Sitä siis tänään ja huomenna ja sitten keskiviikkona pregnyl-pistos ja sitten taas pupuilua. Taas se "pakko" ärsyttää. Jos sen voisi jotenkin unohtaa. Tällä kierrolla ei kyllä mahdollisuudet ole kovin hyvät. :oops: Jos/kun nyt ei tärppää, niin seuraavassa kierrossa alan heti clomien perään pistämään menopuria. Clomit kyllä saa mulla munikset kasvamaan, mutta se kohdun limakalvo ohenee. Siihen pitäisi tuon menopurin auttaa...
 
sleepwalker päästän sut jännityksestä....kp 1/32-44 eli vuoto alko näköjään tänään ja luteaalivaihe tais lyhentyä siihen 9pvä:än. uuteen kiertoon. tsemppiä ja plussatuulia sinulle :)
 
täällä alkoipi myös tuhruvuoto,eli huomenna starttaa kp1 :) onneks alkoivat.tänään meinas ruokakaupassa tulla itku ku niin inhottava olo ollu jo yli viikon.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top