Heissan taas... Täällä ollaan vähän niin kuin "back in business"...
Junttura: Täältä löytyy yksi yrittäjä... Laskeskelin, että tässä alkaa olla noin 4,5 vuotta yritystä takana.
Ensin kesti aika kauan saada lähete tutkimuksiin, koska mun gyne oli sitä mieltä, että ei meillä ole mitään hätää ja voidaan hyvin yrittää vielä luomusti. Meillä oli tuolloin jo reilu vuosi yritystä takana.
Siitä meni muistaakseni vielä puolisen vuotta ennen kuin mun gyne sitten laittoi lähetteen eteenpäin. Lapsettomuuspolilla on ravattu kohta kaksi vuotta. Sitä tosin ei voi kokonaan laittaa meidän polin piikkiin vaan ekan vuoden taistelin heikolla menestyksellä painoni kanssa eikä asiat siksi juuri edenneet, vaan yritettiin ensin clomien avulla ja sitten pistoshoidoillakin, mutta tuloksetta. Inssejä meille ei ole tehty ollenkaan, vaan vihdoin kun sain itseäni niskasta kiinni ja riittävästi kiloja pois, niin nyt ollaan siirrytty IVF-hoitoihin. Ekaa IVF:ää ollaan yritetty saada tehtyä, mutta nyt on kaksi kertaa jouduttu keskeyttämään jo munisten kasvatteluvaiheessa, kun ensin mun kroppa ei reagoinut riittävästi ja seuraavalla kerralla tuli kysta.
Nyt taas vähitellen aloitellaan uutta yritystä. Kyllä tää on varsin raskasta...
Toivottavasti teille suotaisiin pian plussa.
Mirmeli: Mites oot voinut?
Eetuha: Toivottavasti teillä seuraava tärppäis helpommin. Sun tarinas kyllä muistuttaa siitä, ettei pidä luovuttaa...
Välillä se toki on helpommin sanottu kuin tehty...
Della: Toivottavasti teillä yöt pian rahoittuu ja saat kunnon yöunet.
Vai mahtaako ne olla vauvaperheessä turha toive...
Sissi: Onnittelut tyttölupauksesta.
Heppura: Keskenmenojen syyt taitaa selvitä harmillisen harvoin. Toivottavasti tukilääkitykset auttais.
Osanottoni koiran menetyksen vuoksi.
Jouduin itse viemään meidän kaksi kissavanhusta viimeiselle matkalle muutama kuukausi sitten ja se oli kyllä yksi elämäni raskaimmista päätöksistä. Edelleen tulee itku sitä ajatellessa...
Mutta nyt heidän on hyvä nukkua sylikkäin meidän sireenipensaan juurella. Onneksi oli maa vielä niin sula, että sain tuoda heidät kotiin. Meillä on edelleen kaksi muuta kissaa, mutta eivätpä nekään enää ihan nuoria ole... Jaksamista.
Sitten vähän omia kuulumisia... Mulla on sellainen olo, että olen vähän kuin löyhässä hirressä.
Nyt on kp 3 ja kävin tänään polilla näytillä. Se kysta ei ole hävinnyt kokonaan, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että se olisi kuitenkin ainakin hieman kutistunut. Saan siis aloittaa pistokset tänään ja maanantaina katsotaan taas tilanne. Se lääkäri kuitenkin jo varoitteli, että jos se kysta lähteekin taas kasvamaan, niin se tietää jälleen hoidon keskeyttämistä. :arghh: Maanantai pelottaa ihan älyttömästi.
Mä en tiedä kauanko tällaista voi kestää...
Ei auta kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta...