Heissan taas...
Ajna: Kiva kuulla sustakin! :)
Eetuha: Plussatuulia.
Oon itekin huomannut, että painon kanssa on tosi hankala taistella, jos kumppani ei tue sitä projektia... Ei siinä mitään ihmeellistä kaipaa, mutta jos toinen esim. kantaa herkkuja kotiin eikä edes yritä ymmärtää olla tukena, niin ei siitä hommasta mitään tuu...
Sunflower: Mikäs siellä on tilanne?
Della: Parempia vointeja sinne.
Mirmeli: Vauvan liikkeiden tuntemiselle
Toivottavasti siellä hauvat voi jo hyvin. Tylsä tapa viettää lomaa, mutta minkäs sille voi... Ehkä toi on vaan hyvää harjoitusta lapsiperheen arkea varten.
Kuusityttö: Oonkin aina välillä miettinyt mitä sulle(kin) mahtaa kuulua... Toivonut toki kovasti, että tilanne olis toinen mitä nyt kerroit.
Mä toivon ihan valtavan paljon, että teillä vielä onnistaa...
Ei tollaista toivois kenellekään. Ite oon käynyt läpi vasta yhden IVF:n... Jotenkin nyt tuli taas se olo, että oikeastaan ite oon vasta matkan alkupäässä... Mäkin kyllä pelkään miten tää kaikki vielä tulee päättymään, mutta toisaalta niin kauan kun on pelkoa, on sitä toivoakin... Se, ettei olis enää pelkoa, kertois vaan siitä, että olis jo varmaa, ettei voi sitä unelmaansa saavuttaa...
Pahoittelut, jos tää on nyt hieman sekavaa tekstiä... Oon vaan toisaalta iloinen kuullessani taas susta ja toisaalta taas tosi pahoillani siitä mitä oot joutunut kokemaan.
Vaikka me kaikki se plussa ansaitaankin, niin kyllä sun pitäisi olla jo seuraavaksi vuorossa... Valtavasti tsemppiä.
Ja nyt kun taas löysit tänne palstalle, niin tuu ihmeessä jatkossakin kertomaan kuulumisia. Täältä on niin kovin moni vain kadonnut jonnekin... Tosin ymmärtäähän sen, että nämä ovat niin raskaita asioita, että varsinkin sitten jos asiat ei suju hyvin, niin välttämättä siitä ei jaksa käydä "raportoimassa"...
Catsie: Tsemppiä laihduttamiseen.
Mäkin taistelen painoni kanssa ja sainkin jo ihan reippaasti painoa pois ja se mahdollistikin sen, että päästiin jatkamaan hoidoissa noihin IVF:iin, mutta nyt taas huomasin, että oon lipsunut liikaa ja vaikka vielä oon alle sen bmi-rajan, joka täälläkin on 35, niin tätä rataa en oo kauaa...
Tää on jatkuvaa kamppailua ja ainakin ite huomasin, että kahden ison projektin, siis laihduttamisen ja lapsettomuushoitojen, toteuttaminen samaan aikaan on enemmän kuin haastavaa.
Mut kun ite suostuin myöntämään, että mun painon takia meillä ei hoidot edenneet, niin ei ollut vaihtoehtoja... Mutta ei se tosta elämäntaparemontista silti helppoa tehnyt...
ON: Täällä täti tuli pari päivää negan jälkeen ja poistui sitten taas noin kolmessa päivässä... Reilun viikon päästä eli 23. päivä olis aika polille keskustelemaan jatkosta.
Toivoisin kovasti, että edes yksi hoito ehdittäisiin toteuttaa vielä ennen kesätaukoa. Nyt mun vaan pitää tsempata mun painon kanssa, joka yrittää taas hiipiä takaisin... Tämäkin on jatkuvaa taistelua...
Onneksi sentään töissä olevat yt:t näyttävät päättyvän mun osalta jopa paremmin kuin hyvin.
Varmaa on, että mun työt jatkuu ja saattaa olla jopa niin, että mun titteli vaihtuu hieman paremmaksi. Pääasia on kuitenkin se, että palkka juoksee jatkossakin. Edes siltä osin stressi vähän helpottaa ainakin hetkeksi... Tietysti nyt kun pienemmällä porukalla joudutaan pärjäämään, niin eihän se mukavaa ole...
Tällaista tää elämä on... Toivottavasti jatkossakin mun poissaolot noiden lääkärireissujen yms. takia ei saa mun tiimiläisiä ärsyyntymään ja ne jaksaa edelleen tukea mua. :)