Pidemmän kaavan mukaan yrittäneet vol.2
- Ketjun aloittaja Eetuha
- Aloituspäivämäärä
Ihanan vahvat viivat! Mahtavaa, että sun haave ja tunne siitä yhdestä toteutuu vihdoinkin! :)
Sleepwalker
Vauhtiin päässyt keskustelija
Hirmuisesti onnea Ajnalle. ❤
MariQ
Sukkela juttelija
Heippis!! Kiitos sullekin Myy85 :)
Missäs ketjuissa te kirjoittelette????
Mulla on ylihuomenna ultra numero 2,koska 2vko sitten ei "yllättäenkään" saatu näkymään muutakuin paksut kohdunseinämät(limakalvot?) ja joku musta läntti siä keskellä. Plussauksesta oli 3pv ja viikot oli silloin ¨5+0 taikka 5+1
No ylihuomenna saa sit kuulla, oliko siel elämää. Oireet on tulleet hissuksiin,niin että viime viikon lopulla alkoi vasta hissuksiin kuvottaa,ja eilen oli useampaan otteeseen yökkis olo. Muuten ollut vaan mahan vääntöö ja turvottelua ja silloin tällöin jotain tissituntemuksia, mut hyvin maltilliset oireet olleet, joak tietty on omiaan herättämään mietiskelyjä... tiedätte kyllä.
No mut sillä mielellä meen ke sinne ä-polille että syke näkyy ja kaikki hyvin siltä osin :)
Vieläks Eetuha:lla on yritys päällä vai joko te saitte kolmannen
Missäs ketjuissa te kirjoittelette????
Mulla on ylihuomenna ultra numero 2,koska 2vko sitten ei "yllättäenkään" saatu näkymään muutakuin paksut kohdunseinämät(limakalvot?) ja joku musta läntti siä keskellä. Plussauksesta oli 3pv ja viikot oli silloin ¨5+0 taikka 5+1
No ylihuomenna saa sit kuulla, oliko siel elämää. Oireet on tulleet hissuksiin,niin että viime viikon lopulla alkoi vasta hissuksiin kuvottaa,ja eilen oli useampaan otteeseen yökkis olo. Muuten ollut vaan mahan vääntöö ja turvottelua ja silloin tällöin jotain tissituntemuksia, mut hyvin maltilliset oireet olleet, joak tietty on omiaan herättämään mietiskelyjä... tiedätte kyllä.
No mut sillä mielellä meen ke sinne ä-polille että syke näkyy ja kaikki hyvin siltä osin :)
Vieläks Eetuha:lla on yritys päällä vai joko te saitte kolmannen
Mä kirjoittelen enää vain kuumeilupuolella, kolmannen kuumeilijoissa, ei tää voi olla niin vaikeeta ja täällä. Jätin joskus 1-1,5 vuotta sitten kokonaan kirjoittelun edellisen raskauden lasketun ajan ryhmässä, kun alkoi tuntua, ettei se ollut enää mun paikka. Oon koko ajan ollut enemmän kotonani kuumeilijoiden keskuudessa kuin missään muualla. Nimimerkin vaihdoin, kun halusin kuumeilla rauhassa.
Mirmeli
Sukkela juttelija
Mä en juurikaan kirjottele missään säännöllisesti, elokuisissa välillä lueskelen ja kommentoin mutta tuntuu että kaikki ovat ihan eri planeetoilta ja vaikka kenenkään ongelmat eivät ole pieniä eikä niitä saa vähätellä niin silti tuntuu että siellä kohistaan aika vähäpätöisiä ajoittain ja se on aika turhauttavaa.
Tule Ajna sitten kertomaan uutisia :) en malta odottaa ♡ Ja tiedän kyllä mitä mielessäsi pyörii enkä osaa antaa mitään muuta kuin tukeni ja toivon että saat mielesi rauhoittumaan :) keskiviikon jälkeen toivottavasti voit huokaista.
ON. Mä kävin tänään gynellä ottamassa kierukan pois.. Se on ollut todella hankala ja toivon poiston auttavan mutta samalla tietenkin pelkään endokipujen palaamista. Ollaan tässä kypsytelty ajatusta toisesta lapsesta ja se oli yksi syy myös tähän päätökseen. Nyt olen kuitenkin todella hämilläni.. Vaikka kuinka yrittää asennoitua ilman stressiä niin silti pelottaa että mitä jos kaikki onkin taas niin vaikeaa, nyt ei ole varaa olla itse romuna, olemme täällä A:at varten. Siitä päästään raskauteen, odotus oli rankkaa aikaa enkä voi nyt viettää 9kk sängyn ja wc:n välillä. Kädet ovat edelleen huonossa kunnossa, ne tuskin paranevat turvotuksesta. Sitten päästään synnytykseen.. loppujen lopuksi aika pelottava ajatus. Mikään näistä ei saa olla A:n ajasta pois. Ja kuten huomaatte, aika negatiivista pohdintaa!! Ehkä täytyy vaan ottaa aikalisä ja selvittää omat ajatukset ennen uutta yritystä.. Mutta mitä jos siinä taas menee se päälle 5v? Tuntuu vaan ettei tässä ole aikaa odotella..
Ehkä nämä osaksi selviää kun kierukan tuomat masisfiilikset normalisoituu mutta huhhei.. onko muilla pitkä yritys jättänyt jälkiä vaikka olettekin onnistuneet?
Tule Ajna sitten kertomaan uutisia :) en malta odottaa ♡ Ja tiedän kyllä mitä mielessäsi pyörii enkä osaa antaa mitään muuta kuin tukeni ja toivon että saat mielesi rauhoittumaan :) keskiviikon jälkeen toivottavasti voit huokaista.
ON. Mä kävin tänään gynellä ottamassa kierukan pois.. Se on ollut todella hankala ja toivon poiston auttavan mutta samalla tietenkin pelkään endokipujen palaamista. Ollaan tässä kypsytelty ajatusta toisesta lapsesta ja se oli yksi syy myös tähän päätökseen. Nyt olen kuitenkin todella hämilläni.. Vaikka kuinka yrittää asennoitua ilman stressiä niin silti pelottaa että mitä jos kaikki onkin taas niin vaikeaa, nyt ei ole varaa olla itse romuna, olemme täällä A:at varten. Siitä päästään raskauteen, odotus oli rankkaa aikaa enkä voi nyt viettää 9kk sängyn ja wc:n välillä. Kädet ovat edelleen huonossa kunnossa, ne tuskin paranevat turvotuksesta. Sitten päästään synnytykseen.. loppujen lopuksi aika pelottava ajatus. Mikään näistä ei saa olla A:n ajasta pois. Ja kuten huomaatte, aika negatiivista pohdintaa!! Ehkä täytyy vaan ottaa aikalisä ja selvittää omat ajatukset ennen uutta yritystä.. Mutta mitä jos siinä taas menee se päälle 5v? Tuntuu vaan ettei tässä ole aikaa odotella..
Ehkä nämä osaksi selviää kun kierukan tuomat masisfiilikset normalisoituu mutta huhhei.. onko muilla pitkä yritys jättänyt jälkiä vaikka olettekin onnistuneet?
Mulle on jäänyt pitkistä yrityksistä jäljet ja kummankin aikaisemman raskauden kohdalla oli kaameet menettämisenpelot enkä oikein osannut enkä uskaltanut nauttia raskaudesta, kun mietin aina et entäs jos nyt tuleekin keskenmeno/kohtukuolema/kätkytkuolema niin kauanko menee ennenkuin raskaudun uudelleen 
stressasin varsinkin kuopuksen yritysajan pilalle enkä sitä enää halua. Ollaan annettu kolmannelle lupa tulla, mutta kieltäydyn verenmakusuussa-yrittämisestä ja nautin elämästä sellaisena kuin se on. Hoitoihin ei enää lähdetä ja jos ei kolmosta meille anneta, ollaan sitten tällainen perhe. Välillä toivonkin, ettei vielä alkaisi raskaus, kun nuo kaksi ovat nyt hyvässä vaiheessa ja elämä on helpottunut tosi paljon heidän kasvettuaan. Sit taas muistan ikäni ja sit toivon, että tulisi tärppi. Itse pitkään yritysaikaan olen jo niin turtunut, etten usko mitään tapahtuvan. Vuosi tuli täyteen yritystä ja mun "enkkahan" on lähes neljä vuotta, joten.. aikaa oon antanut itselleni siihen, kunnes täytän 40, sitten tuntuu, että yritystä on ollut tarpeeksi eikä ketään ole tulossa, joten voin yhtä hyvin ottaa hormonikierukan kokeiluun, josko se sitten rauhottaisi mun valtavat menkkavuodot.
Ehkä jotenkin tavoitin Mirmeli sun ajatuksia, mut sanoisin, että samanlaisia on ollut itsellänikin ja yhä tuntuu jatkuvan :)
stressasin varsinkin kuopuksen yritysajan pilalle enkä sitä enää halua. Ollaan annettu kolmannelle lupa tulla, mutta kieltäydyn verenmakusuussa-yrittämisestä ja nautin elämästä sellaisena kuin se on. Hoitoihin ei enää lähdetä ja jos ei kolmosta meille anneta, ollaan sitten tällainen perhe. Välillä toivonkin, ettei vielä alkaisi raskaus, kun nuo kaksi ovat nyt hyvässä vaiheessa ja elämä on helpottunut tosi paljon heidän kasvettuaan. Sit taas muistan ikäni ja sit toivon, että tulisi tärppi. Itse pitkään yritysaikaan olen jo niin turtunut, etten usko mitään tapahtuvan. Vuosi tuli täyteen yritystä ja mun "enkkahan" on lähes neljä vuotta, joten.. aikaa oon antanut itselleni siihen, kunnes täytän 40, sitten tuntuu, että yritystä on ollut tarpeeksi eikä ketään ole tulossa, joten voin yhtä hyvin ottaa hormonikierukan kokeiluun, josko se sitten rauhottaisi mun valtavat menkkavuodot.Ehkä jotenkin tavoitin Mirmeli sun ajatuksia, mut sanoisin, että samanlaisia on ollut itsellänikin ja yhä tuntuu jatkuvan :)
MariQ
Sukkela juttelija
Niin joo.eilen sit selvisi että viikkoa pienempi tyyppi asustelee yksiössä.
Kyllä mullekin jäi nyt ikävät muistot ja oli viime raskauskin jo rankempi kaiken ihme säätämisen takia vaikka yritystä oli silloin 1v2kk. Nythän tää kävi vähän vahingossa koska meil oli nii rankka kevät ja erottiinkin ja kun vaan oli pakko päästä yhteen niin heti siitä kuusta alkoi raskaus. 4 vuotta ilman ehkäisyä eikä niinku mitään...vuosi sitte puhuttu asia loppuun että se oli sit siinä.
85e maksaa sitten 10pv piikit mulle. 250e kk. Lääkekatto tulee nopsaa täyteen vaan saahan siihen uhrata sen 610e...ja polit 2-4vko välein. Diabeteksen hoito sentään vakiintunut nyt ei tarvi ku 2x päivässä iskee piikkiä mahaan
Mirmeli. Anna aikaa nyt itselle tottakai se kaikki nyt nousee esiin. Voisit kenties jutella tästä jonkun ammatti-ihmisen kanssa koska selkeesti sulle jäänyt paljon traumoja enkä yhtään ihmettele!!!! Mutta kun keräät rohkeutesi niin voimistut siitäkin
Ja hankala raskaus verottaa väkisinkin lapselta eli mä tiedostan tässä vaiheessa jo kun oon väsyneempi ja välillä huonovointinen, että en jaksa silloin huomioida lapsii kuten muuten ,mutta ei ne siihe kuole.elämä muuttuu. Ja tiedostan että kun tämä vauva syntyy oon entistä väsyneempi vaikka samaan aikaan uskon että nää elämäntaparemontit jotka alkanu jo tammikuusta niin ovat tuottaneet mulle kevyemmän ja terveemmän kehon jonka avulla sitten potkii paremmin.
Ensi maaliskuussa mulla on 5v ja melkeen tokan luokan käynyt pienimmät ja mikäli niille kasvaisi järki samaa tahtia iän kanssa niin pitäis olla ihan selviydyttyvä setti vaikka oonkin jo melkein 44.5v silloin!
Kyllä mullekin jäi nyt ikävät muistot ja oli viime raskauskin jo rankempi kaiken ihme säätämisen takia vaikka yritystä oli silloin 1v2kk. Nythän tää kävi vähän vahingossa koska meil oli nii rankka kevät ja erottiinkin ja kun vaan oli pakko päästä yhteen niin heti siitä kuusta alkoi raskaus. 4 vuotta ilman ehkäisyä eikä niinku mitään...vuosi sitte puhuttu asia loppuun että se oli sit siinä.
85e maksaa sitten 10pv piikit mulle. 250e kk. Lääkekatto tulee nopsaa täyteen vaan saahan siihen uhrata sen 610e...ja polit 2-4vko välein. Diabeteksen hoito sentään vakiintunut nyt ei tarvi ku 2x päivässä iskee piikkiä mahaan
Mirmeli. Anna aikaa nyt itselle tottakai se kaikki nyt nousee esiin. Voisit kenties jutella tästä jonkun ammatti-ihmisen kanssa koska selkeesti sulle jäänyt paljon traumoja enkä yhtään ihmettele!!!! Mutta kun keräät rohkeutesi niin voimistut siitäkin
Ja hankala raskaus verottaa väkisinkin lapselta eli mä tiedostan tässä vaiheessa jo kun oon väsyneempi ja välillä huonovointinen, että en jaksa silloin huomioida lapsii kuten muuten ,mutta ei ne siihe kuole.elämä muuttuu. Ja tiedostan että kun tämä vauva syntyy oon entistä väsyneempi vaikka samaan aikaan uskon että nää elämäntaparemontit jotka alkanu jo tammikuusta niin ovat tuottaneet mulle kevyemmän ja terveemmän kehon jonka avulla sitten potkii paremmin.
Ensi maaliskuussa mulla on 5v ja melkeen tokan luokan käynyt pienimmät ja mikäli niille kasvaisi järki samaa tahtia iän kanssa niin pitäis olla ihan selviydyttyvä setti vaikka oonkin jo melkein 44.5v silloin!
Gatusa
Seurustelun sensei
onnea hyvistä ultrakuulumisista ajna mashaAllah :)
mirmeli kyllähä kokemkset vastoinkäymisistä, pitkäst yrityksestä ja hankalast raskaudest jättää jälkensä. itse oon asennoitun et voipi mennä taas aikaa ennen ku tulee plussa sit ku tulee inshaAllah. jaksamista ja kannattaa ehkä puhua noist ajatuksista ni saa selvyyttä ja tukea.
ite en aktiivisest kirjottele, aina välil kattelen mitä missäki kuumeilupuolel meneillään. mulla menos eka kierto kp 21 ja ovis ehkä ollu kp 15-16 en tiä ku sillo oli limat mut ei kipui no eihä sitä aina ol kipui ja mulla kroppa vast on totuttautumas normitoimintaan taas. ukko haluu hommata mulle ompelukoneen et alan tekeen vaatteit mut hirvee epäluottamus siihen et saako vaatteit myytyä iski takaraivoon. no ainaki voin tehä itelle, tytölle, esikolle, ukolle ja muille perheenjäsenille vaatteit inshaAllah jos ei muuten.
mirmeli kyllähä kokemkset vastoinkäymisistä, pitkäst yrityksestä ja hankalast raskaudest jättää jälkensä. itse oon asennoitun et voipi mennä taas aikaa ennen ku tulee plussa sit ku tulee inshaAllah. jaksamista ja kannattaa ehkä puhua noist ajatuksista ni saa selvyyttä ja tukea.
ite en aktiivisest kirjottele, aina välil kattelen mitä missäki kuumeilupuolel meneillään. mulla menos eka kierto kp 21 ja ovis ehkä ollu kp 15-16 en tiä ku sillo oli limat mut ei kipui no eihä sitä aina ol kipui ja mulla kroppa vast on totuttautumas normitoimintaan taas. ukko haluu hommata mulle ompelukoneen et alan tekeen vaatteit mut hirvee epäluottamus siihen et saako vaatteit myytyä iski takaraivoon. no ainaki voin tehä itelle, tytölle, esikolle, ukolle ja muille perheenjäsenille vaatteit inshaAllah jos ei muuten.
NinskuPinsku
Vauhtiin päässyt keskustelija
En ole pitkään aikaa kirjoittanut ja aikaisemmin muutenkin muihin ryhmiin. Ja koska yritystä takana nyt yli 1,5 vuotta takana niin ajattelin että tänne vois kirjoittaa. Meillä tyttö 6/14 joka sai alkunsa ekasta kierrosta ja ajattelinkin että toinenkin varmaan tulee ihan mukavasti, mutta toisin kävi ja kesäkuussa aloitettiin lapsettomuustutkimukset. Viimeistä tutkimusta vaille joka on siis aukiolo tutkimus ensi kierrossa. Mukavaa elokuuta kaikille!
Tervetuloa Ninjaana! Itse kuumeilin täällä pitkään kuopusta ja jäin sitten tänne, vaikka raskauduinkin viimein mahtavan porukan vuoksi :) Nyt jossain kohtaa iski haave kolmannesta päälle ja tjottiakin ollut, mutta mä en vaan saa lapsia aluilleen, ainakaan ilman yli vuoden yritystä. Mutta täällä on tosiaan niin huippuja ihmisiä, että mielellään jää pidemmäksikin aikaa :)
NinskuPinsku
Vauhtiin päässyt keskustelija
DPO 10 ja testit polttelee kaapissa. Mitää oireita taaskaan ole joten kyllä sitä on taas melko varma että raskaana ei olla. Olin monta kuukautta testailematta ovista mutta aloitin taas alusta, kun tämä lääkärin suosittelema "unohdat vaan koko jutun niin kyllä se raskaus alkaa" ei toiminut. Melkeen (kostoksi) toivon, että tutkimuksissa selviäisi jotain niin voisin sitten mennä sille lääkärille sanomaan että hitto ku kävikin näin. On tää turhauttavaa...
Jotenkin seisoo sellaisesssa tienristeyksessä, että pitäiskö vaan unohtaa koko homma ja ilota tuosta ainoasta ja kovin rakkaasta pienestä. Mutta olisiko siltikään valmis myymään kaikki vauvanvaatteet pois ja muka elämään ajatuksella että yksi riittää ja kuitenkin salaa toivomaan. Että voiko sitä OIKEASTI unohtaa koko jutun? Ne jotka ovat onnistuneet unohtamaan koko jutun niin otetaan vinkkejä vastaan :D
Jotenkin seisoo sellaisesssa tienristeyksessä, että pitäiskö vaan unohtaa koko homma ja ilota tuosta ainoasta ja kovin rakkaasta pienestä. Mutta olisiko siltikään valmis myymään kaikki vauvanvaatteet pois ja muka elämään ajatuksella että yksi riittää ja kuitenkin salaa toivomaan. Että voiko sitä OIKEASTI unohtaa koko jutun? Ne jotka ovat onnistuneet unohtamaan koko jutun niin otetaan vinkkejä vastaan :D
Mä mietin samoja juttuja Ninjaana! Tai siis ovista en tikuta, mut osaan kyl arvata heti oviksen jälkeen (sillon ku se on ollut, en nimittäin enää aina ovuloi), että mitään ei taaskaan tule. Emmä nyt ihan kauheesti oo tällä kertaa asiaa surrut tai stressanut, mutta kyllähän se vähän kirpaisee.
Mä oon kans vähän vaiheilla et mitä teen noille vauvakamoille. Syöttötuoliakaan ei enää käytetä kun poika syö jo pöydän ääressä niinkuin isot ihmiset. Oon kyl antanut tuttaville pojan vauvavaatteita, samoin kuin tytönkin siinä kohtaa kun kuulin poikaa odottavani mut onhan noita vielä jäljellä. En vaan raaski luopua, kun ikinä ei tiedä mut kauanko sitä voi yrittää toivoo? Mulla noi omat on tulleet vähän "sitten kun luovuin toivosta". Esikoista en enää melkein neljän vuoden yrityksen jälkeen osannut odottaa ja kuopuksen kohdalla turruin ja jäin odottamaan sitä kuukautta, jolloin aioin ottaa yhteyttä klinikalle ja varata ajan ivf 0-käynnille. Nyt mä koitan ja saankin vietyä ajatukset urheiluun ja arki töineen ja noiden kahden kanssa vie kyl oman osansa.
Mä oon kans vähän vaiheilla et mitä teen noille vauvakamoille. Syöttötuoliakaan ei enää käytetä kun poika syö jo pöydän ääressä niinkuin isot ihmiset. Oon kyl antanut tuttaville pojan vauvavaatteita, samoin kuin tytönkin siinä kohtaa kun kuulin poikaa odottavani mut onhan noita vielä jäljellä. En vaan raaski luopua, kun ikinä ei tiedä mut kauanko sitä voi yrittää toivoo? Mulla noi omat on tulleet vähän "sitten kun luovuin toivosta". Esikoista en enää melkein neljän vuoden yrityksen jälkeen osannut odottaa ja kuopuksen kohdalla turruin ja jäin odottamaan sitä kuukautta, jolloin aioin ottaa yhteyttä klinikalle ja varata ajan ivf 0-käynnille. Nyt mä koitan ja saankin vietyä ajatukset urheiluun ja arki töineen ja noiden kahden kanssa vie kyl oman osansa.
Annastiina003
Vasta-alkaja
Tervehdys kaikille. Ihan uusi tulokas täällä kirjoittelee. Kirjauduin tänne ihan vertaistuen takia, en tiedä kuinka kauan oma pää tätä yritystä ja keskenmenoja jaksaa.
Taustaa siis, olen jo 38-vuotias eli hieman vanhempi yrittäjä ja minulla on edellisestä liitosta 2 lasta, tyttö ja poika, jotka ovat jo kouluikäisiä. Nyt uuden mieheni kanssa meillä on yritystä takana juurikin 2 vuotta nyt elokuussa. Tähän kahteen vuoteen mahtuu 3 keskenmenoa. 09/2014 alkanut tuulimunaraskaus joka todettu vasta viikolla 12 np-ultraan mentäessä, 8/2015 varhainen km viikolla 5 sekä 2/2016 alkanut raskaus joka todettiin yksityisellä ultrassa viikolla 7+3 kuolleeksi.
Miehellä ei lapsia edellisestä liitostaan, yritystä kyllä ollut. Lapsettomuustutkimukset on aloitettu jo 2015 syksyllä: sperma-analyysi oli normaali sekä minusta otetut kokeet normaalit, mitä nyt juuri niissä verikokeissa todettiin ettei ovulaatiota ollut sitä kuukautena tapahtunut. Kiertoni on epäsäännöllinen 28-36. Lapsettomuustutkimukset keskeytettiin keväällä 2016, koska olin raskaana. Keskenmenon jälkeen toivotettiin tervetulleeksi takaisin tutkimuksiin kesällä 2016 kunhan kierto on taas tasaantunut jne. Tarkoituksena ehkä tehdä geenitutkimuksia sovimmeko yhteen tai onko meissä jotain vikaa sekä ehkä pohtia kiertoani. Sen enempiä ei ilmeisesti tehdä, koska minulla ei ole ongelmia tulla raskaaksi, koska 3 raskautta on tullut 2 vuoden sisään eikä miehen spermassa ole vikaa.
Emme kuitenkaan ole soittaneet lapsettomuustutkimuksiin aikaa, koska minä en sitä halunnut. Mitä minä teen meidän geenitiedoilla? Muuttaisiko se asiaa mitenkään? Toinen syy miksen ole aikaa varannut on se etten tiedä miten psyykkeeni enää kestää. Viimeisin km otti todella koville jonka seurauksena pelkään hieman raskaaksi tulemista, tai lähinnä sitä neljättä keskenmenoa. Parisuhdekin on tiukilla asian takia. Tämän vuoksi olemme nyt päättäneet olla yrittämättä yrittämällä vaan pyrimme ajattelemaan että antaa tulla jos on tullakseen. Ei ole helppoa tuo, kuitenkin aina alitajunnassa asia pyörii. Nyt kp 4, luulin olevani raskaana kun oireita oli paljon, mutta oireet loppuivat ja kuukautiset alkoivatkin. Ehkä olinkin.
Eli siinä meidän taustoja vähäsen. Niin ja noita edellisen liiton lapsiani yrittäessä ekassa söin teroluteja epäsäännöllisen kierron takia ja yritystä oli vuosi, sitten toinen tuli ihan 2kk yrittämällä. Toki nyt mietin olenko jo liian vanha lapsien saantiin kun noita keskenmenoja on niin paljon ollut...
Ilmeisesti tämä on nyt minulle sopiva ketju johon voi kirjoitella näitä ajatuksia koskien yritystä ja haaveita siitä omasta pienestä iltatähdestä :)
Taustaa siis, olen jo 38-vuotias eli hieman vanhempi yrittäjä ja minulla on edellisestä liitosta 2 lasta, tyttö ja poika, jotka ovat jo kouluikäisiä. Nyt uuden mieheni kanssa meillä on yritystä takana juurikin 2 vuotta nyt elokuussa. Tähän kahteen vuoteen mahtuu 3 keskenmenoa. 09/2014 alkanut tuulimunaraskaus joka todettu vasta viikolla 12 np-ultraan mentäessä, 8/2015 varhainen km viikolla 5 sekä 2/2016 alkanut raskaus joka todettiin yksityisellä ultrassa viikolla 7+3 kuolleeksi.
Miehellä ei lapsia edellisestä liitostaan, yritystä kyllä ollut. Lapsettomuustutkimukset on aloitettu jo 2015 syksyllä: sperma-analyysi oli normaali sekä minusta otetut kokeet normaalit, mitä nyt juuri niissä verikokeissa todettiin ettei ovulaatiota ollut sitä kuukautena tapahtunut. Kiertoni on epäsäännöllinen 28-36. Lapsettomuustutkimukset keskeytettiin keväällä 2016, koska olin raskaana. Keskenmenon jälkeen toivotettiin tervetulleeksi takaisin tutkimuksiin kesällä 2016 kunhan kierto on taas tasaantunut jne. Tarkoituksena ehkä tehdä geenitutkimuksia sovimmeko yhteen tai onko meissä jotain vikaa sekä ehkä pohtia kiertoani. Sen enempiä ei ilmeisesti tehdä, koska minulla ei ole ongelmia tulla raskaaksi, koska 3 raskautta on tullut 2 vuoden sisään eikä miehen spermassa ole vikaa.
Emme kuitenkaan ole soittaneet lapsettomuustutkimuksiin aikaa, koska minä en sitä halunnut. Mitä minä teen meidän geenitiedoilla? Muuttaisiko se asiaa mitenkään? Toinen syy miksen ole aikaa varannut on se etten tiedä miten psyykkeeni enää kestää. Viimeisin km otti todella koville jonka seurauksena pelkään hieman raskaaksi tulemista, tai lähinnä sitä neljättä keskenmenoa. Parisuhdekin on tiukilla asian takia. Tämän vuoksi olemme nyt päättäneet olla yrittämättä yrittämällä vaan pyrimme ajattelemaan että antaa tulla jos on tullakseen. Ei ole helppoa tuo, kuitenkin aina alitajunnassa asia pyörii. Nyt kp 4, luulin olevani raskaana kun oireita oli paljon, mutta oireet loppuivat ja kuukautiset alkoivatkin. Ehkä olinkin.
Eli siinä meidän taustoja vähäsen. Niin ja noita edellisen liiton lapsiani yrittäessä ekassa söin teroluteja epäsäännöllisen kierron takia ja yritystä oli vuosi, sitten toinen tuli ihan 2kk yrittämällä. Toki nyt mietin olenko jo liian vanha lapsien saantiin kun noita keskenmenoja on niin paljon ollut...
Ilmeisesti tämä on nyt minulle sopiva ketju johon voi kirjoitella näitä ajatuksia koskien yritystä ja haaveita siitä omasta pienestä iltatähdestä :)