Pidemmän kaavan mukaan yrittäneet vol.2

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Eetuha
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä tajusin justiin, että mulla on kierto ihan päin pyllyä....kp 38 mennään enkä ole kyllä raskaanakaan. Mistähän nyt tuulee, että kierto on yhtäkkiä heittänyt ihan pyllylleen:eek:
 
Kiitos teille ihanaiset. <3

Heppura: Toivottavasti sulla ei ala kierto enempiä temppuilemaan. Sellainen on niin syvältä...

ON: Huomenna olis taas ultra... Vähän alkaa pelko hiipiä mieleen, että mitä jos mun kroppa onkin tiltannut ja kaikki menee taas pieleen... No, huomenna se sitten selviää. Ja mä yritän koko ajan muistuttaa itselleni, että se punktio on kuitenkin taas vaan yksi askel eteenpäin... Mutta olis se kyllä jo tosi iso askel eteenpäin...
 
Sleepwalker: Tsemppiä ultraan, toivottavasti sinulla on meille hyviä uutisia kerrottavana <3

Heppura: Heittelevät kierrot on niin pyllystä!! Toivottavasti niistä ei tule sinulle ongelmaa :/

Mirmeli ja sissi: Miten jakselette? Hehkutte raskauden onnea? :)

Junttura: Tervetuloa mukaan! Täällä myös yksi pitkän kaavan yrittelijä. Meillä yritystä ollut jo kolme vuotta, mutta missään hoidoissa ei olla käyty. Minulla endometrioosiepäily. Täytyy kevään aikana mennä taas tarkastukseen, ettei kysta ole hirveästi suurentunut.

on: Tällä viikolla minulta poistettiin kaksi viisaudenhammasta, toinen leikattiin ja toinen vain vedettiin pois. Aika inhottava kokemus. Olen nyt kolme päivää ollut ihan kanttuvei ja saanut alas vain banaania, jäätelöä ja rahkaa. Ihan hirveä nälkä! Poski on hurjan turvonnut ja vähän jo sitä pelästyin. Mutta lääkäri vakuutteli, että kaikki oireet ovat normaaleita. Kaiken hyvän lisäksi kuukautiset olivat alkaneet yöllä ja pikkarit ja yöhousut olivat ihan veressä. Ei oo ollut mitään kuukautiskipuja kun oon syönyt särkylääkkeitä tiistaista saakka...toisaalta hyvä jos molemmat vaivat menee samalla lääkkeellä. Ja sitten on vielä nuha tähän päälle. Elämä on ihanaa <3
 
Sleepwalker: tsemppiä ultraan, olette ajatuksissani! ♡

Heppura: kuinka tylsää, plah :( mullaki heitti sillon ennen hoitoja ihan häränpyllyä, terojen kanssa pysy joten kuten aisoissa..

Myy: nyt ne viisurit on pois! Se kipu on ihan mieletöntä jos päälle pääsee mut ei se kauaa enää kestä :) mulle oltiin tehty just inssi sillon ku ekat kolme otettii/leikattiin enkä saanu syödä muuta ku Panadolia ja se oli kamalaa.. -.- ja ihanat yllärimenkat päälle flunssasta puhumattakaan.. paranemisiin ♡

Ja kiitos kysymästä, täällä mennään sairaslomalla ja olo pysyy kohtalaisena kun saa mennä oman kropan ehdoilla. Väsymys on kova mutta päänsäryt ja yrjöt on pysyneet jokseenkin aisoissa pari päivää. Saa nähdä mitä ensi viikko tuo tullessaan jos töihin menen. Viikkoja on 15+2.. mä nyt vielä valitettavasti odottelen sitä raskauden hehkua mutta ajatus tulevasta pitää mielen lämpimänä :)

Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
 
Myy: Pikaista toipumista. :Heartred

Mirmeli: Toivottavasti sulla pysyis olot kurissa. :Heartred Tärkeintä on sun ja pienen ihmeen vointi eli saikkua vaan lisää, jos on tarve...

ON: Maanantaina olis sit punktio... :whacky011 Vähän ristiriitaisin mielin sitä kyllä odotan, koska lääkärin mukaan mulla on vaan kaksi hyvänkokoista munista. :oops: Ne kuulemma kannattaa kuitenkin ottaa talteen, koska yksikin voi riittää... Ja pieni toivo elää vielä senkin suhteen, että ne muutamat pienemmät vielä ottais sellaisen kasvupyrähdyksen. Lääkäri kyllä totesi jo nyt, että seuraavalla kerralla aloitetaan isommalla annostuksella heti alusta, koska se jarru ilmeisesti vaikuttaa muhun vähän liiankin tehokkaasti. :oops: Tuskin tuosta ainakaan pakkaseen saadaan mitään. Mutta vielä kuitenkin on siis hieman toivoa, että punktiossa saataisiin talteen edes se yksi hyvä munis ja siitä ehkä sitten se plussakin... :happy:
 
Sleepwalker: Hienoa!! Ei se määrä, vaan laatu ;) ja hei, se yksi voi riittää! :) toivotaan ettei ensi kertaa tule muuta kun mahdollisesti sisaruksia ajatellessa. ♡ nyt otat vkl rennosti ja hemmottelet itseäsi :)

Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
 
Hyvää ystävänpäivää kaikille! :Heartbigred :hug003:love022:hug013

Mirmeli: Kiitos. :) Lueskelin eilen erilaisia kertomuksia siitä paljonko punktiossa on saatu munasoluja ja mitä sitten on tapahtunut. Yhdelläkin oli ollut vaan kolme rakkulaa, joista oli saatu kaksi solua ja lopputulos oli kuitenkin kaksoset! o_O Ja sitten oli niitä, joilla oli punktioitu jopa toistakymmentä rakkulaa ilman, että niissä olis ollut solun solua. :sorry: Noista ei siis voi päätellä muuta kuin sen, että kaikki on mahdollista. :rolleyes: Tämä hoitokerta voi siis mennä vielä ihan miten tahansa... Täytyy vaan jaksaa yrittää pysyä toiveikkaana ja toisaalta pitää jalat maassa... :)
 
Kaikki on mahdollista ja meilläkin riitti vain se yksi! :) vaikka veikat on pakkasessa niin jäin siihen ymmärrykseen, että hyvä jos yksi niistä selviää siirto kuntoon.

Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
 
Hei!

Uusi jäsen ilmottautuu! Eli yritystä takana reilu 3,5v. 2 inssiä takana, jotka suoritettiin Väestöliitolla. TÄmän jälkeen pidettiin 1,5 vuotta taukoa hoidoissa. Viime kesänä gyne laittoi lähetteen naikkarille ja alkuvuodesta tehtiin eka IVF. Yhtään plussatestiä en kuuna päivänä ole tehnyt. Isäntä 30 ja emäntä 32. Mitään vikaa ei koskaaan ole ollut, se on tutkittu. Eli olemme selittämättömiä.

Nyt on menossa pp 10 ja 18.2. ois testin aika. Oireita ei ole ollut oikein minkäänlaisia. Ainoa oire on ollut melkoinen tissikipu (jota en ole koskaan ennen potenut, en edes lugeja käyttäessäni kun inssit tehtiin), joka alkoi 3 päivää siirron jälkeen. Tukilääkkeenä Lutinus. Olotilat on olleet vaihtelevat: joskus olen hyvinkin toiveikas tämän hoidon onnistumisesta ja nyt päällimmäisenä on, että negan tulen torstaina kuulemaan.

Onko kenelläkään tietoa siitä, että montako alkiota pakkasessa on oltava, että tehdään PAS? Meillä kun stimulaatio tuotti VAIN 2 solua, jotka molemmat kyllä hedelmöittyi. Yksi sisällä ja toinen pakkasessa. Pelottaa hieman, jos PAS suoritetaan tuolla yhdellä ainoalla alkiolla, kun olen käsittänyt, että hävikin määrä tuossa toimenpiteessä on melko suuri. Tällaisesta asiasta kun ei ollut juttua silloin lekurin kanssa.

Aurinkoista viikon alkua kaikille! :D
 
Moikka sunflower!

Meille tehtiin ensimmäinen ivf marraskuussa ja kaikkien odotusteni vastaisesti ensimmäisellä kerralla jo onnistui ja raskauduin. Vielä testipäivänäkin olin täysin varma epäonnistumisesta. Vaikka näin jälkikäteen kun miettii niin olihan niitä oireita mutta se mihin mäki kiinnitin huomiota oli juurikin tuo tissikipu! Se oli jotain sanoinkuvaamatonta. Sängystäkään ei päässyt ylös ilman että päässä asti viilsi. Kuvittelin senkin johtuvan hormoneista, tai johtuikin mutta erilaisista mitä luulin :)

Mun ymmärtäkseeni PASin tekoon ei vaikuta alkioiden määrä vaan juurikin se, että selviävätkö sulatuksesta ja jatkavatko kehitystä normaalisti.
Meillä on huuruneniä pakkasessa 4kpl mutta kaikki samassa oljessa ja niistä ajateltu vain yhtä siirtokertaa mutta uudelleen pakastus on mahdollinen jos selviytyjiä olisi enemmän. Sitä en tiedä minkä laatuisia ne pakastetut on kun kaikki samaan ahdettu.. ehkä joskus saan tietää.

Tsemppiä viimeisiin piinapäiviin ja tulehan kertomaan kuulumiset! ♡

Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
 
Kiitti Mirmeli vastauksesta. Toivotaan, että munkin olotilat on vaan tätä jännitystä ja epäonnistumiselta varjelua. Ja tulen kyllä kertomaan miten tässä kävi.
 
Sunflower83: Toivottavasti huomenna testi näyttää plussaa ja vierailusi tällä palstalla jää superlyhyeksi. :)

ON: Eilinen oli mulle henkisesti paljon raskaampi päivä kuin osasin odottaakaan... :oops: Ja kyllä se itse punktiokin oli niin kivulias, että itkuhan siinä pääsi... Mä en kyennyt edes pyytämään lisää kipulääkettä (Mulle oli kyllä hoettu sitä etukäteen, että lisää saa pyytämällä, jos tarvitsee.), mutta onneksi se lääkäri oli sen verran hereillä, että sain lisää lääkettä pyytämättäkin. Hoitaja joutui välillä pyytämään mua hengittämään, kun meinasin itse senkin unohtaa.

Ja kaikki se piti käydä läpi vaikka mulla oli vain kolme rakkulaa, joista saatiin yksi (!) solu... :oops: Kyllähän ne hoitajat lohdutteli, että on sitä ennenkin vain yhdellä onnistuttu, mutta nyt mä täällä hermorauniona päivystän puhelimen vieressä ja odotan, että ne soittaa ja ilmoittaa, ettei tällä kertaa päästä siirtoon asti... :sorry: Se riski on nyt melkoinen, koska kaikki on vain sen yhden solun varassa... Meillä voi käydä jopa niin, että ehditään huomenna sinne sairaalalle asti ja siellä vasta kuullaan tilanne, koska yleensä ne kuulemma palaveeraa biologin kanssa vasta puolisen tuntia ennen siirtoaikaa, jos kaikki on siihen asti mennyt normaalisti... :sorry:

Fyysisesti olo on ihan ok ja sen toimenpiteen jälkeen en juurikaan ole tarvinnut kipulääkkeitä, mutta henkisesti tämä on jotain ihan muuta... :sad001 Mä itkeskelin jo siellä toipumishuoneessa aikalailla... Henkilökunta on kyllä onneksi ollut aivan ihanaa ja sen sanoin sille toipumishuoneessa päivystäneelle kätilöllekin. Vaikka se punktio oli mitä oli, niin heidän hoiviinsa olen valmis menemään uudelleenkin.

Yksikin solu voi riittää, juu, mutta kyllä se aika ihme on, jos nyt päästään siirtoon asti... Tänään ei sentään ole puhelin soinut (ainakaan vielä) eli eiköhän se munis sentään ole hedelmöittynyt... Mä en nyt oikein meinaa saada pidettyä ajatuksia kasassa... Toisaalta mietin jo seuraavaa hoitoa ja toisaalta yritän pysyä varovaisen toiveikkaana, että jos nyt kuitenkin päästäisiin huomenna siirtoon. Mun mies on kyllä ollut ihana ja yrittänyt saada mut ajattelemaan, että järkevintä on edetä vaan askel kerrallaan... Mun tunteet vaan menee taas ihan hirmuista vuoristorataa enkä mä oikein itsekään meinaa pysyä niiden perässä... :oops:
 
Sleepwalker: Olet ollut ajatuksissani nämä kaksi päivää ♥ teidän matkanne on nyt kovin kuoppainen. Vähän liiaksikin. En oikein edes tiedä mitä sanoa.. yksihän siihen riittää mutta onhan tuo solujen matka alkioksi melkoinen joten en voi kun toivoa puolestanne. Saako sinne soittaa ja kysyä tilannetta? Rauhottaisiko se kun saisit tietoja eikä tarvitsisi olla epätietoisuudessa? Mä kuljin sillon puhelin kädessä koko päivän..
Helppoa se ei ole mutta yritä mennä päivä kerrallaan. Vaikka tiedänhän minä sen että ei voi kun pelätä pahinta... ja yrittää toivoa parasta. Mutta kuitenkin, on tämä taas yksi askel eteenpäin! Ehkä teidän pieni Ihmeenne on jo tekeillä tähän maailmaan. Paljon lämpimiä haleja! ♡

Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
 
Sleepwalker: voi sinua. Muistan kans ku eilisen ton tunteen, ku odottelin sitä puhelimen pärinää silloin. Mulla kans kävi niin, et itku tuli ku kuulin et saldona kaks solua. Mutta henkilökunta aivan super ihanaa ku osas lohduttaa. Uskon kyl että teijän se ainokainen pärjää siirtoon asti. Itse lueskelin noihin aikoihin paljon palstoilta, että mitä vähempi soluja, sen todennäköisemmin siirtoon asti päätyi. Pidän sulle peukkuja kovasti.
 
Kiitos teille... :Heartred Tänään ei ole puhelin soinut eli vielä toivo elää... Mä en tiedä olisko sinne voinut soittaa. Mulle sanottiin, että ne biologit ilmoittelee sinne lapsettomuuspolinkin puolelle vain jos tulee ongelmia. Emmä oikein tajunnut edes kysellä voiko sinne soittaa, koska mulle vaan sanottiin, että sieltä soitetaan, jos siirtoon ei päästä. Saa nähdä tuleeko ensi yönä nukuttua juurikaan... Aamupäivä tulee varmaan olemaan aika ahdistava. :oops: Meidän pitää lähteä kohti Tamperetta vähän yhdentoista jälkeen ja vähän yhden jälkeen olis siirto, jos jotain siirrettävää vaan on... Mulle useampikin sanoi tuolla punktion yhteydessä, että koska noi hoidot ainakin jonkin verran lisää veritulpan riskiä ja mulla on kuuden vanhana ollut aivoinfarkti, niin siksi hoitavat lääkärit varmaankin ovat niin varovaisia mulle määrättävän annostuksen kanssa... Jokseenkin ärsyttävää, koska siitä kaikesta on kohta jo 25 vuotta eikä se ole enää vuosikausiin vaikuttanut mun elämään. Mutta kai se on ihan hyvä olla varovainen, jos lääkäreiden mielestä se on perusteltua... Kai ne tietää mikä mulle on parasta. Toivottavasti... :rolleyes:
 
Voi tulla pitkä yö mutta positiivista on että soittoa ei ole kuulunut! Ehkä kaikki meneekin niin kuin pitää. :)
Tuosta veritulppariskistä en oo kuullukkaa ???

Tsemppiä ja rauhallista yötä! Mä jään odottamaan sun kuulimisia ♡ olette ajatuksissa

Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
 
Toivottavasti Sleepwalkerin päivä on ollut odotuksien mukainen ja matkalainen olisi saatu kyytiin.

Täällä käyty antamassa verinäyte. Kotitestiä en ole tehnyt, enkä teekään. Olen ehkä jollain tapaa taikauskoinen, mutta joka kerta ku sellaisen olen ostanut, on vuoto alkanut. Joten odottelen huomiseen sitkeästi. Oireet on vaihdelleet kyllä vaikka kuinka. Luulen, että mielikuvituskin on nyt messissä ja huolella. Tissikivut on kadonneet jonnekin?? Mut nännit (mielestäni muka) tummuneet oudoiksi. Menkkakivut on aika voimakkaatkin, säteilee tonne selkään, kylkeen ja takareiteen. Nenu tukossa ja aamulla tuli verta niistäessä (tämä kyylä varmasti johtuu pakkasilmasta). Vilu on myös aika ajoin ja töissäkin jouduin villatakin laittaa päälle (mitä normisti en tee).

Aloin tuossa jo miettiä, että kertoako vanhemmille ja appivanhemmille viikonloppuna, jos tämä onnellisesti päättyy. Oletteko te moista miettineet?

Mukavat päivänjatkot kaikille ja toivottavasti Sleepwalker tulee kertomaan pian kuulumisensa :D
 
Me kerrottiin heti ku saatiin tulokset mutta toki he tiesivät myös hoidoista.

Nyt tsemppiä viimeisiin piinanhetkiin! :)

Sleepwalker: olet mielessä ♡

Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top