Mirmeli: Toivottavasti sulla on onnellisempi kierron loppu ku mulla vaikka nyt kyllä oon ihan täynnä taistelutahtoa.
:) Maanantaina polille ja toivottavasti saan taas luvan pistokseen. Vaikka niitä oviskipuja en odota, niin ne sentään kertoi, että jotain todella tapahtuu. Viime kierto oli mun toinen clomikierto, mutta eka jolla saatiin oikeasti yrittääkin. Ekalla kerralla mulla oli liian suuri annostus ja kypsyi liikaa muniksia ja kohdun limakalvo ei paksuuntunut toivotusti. Sillä nyt tosin ei olisi ollut merkitystä, koska lääkäri kielsi meitä silloin yrittämästä. Sitten tulikin kesätauko, mutta nyt sitten mennään taas täysillä. Ne clomithan voi vaikuttaa limakalvon kehittymiseen niin miksei sitten vuotoonkin... Mulla kyllä minipillerit sotki hormoonitoiminnan ja kierrot ja kaiken... Jos olisin tiennyt mitä niistä seuraa, niin en olisi suostunut niitä käyttämään. Kyllähän ne ehkäisynä toimi, mutta tuntuu ettei vielä yli kolmenkaan vuoden jälkeen kroppa oo palautunut siihen mitä se oli ennen pillereiden aloitusta... Toisaalta turha sitä on enää surra. Sitä teki silloin niin kuin silloin oli parasta...
Maikkie: Ihan hyvä tietää, että on muitakin joilla vuoto on muuttunut clomien myötä. Mulla kyllä vuoto loppui jo eilen illalla eikä tänään ole tullut edes tuhrua vaikka on vasta kp 3. Toivottavasti sulla clomit toimii niin kuin pitääkin ja annostus on oikea. Mulla oli ensin liian suuri annostus ja niin kuin tuossa Mirmelille jo kommentoin, niin se kierto ei mennyt ihan putkeen. Se oli varsin turhauttavaa, kun vihdoin alkoi asiat edetä ja sitten tulikin täyskielto yrittää. Mieluummin kuitenkin niin kuin pahimmillaan nelosraskaus. Mulla meinaan oli niitä muniksia tyrkyllä jopa se neljä... Kyllä me vielä niistä nelosista oltas ehkä selvitty, jos ne olis selvinneet, mutta mä epäilen, että jos sellainen raskaus olis lähtenyt alkuun, niin se luultavasti olis päättynyt surullisesti... Täälläkin on saanut sen huomata kuinka se valtavan suuri onni voikin muuttua musertavaksi suruksi. Mä en tiedä kestäisinkö mä sellasta. Kai, jos vaan olisi pakko, mutta ehkä on parempi olla uhmaamatta kohtaloa... Se on nyt kuitenkin ollutta ja mennyttä ja nyt vaan uutta yritystä kohti. Jännä muuten miten erilaisia toimintamalleja on eri kunnissa. Meinaan vaan, kun meille ei kai inssejä aiota edes yrittää. Mun miehen simpat on hyviä, mutta vois luulla, että inssissä tärppimahdollisuudet olis kuitenkin vielä jonkin verran paremmat. Viimeksi se lääkäri jutteli jotain sellaista, että yritetään nyt vielä jonkin aikaa näillä OI-hoidoilla ja sitten aletaan harkita IVF:ää, jos ei tärppää. Varmaan noi hoidot on myös tapauskohtaisia.
ON: Aamulla testasin puhtaan negan. Emmä oikeastaan muuta odottanutkaan, mutta nyt asia on varma. Tänään siis aloitin taas clomit ja nyt jo tuntuu jotain nippailua. Hiukkasen hirvittää, että taasko mulla kypsyy liikaa muniksia... Maanantaina se sitten selviää. Soitin tänään polille ja oli muuten viimeinen vapaa aika sille maanantaille. Onneksi mulla on mahdollisuus ottaa mikä aika tahansa ja olla töistä saldovapaalla. Mulla on sen verran pitkä työmatka, että lääkärireissujen takia joudun olemaan aina koko päivän pois. Välillä jo mietin, että mitä sitten jos niihin IVF-hoitoihin joudutaan, niin paljonko sitten tulee poissaoloja. Eiköhän sekin sitten jotenkin järjesty vaikka töissä en kyllä halua tästä yrittämisestä mitään kertoa. Nytkin jo välillä tuntuu, että ne siellä pohtii näitä mun poissaoloja. Ehkä ihan hyvä, että mulla on ihan julkisesti ongelmia verenpaineen kanssa, niin voin sitten siihen vedota, kun joudun lääkäriin menemään.
Vaikka mulla on tosi mukavat työkaverit ja paljon ne musta tietääkin, niin tämä on liian vaikea juttu jakaa julkisesti. Ehkä sitten joskus... Tai sitten ei...
