Pidemmän kaavan mukaan yrittäneet vol.2

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Eetuha
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
kiitos kaikille tsemppauksesta! mullaki on ollut masennusta aika ajoin, mutten ole koskaan varsinaisesti käynyt missään juttelemassa. mulla oli puoli vuotta pojan meille muuton jälkeen kuukauden tai parin "musta jakso", kun just ja just jaksoin käydä töissä ja illat itkin ja makasin sängyllä. sain silloin työterveyshuollosta mielialalääkkeet ja puhuin asiasta perheneuvolassa (käytiin silloin muutama tukikäynti) ja sieltä sanottiinki, että mulla ois ikäänkuin synnytyksen jälkeinen masennus. söin mielialalääkkeitä n. puoli vuotta ja sit lopetin ne enkä ole sen koommin syönytkään niitä. meidän aviokriisin aikaan mulla oli myös alakuloa ja unettomuutta ja sain nappeja nukahtamiseen, mut neki lopetin sittemmin. käytiin me silloin perheneuvojalla ja jokusen käynnin kävin yksinki siellä.

nyt mulla ei oo pitkään aikaan ollut mitään eikä mikään ole oikeastaan aiheuttanut mielipahaa. tytön syntymän jälkeen ei tullut mitään alakuloa tms., olin kai jo niin tottunut siihen jo pojan tultua, että lapsia on ja aika menee pitkälti heihin. toki masensihan tää endodiagnoosi, mut jotenki pääsin siitä yli, vaikka tietty alkuun itkinki et miksi just minä. ajalla ennen tyttöä itkin kyllä lapsettomuutta ja mieli oli maassa, mutta jotenki mä vaan sain itseni ylös siitä suosta. nyt tää tärppäämättömyys syö myös, vaikka yritänki huolehtia itsestäni liikkumalla jne. sanoin eilen miehelle, että oon vähän maassa ja itkuinen sekä väsynyt. mietittiin, et tää vuodenaika on sellainen et se vaan lisää alakuloa.
 
della toivottavast olosi paranee pian, ei ol kiva olla masentunu, itellä ahistaa ja välil masentaa ku tulee vastoinkäymisiä kokoajan ja lisäks sit ei nää ihmisiä juuri ikinä, oon kotona käytännös ottaen 24/7. jaksamisia sinulle.
 
della toivottavast olosi paranee pian, ei ol kiva olla masentunu, itellä ahistaa ja välil masentaa ku tulee vastoinkäymisiä kokoajan ja lisäks sit ei nää ihmisiä juuri ikinä, oon kotona käytännös ottaen 24/7. jaksamisia sinulle.
 
Hei, jo tutkimuksissa olleet, auttakaahan mäessä... Kun tultiin kotiin reissusta täällä odotti kutsu kunnalliselle, poliklinikalle, aika olis 20 päivää myöhemmin kun tuo yksityisen aika.
Nyt kuuluukin kysymys: mitä siellä naistentautien poliklinikalla tehdään ekalla kerralla?
Taasko jutellaan ne samat asiat kun neuvolassa, ehkä annetaan lähetettä tutkimuksiin ja palataan taas viikkojen/kuukausien päästä asiaan VAI tutkitaanko siellä jo heti jotain ja mahdollisesti annetaan resepti kouraan uloskätellessä?

Nimittäin, vähän mietityttää tuo kustannusten määrä yksityisellä/kunnallisella mutta enemmän mietityttää se, kummasta saa nopeammin apua... Sen takia en halua pihistellä rahan kanssa jos sitä vastaan tulee taas lisää odottamista...
 
hehei: Luulisin että kaipa se riippuu tapauksesta. Jos on jotain tutkimuksia jo alla niin tuskin ne niitä uudestaan tutkii, en tiedä. Mutta meillä ei ollut mitään, joten eka kerta meni ihan sisätutkimuksella ja ultralla. Juteltiin, keskusteltiin, kartoitettiin. Saatiin lisäinfoa toiminta tavoista jne. Siitä seuraava askel oli munatorvienaukiolotutkimus joka tehtiin seuraavassa kierossa, tehdään yleensä viimeistään kierron 10. päivä mutta vuodon pitää olla jo loppu.

Eka käynti itse polilla oli 29.7 ja nyt tässä kuussa alkoi clomit. Yhtäkään kuukautta ei ole ollut niin, etteikö jossain kokeissa olisi juostu tai polilla käyty. Mistä hämmästyin kovasti, positiivisesti :) Mulla oli prolaktiini korkealla, joten yksi kierto meni sen kontrolloimisessa. Kaikkiin hoitoihin/tutkimuksiin ilmoittaudutaan aina kierron alussa. Mutta ihan varmasti näissäkin toimintatavoissa ja hoitoonpääsyissä on eroja kaupungittain.

Toistaiseksi en ole tuntenut että asiat kulkisivat hitaasti, päinvastoin. Mutta jos mietityttää niin ota yhteyttä sinne ja kysele. Mä sain ainakin sellaisen käsityksen toiminnasta, että hepposesti ei hoitoja aloiteta, ennen tutkitaan ja katsotaan, mikä on minusta hyvä :)
 
Täällä päästään kohta uuteen kiertoon, tuhru alko tänään.. :( masentaa taas vähän mut kyl mä tähän olin varautunu ja pääsee uusiin lääkkeisiin, mikä on plussaa !

Meiän hoidot alko vähän hassusti kun olin muista syistä gyne seurannassa, niin sit se vaan jatku tavallaan siitä, niin en tiedä mitä tapahtuu kun niihin hakeutuu itse. Multa tutkittiin kaikkee jo muutenki niii en tiedä mitä tutkittiin sit vasta kun vuosi tuli täyteen ja mitä jo ennen sitä :)
 
Pohditiin asiaa miehen kanssa viikonlopun yli ja päätettiin nyt mennä sinne kunnalliselle ja jos siellä alkaa näyttämään siltä että taas joutuu odottelemaan ja asiat venyy niin sitten katsotaan uudelleen tuota yksityisen puolta...

Ovistesteissä ei tälle kierrolle ole tullut mitään vielä vaikkakin limat on jo minusta ihan sitä luokkaa että ovis olis nurkan takana. Voikohan ovislimoja olla ilman että ovulaatio oikeasti tapahtuu?
 
hehel, meillä on tutkimukset ollut yksityisellä ja luulen, että aika sama tahti on ollut kuin olisi julkisella puolella. ekalla käynnillä tehtiin kartoitusta, sisätutkimus ja ultrattiin (sattui olemaan just ovisajankohta ja ultratessa näkyi iso irtoamassa oleva munasolu). mulle tehtiin kuukautiskierron kartoitus (otettiin oviksen jälkeen progesteroninäyte ja uuden kierron alussa prolaktiini- ja kilppariarvot) ja aukiolotutkimus, miehelle siemennesteanalyysi ja koepesu. tietty varmaan yksityisellä asiat etenee reippaammin.

varmistin vielä silloin aukiolotutkimuksen yhteydessä lääkäriltä, ettei meidän enää tarvii sit tammikuussa mennä uusiin tutkimuksiin, vaan päästään suoraan varaamaan aika ns. ivf 0-ajalle (hoidon suunnittelu jne.) ja uskoisin, että saan samassa yhteydessä jo lääkkeet ym.

hehel, en kyl osaa sanoa mitään oviksesta, mut jos ovisplussa tuleeki myöhemmin? mulla itsellä ovisplussa saattoi toisessa kierrossa näkyä ekan kerran kp 11-12 ja varsinainen irtoaminen tapahtui vasta jotain kp 16-17. mikään kierto ei ole ollut oikeastaan täysin samanlainen.

saiski, pahoittelut tuhruttamisesta (ja menkoista jos sellaiseksi jo kehittyi?)! toivottavasti saatte avun uusista lääkkeistä!

Mirmeli, hyvä että sielläkin asiat etenee!

Gatusa, nyt kun mainitsit tuon jatkuvan kotona olon, sai toi mun masistelu kunnolliset mittasuhteet ja nostankin hattua sulle, että oot noin vahva! mä en pysyisi kauaa täysijärkisenä, jos joutuisin olemaan vain kotona. mä tarviin omat menot ja aikaa itselle ja siksi noita harrastuksia on ja pysyy, ja nimenomaan liikuntaharrastuksia (sekä koiraharrastus), koska mun työ on henkisesti aika kuormittavaa ja vaatii vastapainoksi sellaista, missä joutuu keskittymään esim. juuri liikuntasuoritukseen tai tiettyyn juttuun koiran kanssa.

on: mä odottelen ovista ja mietin taas mikä hyöty siitäkin on. kierto on korkattu ja nyt on ollut jopa ihan mukavaa pupuilla. oon lauantaina menossa kavereiden kanssa pikkujouluristeilylle, josko se saisi vähän mielialaa kohenemaan. oon saanut taas uutta inspiraatiota neulomiseen ja teinkin jo kaverin tulevalle vauvalle pipon ja tumput, enää ois sukat tehtävänä. mulla vaan tökkii ylipäätään sukkien neulominen, joten tahti on vähän turhan hidasta. lisäksi tytöllä on taas joku tiiviimpi äiti-vaihe menossa, me istutaan yleensä illat sohvassa ja tyttö ei suostu hievahtamaan sylistä (itkee ja rimpuilee iskän sylissä).
 
Omasta masistelusta voi sanoa,että aivan järkytyin kun viikolla olin pois kotoa pari tuntia sen työkkärireissun ajan,niin pää aaivan kuin selkisi,ja olin taas ELÄVÄ!!
Joten kyllä mä lasken oman olonikin aika pitkälle myös tämän pelkän himassa luuhaamisen syyksi.Ei oo harrastuksia kodin ulkopuolella,vaan aamusta iltaan säädänä täällä ja stressaan kaikesta ja järkkään juttuja jne.

Meillä yritys loppuu.
En muista mitä sanoin eilen vauva-asiasta,vissiin siitä että ei mekään näemmä ilman apuja saada mitään aikaan,mut mies sanoi että "ehkä sitten onnistuu kun tää stressi loppuu"
WTF!!!!????
Ei tästä kämpästä stressi LOPU ,ikinä!!
Ei niin kauan kun on haastavia lapsia,on haastetta parisuhteessa,taloudessa...
Mä luin miehelle yhden jutun,jonka olin juuri julkaissut Facebookissakin,jaan sen tähän


996632_395613177235082_1632982559_n.jpg



Joten mä aion nyt panostaa tuohon rauhaan sisimmäässäni,mielessäni,kaikessa.
En siksi että toivon sen tuovan vauvan,vaan ihan siksi,että itse voisin paremmin.

Odotan menkkoja alkavaksi tässä to-pe aikana,ja sitten en enää seuraa kiertoja.
En tikuta ovista,ei pakkoseksiä (eli ei seksiä enää lainkaan,koska mun halut on mennyt kaiken tämän soossin aikana) ei kyttäämistä.
Minä katson nyt siihen aikaan kun pääsen opiskelemaan,aloittamaan erilaista elämää.

Rattaat jotka ostin,joiden mukana tuli vaunukoppa,meni myyntiin tänään.

Joten nämä taitaa olla nyt viimeiset heipat teille.

Parasta mahdollista onnea ja tunnetta kaikkeen mitä teette,ja mitä siitä saatte.
Menköön elämänne kuin sen on tarkoitettu menevän.
 
marikki harmi että teil kävi noin, sun teksti on aika pitkälti ku mun suusta. samat ongelmat ja tääl vaa alkaa kärjistymää entisestää tilanne.

della juu no mä alan olla hiljallee hajoamispisteessä, eilen itkin sen ku kerkesin ja tänää sit ukko teki sellasen tempun et meni hermot totaalisest mut esikoisen takia pidin vaa suuni kii. mult putos lautanen ku heikko olo ni ukko rupes taputtaa ja nauraa, hänen mielest huvittavaa koska hänellehän tuota ei tapahdu mutta mulle se on osa elämää. mulla todettii teininä poissaoloepilepsia mut syksyl -11 lopetin lääkkeet ku hyvä olo eikä tarttenu enää onneks, no nyt ukko sit tekee kaikkee et saan stressii ja no oireilu yrittää vissii nostaa päätää siksi putos lautanen ja heikko olo. mä vähä veikkaan et jos tää meno jatkuu ni tää liitto hajoaa jossai vaihees, harmi lapselle mut parempi hänelleki yksin mun kans ku ukon kans joka antaa huonoo mallii käytökses.

tääl ukko aikoo täl viikol kuulemma mennä tutkimuksii mut mun mieles ei ol yhtää se et yritän ees lasta sen kans enää koska nyt on niin epävakaata tääl et ei ol hyvä idea. mikäli täs käy huonost ni tää on mun eka ja vika liitto kyl.
 
Della: ihmeiden ihme... testasin (lentokoneen vessassa :wink ) aamulla ja sieltähän pärähti hymiö CB:n oviestestiin..
Toinen ovulaatiokierto peräkkäin... MUTTA minäpä olen nyt seuraavat 4 päivää työreissussa, joten sepä siitä.. onneksi eilen tehtii vähän talletuksia, ehkäpä ne siellä jaksaa tarpeeksi kauan uida...

Peruin just sen yksityisen ajan ja pitää yrittää päästä kunnalliselle huomenna läpi puhelinaikaan ja tarkistaa tarvitseeko miehen käydä taas (?!) simppanäytteessä niin kuin kutsukirjeessä sanottiin, vaikka just 2 kuukautta sitten se on testattu.... tuskin, mutta pitää varmistaa kuitenkin. Mulla myös jo otettu prolaktiini- ja kilpparitestit, ehkäpä sitä sitten ultraataan tmv. pitää sekin kysyä jos sinne pääsee puhelimella läpi... mitä siellä oikein meinataan tehdä, pitääkö valmistautua mitenkään (ohjeessa ei sanottu muuta kun että lisätietoja soittamalla..)

Tsemppiä Gatusa ja Marikki, on tämä niin henkisesti vaikeaa tämä epävarmuus ja jatkuva toivominen ja pettyminen etten kovempaa koetusta kyllä ihan heti keksi nykyajan naisen elämään...
 
Gatusa: Kurjaa, että sun miehes käyttäytyy noin. Oot joutunut käymään läpi ihan liikaa ja oikeasti ansaitsisit vaan tukea ja rakkautta. Vaikutat kyllä niin vahvalta, että selviäisit varmasti hyvin kaksin lapsesikin kanssa. On helpompi uskoa itseensä, kun ei mollata vähän väliä. Toivottavasti saisitte kuitenkin asiat kuntoon. Nämä asiat on vaikeita kummallekin, mutta silloin pitäisi pyrkiä tukemaan toista eikä aiheuttaa lisää pahaa mieltä. Tsemppiä!

Della: On hyvä, jos voi puolisolle sanoa, että nyt on paha olla ja toinen ymmärtää tukea vaikka ei ehkä niitä kaikkia tuntemuksiakaan aina ymmärtäisi. Mun siskolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja jotkut on joskus sanoneet sille, että sen pitäisi vaan ryhdistäytyä... Eipä taida olla ihan niin yksinkertaista. Toivottavasti sulla olo helpottuu.

Hehel: Onnittelut oviksesta. :) Toivottavasti siellä joku sitkeä uimari hoitaisi hommansa. Meillä miehen piti vain ottaa mukaan ne simppatestin tulokset. Se oli käynyt tammikuussa ja meillä oli se eka polikäynti maaliskuun alussa. Ite oon ollut tyytyväinen siihen meidän poliin. Yksityisellä saisi ehkä itse enemmän vaikuttaa hoitojen etenemiseen, mutta ei me kyllä olla julkisellakaan puolella ainakaan vielä jouduttu kamalasti odottelemaan. Kesätauko toki oli, mutta se taitaa olla myös yksityisillä klinikoilla. Jos me joudutaan turvautumaan ivf:ään, niin sitten varmaan voi joutua jonottelemaan pidempään. Toisaalta siinä vaiheessa voi sitten siirtyä yksityiselle, jos ei jaksa odottaa ja talous antaa myöten. Katsotaan sitä sitten... Meidän polilla on mukava henkilökuntakin eikä mua ole haitannut, ettei itse voi vaikuttaa siihen kenen lääkärin vastaanotolle milloinkin pääsee. Tai siis kumman, kun ei niitä lääkäreitä ole kuin kaksi. Eri kunnissa on varmasti hieman eri käytänteitä ja hoitosuunnitelmat on tapauskohtaisia, mutta helpompaa on varmaan siirtyä julkiselta puolelta yksityiselle kuin toisinpäin.

Mirmeli: Toivottavasti clomit toimii sulla eikä sen ihmeempiä hoitoja tarvita.

Saiski: Pahoittelut tuhruilusta, mutta toivottavasti ne uudet lääkkeet nyt tois teille plussan.

Marikki: Joskus on todella tärkeää olla oikealla tavalla itsekäs. Kuunnella itseään ja löytää rauha itsensä kanssa. Säkin ansaitsisit miehesi tuen etkä arvostelua. Pelkkä stressi tuskin aiheuttaa lapsettomuutta, koska luultavasti sitä aina on enemmän tai vähemmän. Tuskin niitä hoitojakaan pystyy täysin stressittömästi käymään läpi. Tosin oon itsekin huomannut että silloin kun on pystynyt rauhoittumaan ja toteamaan, että kyllä tästäkin jotenkin selvitään, niin olo helpottuu. Sitä olotilaa ei ole aina ihan helppo saavuttaa ja vielä vaikeampaa on hyväksyä, että joskus asiat vaan menee niin kuin ne menee... Tsemppiä!

ON: Tää netti nyt jotenkin ärsyttävästi pätkii, mutta yritän nyt vielä hieman kirjoittaa omista kuulumisista. Yrityslupa saatu. Löytyi yksi selkeä johtofollikkeli ja toinen vähän pienempi. Tänään pitäisi itse pistää pregnylit vatsaan. En ollut yhtään varautunut, että nyt jo otetaan sekin käyttöön. En ole mikään piikkifani, mutta pakko kai siitäkin on selvitä. Miehelle sanoin, että hänekin on nyt syytä panostaa tähän hommaan, jos mä kerran joudun pistämään itseäni. Jos nyt ei onnista, niin sitten ensi kierto mennään samalla kaavalla. Huomenna pitää kyllä lähteä töistä ajoissa, että päästään pupuilemaan. Keskiviikkonakin kuulemma pitää pupuilla ja sitten alkaa piinailu. En haluaisi alkaa toivoa turhia, mutta vähitellen alkaa toivo herätä. Ja sitten iskee seuraavaksi pelko pettymyksestä... Taas kerran... Saa nähdä miten pää kestää tän kaiken. Sellainen tunteiden vuoristorata taas meneillään, että huhhuh... Hienon reseptin kyllä lääkäri kirjoitti tarralapulle: Tänään pistos, huomenna <3 ja keskiviikkona <3.
:grin
 
kiitos sleepwalker, juu no mä en enää keksi miten tän selvittäs miehen kans. se ei oikei hyväksy mun lasta kunnol vuosienkaa jälkee, ei kannusta ei tue. hänet on kasvatettu sellaseks et minkää ei tartte liikuttaa eikä kiinnostaa. sen huomaa kyllä. sille on tarpeeks et hän tuo ruuan muu on mun vastuulla lähinnä. tulee sen äiti mielee koska hän saa kokee ihan samaa ku mä oman miehesä toimest eli roolimalli on sellai et naista ei näköjää kunnioiteta ja nainen saa pitää suunsa kii kaikest. ei toimi mulla.
 
Gatusa: Yritä pitää pintas siellä. Jos mikään ei auta, niin sitten on parempi ajatella omaa parastaan ja lähteä huonosta suhteesta. Ei mikään suhde ole pelkkää onnea ja autuutta, mutta kyllä niitä hyviä asioita pitää enemmän olla kuin huonoja...

ON: Argh mitkä oviskivut on tänään olleet! Selvisin siitä pistämisestä ihan ok (toivottavasti ei kuitenkaan tarvitsisi enää uudelleen sitä tehdä) mutta tänään jo hetken aikaa tuntui, että alavatsa räjähtää ja takamus halkeaa. Piti töissä välillä hiipiä vessaan piiloon hieman nyyhkimään. Sattui niin älyttömästi. Mä en oo aikaisemmin kokenut mitään samanlaista. Tai no se aukiolotutkimuksen jälkeen oli hieman samanlaisia tuntemuksia. Tosin paljon paljon voimakkaampia. No, ainakin mä tiedän, että jotain tapahtuu mun sisällä. Eiliset pupuilut meni ihan penkin alle, koska mun mies sai ihmeellisen päänsärkykohtauksen/niskajumituksen kesken kaiken. Ne hommat tyssäs sit siihen. Tänäänkin se on ollut hieman ns. heikossa hapessa, mutta onneksi saatiin pupuilut suoritettua kunnialla loppuun ja nyt voi tärppiäkin toivoa. Itse se epäili, että jostain jännityspäänsärystä voisi olla kyse. Onhan silläkin melkoiset paineet tästä yrittämisestä. Itse yritän nyt kyllä ottaa ihan rauhallisesti, koska eihän mikään takaa onnistumista. Täytyy vaan toivoa parasta... Jos voisikin ihan kokonaan unohtaa tämän yrittämisen pariksi viikoksi.
 
totta sleepwalker, saapi nähä alkaako ukko muuttaa itteää parempaa suuntaa vai miten käy. toivottavast teil tärppää vihdoin :)
hohhoijaa nyt sain sit flunssan ja oireilevan kurkunpääntulehuksen josta oon kärsin suht usein. toivottavast menee vähä nopeemmin ohi ku viimeks.
 
Nyt on tullut paljn tekstiä tänne ja kaikki kyllä luin! Olen pahoillani Gatusa tilanteestasi ja mihin ratkaisuun ikinä päädytkin niin uskon sen olevan oikea.

Sleepwalker toivottavasti tärppäis nyt teillä. Nuo oviskivut on helvetillisiä. Kerran olin onnekas ja 4 vuotta sitten jouduin sairaalaan kivun takia joka olikin ovulaatio. Nyt ne ovat toiveita vain. Koita kestää! :)

Muillekin tsemppitykset!

On. Clomit alkoi tässä kierrossa edellis viikon lauantaina. En odottanut näin voimakasta vaikutusta! 4 vuorikaudessa nukuin yhteensä 5 tuntia ja yöt hikoilin kuin pikku sika. Päänsärky kesti yli viikon ja koko viime viikon alun olin kiukkunen kuin mikä töissä ja illat itkin idioottimaisuuttani ja pahaa oloa. olin aivan pois itsestäni ja todella alakuloinen. Mutta ne on nyt takana päin ja eilen olin seurannassa. Oli kp12 ja toisella puolella 16mm johtaja. Nyt odotellaan että lähtisi liikkeelle ja saatais hymyä tikkuihin ;)

Nyt olen epävarma. Käydäänkö seurantaultrissa jokaisessa kierrossa? Olen alkanut epäilemään tietoani :D
 
tsemppiä mirmeli, josko nyt ois sit teille suotuisa kierto käynnis :)

täällä ei uutta, samaa mitä aina paitti että kipeenä. yskä esti nukkumisen lääkkeist huolimatta aika tehokkaasta, toivottavast ne nyt puris pian että tuo yskä häipyis. ukon testei odotelles, toivon et kävi tänää vihdoinki verikokeis, eilen ei alkan jonottaa sinne ni ei käyny sit ja kuitenki ne kokeet oli selventävii et mikä sillä on ku keuhkokuvat ja yks toinen testi näyttää et jotai vialla. no huomen saa kuulla inshaallah.
 
Mun piti yrittää unohtaa tää yritys piinailun ajaksi, mutta mutta...

Gatusa: Toivottavasti sulla tauti helpottaa pian ja mieheskin tilanne selviäis. Jokos ootte saanu kuulla jotain uutta?

Mirmeli: Aika hurjalta kuulostaa, että oviskivut on vieneet sairaalaan asti. Oli mullakin melkoiset kivut, mutta arvasin että niiden on liityttävä ovikseen ja pahimmat kivut oli ohi muutamassa tunnissa. Onnittelut oviksesta. Toivottavasti et oo joutunut kärsimään voimakkaista vaikutuksista turhaan. Tuossa seurailussa on varmaan vaihtelevuutta kunnittain, mutta kyllä siinä pitäisi olla tiivistä seurantaa. Jotkuthan on kyllä saaneet käyttää clomeja ihan itsenäisestikin, mutta mua se ainakin hieman hirvittäisi. Mäkin voisin muuten nyt odottaa nelosia. Tuskin niin olisi käynyt, mutta riski kuitenkin oli olemassa. Kai ne clomienkin vaikutukset voi vaihdella kierroittain, joten hyvä vaan että seurataan. Mä sain pregnyl-pistoksenkin käyttööni ja siinä on kai aika tarkkaa, koska sen saa tökötä itseensä. Mäkin meen taas ensi kierrolla seurantaultraan ellei nyt sitten ole tärpännyt... Mä oon Kanta-Hämeen alueelta ja käyn Hämeenlinnassa polilla. Tuntuu, että täällä kyllä ihan hyvin saa hoitoa julkisellakin puolella.

ON: Testatako vai ei testata...? Siis huomenna. Silloin on kyllä vasta dpo 11 eikä mulla erityisemmin ole edes oireita. Toisaalta haluaisin jo tietää, mutta toisaalta pelottaa ihan älyttömästi. Kumpikin vaihtoehto. Viikolla on vähän inhottavaa testata, koska sitten joutuu menemään töihin tunnemyrskyn kourissa. Oli tulos kumpi tahansa. Ehkä mä yritän vaan malttaa vielä... Onneksi suunnitelma ensi kierrolle on valmiina vaikka toki toivon, ettei sitä tarvitsisi toteuttaa. Se mikä vähän hämmentää on se, että mun rinnat ei juurikaan oo kipeät. Yleensä ne on (oletetun/testatun) oviksen jälkeen kipeytyneet ihan kunnolla. Mutta ei kai se mitään merkitse... Voi tätä piinailua...
 
Sleepwalker: Paljon nyt tsemppiä piinaan! Ehkäpä se päättyy ihan mukavasti :) Kertoilehan sitten kuinka kävi! Älä seuraile liikaa oireita, ei siinä pysy kukaan järjissään :D

Mulla oli eilen oikein kunnon oviskivut, hyvä kun kävelemään pystyi ja säteili myös peräpäähän. Meni onneksi ohi tunnissa mutta kyllä se ajatuksena tuntuu ihan kivalta että vihdoin munkin kropassa toimii jokin!
 
Takaisin
Top