Onpas tänne tullut uutta tekstiä oikein urakalla. Hieno juttu. :)
Nine: Kirjoittelin viimeksi kännykällä ja se oli näköjään korjannut huomaamattani sanan unohtanut sanaksi johtanut. Hupsista.
On tosiaan kiva, että te plussanneet käytte täällä kertomassa kuulumisia.
Mirmeli: Toivottavasti saisit kuitenkin plussan. Tuo on niin tuttua, että sortuu antamaan itselleen luvan toivoa ja uskoa oireisiin ja sitten joutuukin pettymään. Nykyään sitä joka kierto päättää, että nyt en kyllä pohdi oireita ja ala toivoa turhia, mutta kuitenkin kun kierto lähestyy loppuaan, alkaa se tunteiden myllerrys. Välillä oon yrittänyt miettiä, että miltä sitten tulee tuntumaan, jos jonain päivänä sen plussan saa. Nyt kun on testaillut r-testillä, niin yleensä sitä jo testiä tehdessä joku tuolla takaraivossa kuiskuttelee, että mitä säkin muka luulet sen testin näyttävän. Ei se kuitenkaan voi positiivinen olla. Silti pitää jaksaa toivoa, että jos ei nyt, niin ehkä seuraavalla kerralla. Onneksi on kaikenlaisia hoitoja joten ihan äkkiä ei tarvitse toivosta luopua.
Marikki: Toivottavasti me kaikki voitas lopettaa oviksen metsästys. :) Ei se 40 euroa kertainvestointina juuri tunnu, edes sillai kerran kuussa, mutta jos niitä joutuu käyttämään vuodesta toiseen (turhaan), niin se ehkä jo vähän kirpaisee. Mä oon välillä hankintoja tehdessäni vedonnut juuri siihen, että maksaahan ne miehen röökitkin ja mä taas en polta. Tosin nyt mun mies on päättänyt lopettaa ja aloitti tupakkalakon joitain päiviä sitten. Olin melkoisen yllättynyt siitä päätöksestä, koska hän on polttanut paljon. Oon kyllä tosi ylpeä, jos hän pystyy lopettamaan tai edes vähentämään, mutta mun pitää varmaan kanssa yrittää tsempata enemmän omien tapojeni kanssa enkä voi enää vedota siihen että hänkin tuhlaa rahaa turhuuteen.
Saiski: Hienoa, että saitte oviksen hyödynnettyä vaikka se meinasikin ensin olla karkuteillä. :) Mulla se yksi kierto clomien kanssa vaikutti useampaankin kiertoon eli oviksen ajankohta on vaihdellut. Tsemppiä piinailuun ja tärppionnea.
Gatusa: Toivottavasti sulla tukilääkitys tekee tehtävänsä ja kaikki menee hyvin. Toivottavasti nyt pääsisitte muuttamaan kunnon kotiin ja mieheskin jaksais ajatella ennen kuin avaa suunsa. Sillon ei ehkä ihan niin helposti tule päästettyä suustaan typeryyksiä. :)
Della: Olis kyllä hienoa, jos saisittekin sen plussan ennen hoitojen aloittamista. Itekin usein ajattelee, että on ihan turhaa tikuttaa ja yrittää pupuilla oikeaan ajankohtaan, kun ei sitä luomuplussaa kuitenkaan saa. Mutta jos ei edes yritä, niin sitten ei ainakaan voi onnistua. :) Ja vaikka välillä tuntuu ettei jaksaisi enää odottaa ja haluaisi jo pian päästä hoitoihin, niin toisaalta aika menee tosi nopeasti. Tätäkin vuotta on jo takana enemmän kuin edessä... Kohta huomaat, että teillä on jo hoidot täydessä vauhdissa vaikka nyt tuntuukin, että joutuu vaan odottamaan. Ja ehkä elämä ehtii tässä vielä yllättämään plussalla ennen sitä. :) Emmäkään ajattele niin, ettette saisi hankkia kaikkea sitä apua mitä on tarjolla saadaksenne lapsen. Tuskin lapsenkaipuu on sen helpompaa kestää vaikka olisi jo yksi tai useampi lapsi ennestään. Ei toisten onnistuminen ole muilta pois (edes silloin kun raskaus alkaa helposti) vaikka joku kokisikin sen takia negatiivisia tunteita. Mua ehkä vähän hämmentää ne, jotka kärsii siitä etteivät saa tiettyä sukupuolta olevaa lasta vaikka muuten helposti lapsia saisivatkin. Kuitenkin sekin on tuskallista niille ihmisille. Ei kenenkään tunteita saa vähätellä. Ei vaikkei niitä aina voisi ymmärtääkään... Sama kun keskenmenon tai pahimmillaan useamman saaneelle sanotaan, että sähän sentään raskaudut. Se varmaan helpottaakin sitä tilannetta... Etköhän sä joudu ihan samanlaisista tunnemyllerryksistä kärsimään ku me muutkin täällä...
Kuusityttö: Kiva kuulla susta vaikka toki olisit mieluummin saanut tulla kertomaan plussauutisista. Toivottavasti pian pääset niitäkin täällä kertomaan. Mahtava sisko sulla! Ei varmaankaan ole niitä helpoimpia päätöksiä vaikka siskoaan rakastaiskin ja haluais auttaa. Toivottavasti nyt onnistaa. Hirmuisen isot tsempit sulle ja siskollesi ja toki kaikille jotka teitä tukee. Itellä on kaks nuorempaa siskoa ja vaikka niiden kanssa välillä on ollut jotain kärhämää, niin vaikeissa tilanteissa kyllä on huomannut kuinka iso voimavara ne on. Teitä tulee yhdistämään jokin aivan ainutlaatuinen asia.
Mä pidän teille peukkuja, että nyt kaikki menee toivotusti.
ON: Mä odotan kauhulla ens keskiviikon hammaslääkäriaikaa. Luultavasti multa poistetaan hammas... Laskeskelin et ovis saattaa osua samoille päiville joten saa nähdä onko musta pupuilemaan. Tälle(kään) kierrolle en kyllä kovasti aseta toiveita, mutta kai sitä silti haluaisi yrittää... Mies yrittää lopettaa tupakointia ja saa nähdä miten se vaikuttaa sen mielialoihin. Ei se kyllä ainakaan vielä ole juurikaan näkynyt sen käyttäytymisessä... Tossa flunssaa potiessa eksyin muuten lueskelemaan erilaisia nettikeskusteluita. Muistin taas miksi niitä kannattaisi yrittää välttää. Ihmiset osaa olla tosi julmia asiasta kuin asiasta. Tahaton lapsettomuuskin on sellainen asia, että jos ei ole sitä joutunut kokemaan, niin ei siitä hirveästi näytetä ymmärtävän. Onneksi on tämä palsta ja te jotka ymmärrätte!