Heissan taas!
Marikki: Kyllähän sitä alkaa aika syvällä kahlaamaan, kun kroppa vaan vuodesta toiseen ei toimi niin kuin pitäisi...
Mäkin oikeastaan vasta vähän aikaa sitten tajusin kuinka meillä pupuilut on muuttuneet jotenkin ankeemmiksi. Ei toki joka kerta, mutta varsinkin silloin, kun on "pakko", niin on se aika syvältä... Jaksamista.
Sissi: Hyvä, että saitte poliajan siirrettyä parempaan ajankohtaan. Kyllähän se niin taitaa olla, että kun on tutkimukset/hoidot päällä, niin ne myös pyörii ajatuksissa melkein koko ajan eikä oikein muuta meinaa elämään mahtua. Jos sellainen ei siihen elämän vaiheeseen sovi, niin sitten on parempi vähän lykätä tutkimusten aloittamista. Ja aina voi toivoa, että luomuplussa yllättäisikin. :)
Myy: Hienoa, että oot noin positiivinen vaikka endoa sulla epäilläänkin. Mutta onhan se tosiaan niinkin, että kun tiedetään missä on vikaa, niin sitä voidaan myös hoitaa. Mullakin on noita kystia ollut eikä ne kovin kivoja ole.
Tämä viimeisin ei kyllä onneksi pahemmin vaivannut. Tsemppiä! :)
Mirmeli: Onnittelut leveästä hymystä.
Toivottavasti talletukset tuo teille plussan! Kyllä tuo "pakko" tekee pupuilustakin välillä melkoisen vaikeaa. Meillä mies ainakin välillä kärsii jopa suorituspaineista... Mutta kaikkensa sitä toki haluaa tehdä tärpin toivossa. :)
Gatusa: Ihana kuva. :) Tsemppiä oviksen odotteluun. Tai oikeastaan... Toivotaan, että siellä olis pieni ylläri tekeillä. :)
Della: Toivottavasti saat pelkkiä hyviä uutisia. Tuuthan meillekin sitten päivittämään kuulumisiasi. :) Onnellista odotusta.
Hehel: Hienoa, että siellä asiat etenee. Toivottavasti inssi tuo teille sen kauan kaivatun plussan.
Mymme: Mäkin muistan sut! :) Lämpimät onnittelut kahdesta viivasta. Toivottavasti saat verikokeestakin pelkästään positiivisia uutisia. Valtavasti tarrasukkia matkaan.
Ja muiden onnistumiset antaa tosiaan toivoa itsellekin, joten tosi kiva, jos viitsit meitäkin välillä muistaa kuulumisillasi.
ON: Täällä ei pupuilut menneet ihan suunnitelmien mukaan mutta minkäs teet... Maanantaina pistin pregnylin ja pupuiltiin, mutta eilen kun olisi pitänyt taas hommailla, niin miespä ei sitten oikein innostunutkaan eikä siitä sitten tullut mitään. Mä sitten jopa itkin turhautumistani oikein ääneen. Yritin kyllä kertoa myös miltä musta kaikki tämä tuntuu, mutta mies taisi mennä vähän paniikkiin siitä mun itkukohtauksesta. Se yritti jopa paeta paikalta... Onneksi sopu löytyi vähän myöhemmin ja tänään paikkailtiin tilannetta. Vaikka eilen jo taisi olla ovis ainakin tuntemuksista päätellen, niin ehkä toivo ei ole kokonaan menetetty. Ja tänään lisäksi nippaili ovismaisesti vasemmaltakin puolelta vaikka eilen kaikki tuntemukset oli oikealla puolella. Ehkä mulla alkaa vaan nuppi sekoomaan.
Nyt ei taas auta kuin odotella...