Täällä alkaa vihdoin näkyä valoa tunnelin päässä... Koko hoitoyritys tuntuu enää lähinnä pelkältä unelta. Äkkiähän tämä pari kuukautta vierähtää ja päästään uuteen taistoon. :) Kiitokset teille taas tsemppaamisesta.
Uusille tervetuloa. Toivottavasti ette joudu kauaa täällä roikkumaan. :)
Gatusalle ja
Eetuhalle tsemppiä viimeisille viikoille ja synnytykseen sitten kun sen aika on.
Della: Varmasti ihanaa saada välillä ihan omaa aikaa.
Lume: Plussatuulia! Jännää on... :)
Ajna: Tsemppiä! Voi kun mäkin voisin heivata kaikki hormoonit... Mun kroppa edelleen muistuttelee miten mä sitä kiusasin... Hienoa, että ootte saanu miehen kanssa taas asioita paremmalle mallille. Ei sitä ihan helposti halua toisesta luopua... Vaikka kaikkea ei toki tarvitse kestää. Mä oon kanssa sitä mieltä, että kukin tehköön niin kuin parhaaksi näkee, kunhan ei loukkaa itseään eikä muita. "
An it harm none, do what thou wilt." :)
heppura: Toivottavasti toi sun tilantees selviää pian. Tsemppiä!
Sissi: Kestämistä migreenin kanssa. Mullekin se on tuttu juttu... Oon ollut 3 vuotta, kun sain ekan kohtauksen. Onneksi iän myötä oon päässyt lähes kokonaan eroon migreenistä. Saa nähdä miten käy, jos tässä vielä joskus raskaudun... Onnea masun kasvatteluun.
Sannuinen: Toivottavasti tuo rennompi asenne ois teillä se "kikka" plussata.
Mirmeli: Toivottavasti siellä ne munikset kasvaa kohisten. Mäkin olin melkoisen kostea silloin, kun mulla oli stimulaatio päällä. (Voikohan sen ilmaista noin...?
) Mä oon nyt jälkikäteen pohtinut, että mun kohdalla luultavasti aloitettiin jarru liian aikaisin. Mun kroppa oli kuitenkin vähintäänkin kohtuullisesti ruvennut reagoimaan puregoniin, mutta tilttasi aikalailla siihen kun orgalutran tuli mukaan. No, ensi kerralla ollaan sitten viisaampia. Mä pidän sulle peukkuja! :) Ja hyvä vaan, että oot saikulla. Sulla on kroppa niin kovilla nyt muutenkin. Jaksamista ja tsemppiä! Mä odotan jo sun seuraavia ultrakuulumisia. :)
ON: Mä edelleen parantelen henkisiä ja fyysisiä mustelmiani, mutta kyllä tämä tästä... Pahemmastakin on joskus selvitty.
Kroppa edelleen hetkittäin muistuttelee, että siihen on pumpattu ylimääräisiä hormoneja. Ja syönhän mä nytkin teroja, että vuoto alkais... Tällasta tää nyt vaan on... Pitää muuten kertoa teillekin, että meille töihin aina välillä soittelee sellainen oikein mukava, mutta hieman erikoinen vanhempi rouva. Maanantaina hän taas soitti ja kaiken muun lisäksi hän totesi "kurkistaneensa" mun elämään ja kuulemma näyttää siltä, että mulle tapahtuis tosi ihania asioita joulukuun alussa. Mutta sitten tämä rouva totesi oikeastaan heti perään, että voi kyllä olla niinkin, että mulle tapahtuu jotain ihan päinvastaista eli jotain tosi kamalaa, koska joskus kuulemma hänen "näkynsä" kääntyvätkin päälaelleen...
Että kiitos vaan tästäkin...
Toivotaan, että jos nyt kuitenkin joulukuun alku olisi parempi kuin tämä marraskuun alku...