Hei taas pitkästä aikaa...
Nine: Onnea pienestä tytöstä.
Itekin vielä jaksaa yrittää, kun jotkut sentään todistetusti onnistuu.
Della: Kiva kun säkään et meitä unohda. Ihan samat sanat sulle, kun Ninelle, että on helpompi löytää voimia ja toivoa, kun onnistumisiakin joillekin tulee. Onnellista odotusta.
Sissi: Aina yhtä syvältä, kun kiertokin alkaa sekoilemaan. Tädillä on lupa pysyä poissa vain siitä yhdestä syystä. Voi, kun sekin sen tajuais. Onneksi ette joudu enää kauaa odottamaan pääsyä polille. (Ja eikös se ollut niin, että teidät voisi se plussa vielä yllättää ennen ekaa käyntiä? Tälläkin palstalla on ollut ainakin yksi, jolla ekalla polikäynnillä todettiin, että siellä olikin jo pieni kyytiläinen.
) Mua ainakin helpotti jo se, että apua vihdoin oli tarjolla. Mä luotan meidän polin asiantuntemukseen vaikken aina omaan kroppaani luotakaan. Tuskin tämä on kenellekään yhtään helpompaa. Meidän tarinamme ovat toki erilaisia ja yritysajat vaihtelee, mutta raskasta tämä on kaikille, kun kroppa ei toimi niin kuin pitäisi. Eli yhtään en väheksy vähemmän aikaa yrittäneidenkään tunteita! Tsemppiä! Ja nauti kunnolla häävalmisteluista. On ihanaa, kun on muutakin ajateltavaa, kun oma kierto yms. Meillä on "jo" neljäs hääpäivä huhtikuussa.
Gatusa: Oot kyllä varsinainen inspiraation lähde.:) Toivottavasti saisitte pian plussan ja kaikki menisi hyvin. Tunnustan, että oon joskus ajatellut, että keskenmenon saaneet sentään raskautuu, mutta tämä palsta on kyllä avannut mun silmät. En tiedä miten mun pää kestäis, jos kaiken tän jälkeen tärppäis ja sitten käviskin huonosti. Kai sitä kaikesta selviää, kun on vaan pakko... Mä niin toivon, että saisit pian kertoa meille hyviä uutisia.
Myy: Mä yritän nyt ystävällisen hellän napakasti patistaa sua varaamaan ajan gynelle.
Jos joku mua tässä meidän yrityksessä tosissaan ottaa päähän, niin se, ettei nopeammin haettu apua ja sitten kun haettiin, niin en riittävän tiukasti vaatinut lähetettä tutkimuksiin. Annoin mun gynen puhua itseni ympäri vielä jonkin aikaa yrittämään vaikka yritystä oli takana jo toista vuotta. Varmaan siksikin tämä meidän yritys on venynyt näin pitkäksi... Ei se helppoa ole kertoa lääkärille, että oma kroppa ei toimi niin kuin pitäisi. Että on epäonnistuja... Siltä musta ainakin tuntui. Nyt kuitenkin on oikeasti apua tarjolla ja tivoa ihan eri tavalla kuin silloin, kun ei vielä oltu hakeuduttu tutkimuksiin. Tsemppiä sinnekin. :)
Butterfly: Tsemppiä lääkärireissulle.
Marikki: Mä niin tiedän noi tunteet... Varmaan kaikki täällä... Välillä tekee ihan hyvääkin itkeä tätä kaikkea oikein kunnolla, mutta haastavampaa onkin sitten taas kömpiä sieltä pimeydestä pois... Onneksi elämässä on hyviäkin asioita, mutta ei ne aina jaksa lohduttaa. Kovasti voimia sinne. Älä vielä luovuta...
Mirmeli: Voi että noiden sun kipujes kanssa. Toivottavasti nyt olisi viimeinen kerta piiiitkään aikaan, kun joudut menkkakivuista kärsimään.
Mulla on kanssa neljäs clomikierto meneillään, jos mukaan lasketaan se ensimmäinenkin, jolloin ei sitten saatukaan yrittää ollenkaan. Oon muutenkin näköjään aika samassa aikataulussa, nyt kp 5. Ensi perjantaina pitäisi mennä taas käymään polilla. Saa nähdä saanko sitten taas pistää itseäni vai mitä tehdään. Vielä aikalailla auki se tehdäänkö meille inssi vai ei... Ensi perjantaina ollaan ehkä taas vähän viisaampia. Jokos teille selvisi, tuleeko teille uusi karvakorva? Meillä on välillä mun äidin koira hoidossa ja on se vaan niin ihanaa, kun kotona on joku joka niin kamalasti odottaa sun kotiin palaamistasi. Ehkä vielä jonain päivänä hankitaan ihan omakin koiruus.
ON: Niin kuin tuossa Mirmelille jo totesinkin, niin nyt kp 5 ja clomikierto 4, jos siis se ensimmäinen pieleen mennytkin lasketaan mukaan. Viime tädin vierailu oli tosi lyhyt ja oudon niukka. Tosin mulle outo vuoto taitaa olla ihan normaalia. Ensi perjantaina selviää tehdäänkö tässä kierrossa inssi vai jääkö se seuraavaan. Riippuu siitä ehtiikö miehen verikokeiden tulokset valmistua siihen mennessä. Se kun sai käytyä siellä kokeessa vasta viime keskiviikkona vaikka lääkäri kehotti käymään kokeissa jo joulukuun puolen välin paikkeilla. Eipä se töiltään ehtinyt, mutta nyt kun sen työt loppuivat lähes kokonaan (Ei kiva!
) niin nyt sillä on taas aikaa. Helpompaa toki hoitaa näitäkin asioita, kun ei tarvitse miettiä kun mun aikataulua, mutta toivon silti, että sen työtilanne taas paranisi.
Mulla on muuten yöpöydällä vierekkäin uusin Vauva-lehti ja Ei kenenkään äiti -kirja. Kumpaakaan ei kehtaa lukea julkisesti ja kympikin saa kyyneleet silmiin...
Mutta jotenkin ne myös molemmat antaa voimaa jaksaa jatkaa. Mun tilanne ei vielä ole täysin toivoton! Eli täällä taas ollaan taistelutahtoa täynnä. Voi, kun löytyisi vielä intoa alkaa hoitaa itseään paremmin. Ainakin tämä hassu vähän niin kuin kuumeinen olo voisi hellittää. Kai jotain flunssaa yrittää puskea läpi. Onneksi on viikonloppu eikä mitään suunnitelmia. Viime viikonloppuna oltiin ja ensi viikonloppunakin mennään hoitamaan miehen siskon muksuja. Se on vähän sellaista katkeran suloista. Ihania muksuja, mutta muistuttavat siitä mitä meiltä vielä puuttuu...
Mutta kyllä mun fiilikset on taas paremmat kuin viimeksi kun kirjoittelin. Niinhän se menee... Yhtä *sensuroitu* tunteiden vuoristorataa tämä elämä.
sama meininki edelleenkin,eli tätiä ei näy. semmoset krampit kyllä alaselässä että varmasti parin päivän päästä täräyttää..tossa tiistaina tein vielä testin ja niin puhdas nega kuin voi olla.nyt siis kp 33.jos menee kierto yli kp 35 niin otan kyllä taas Terolutit käyttön. ei tämmöstä kukaan jaksa 
Muista pitää taistelutahtoa yllä!