Mirmeli: Kiitos. Elämä on joskus epäreilua, mutta mä en vielä oo valmis lannistumaan. :) Välillä on huonoja päiviä, mutta tällasta tää on... Tiedät varmaan itsekin.
Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista. Ihanaa, että pienellä on kaikki hyvin ja toivottavasti sunkin olot pian helpottaa.
Heppura: Kiitos. Toivottavasti saisitte vastauksia siellä polilla.
Jaksamista sullekin.
Myy: Hieno juttu. Onhan noi lääkärireissut inhottavia, mutta toivottavasti niistä on hyötyäkin. Tsemppiä.
Ja kiitos sympatiasta.
Eetuha: Kiitos.
Della: Ihanan aktiivinen jaksat olla vaikka teillä on kaksi pientä ja joudut vähillä unilla pärjäämään. :) Mutta niin kuin itsekin totesit, niin sitten kun se pieni ihminen hymyilee tai vähän isompana halaa tms., niin kyllä se sulattaa sydämen. Mäkin saan vähän sitä onnea kokea, kun käydään hoitamassa mun miehen siskon lapsia. Eihän se sama ole kuin, jos ne olisivat omia, mutta välillä se vähän lievittää omaa kaipuuta. Ja joskus sitten taas lisää sitä... Elämä on.
Sissi: Sun komeille viikoille ja pienen liikkeille
ON: Tänne nyt ei muuta kuulu kuin terojen popsimista ja tädin odottelua. Ja valmiiksi jo kauhistuttaa miten saan sitten aikataulut toimimaan... Siis miten saan järjestettyä itseni polille viimeistään kp 3.
Sinne polille soittoaika on vain ma, ke ja pe klo 8.15-9.00. Ei auta kuin toivoa, että vuoto alkaa su, ti tai to ja mielellään vasta myöhään illalla, niin silloinhan eka kp on vasta seuraava päivä. Tai ettei se täti pöllähdä paikalle ainakaan perjantaina klo 9-18, jolloin polille ei enää ehdi soittaa ja kp 2-3 osuu viikonlopulle. Onpa taas säätämistä... Mutta töissä oon jo varoitellut, että voi olla, että joku päivä joudun lähtemään kesken päivän... Onneksi siellä ollaan ymmärtäväisiä. :) On tää vaan niin hankalaa, kun pitää edetä kropan ehdoilla.