Jänniä aikoja täällä monella sleepillä ja mirmelillä hoidot,Gatusa ja Eetuha synnyttelee pian,sissi ihanasti alkumetreillä,dellan vauva kasvaa kohisten ja vaikka ja mitä!!
Kyllä me jännitettiin mitä Gatusa tykkää paketista :)
Hmm kirjoitinkohan jo että mun luona kävitänää perhetyöntekijä.tänne pitikin tulla mutta soittivat sit että työntekijä vaihtuu.no tuumin et ei tarvihe tulla kun en oo siinä kunnossa et jaksaisin mennä sellaseen nepsyperhe ryhmään.Sit se siin kuunteli ku itkuu nieleskelin ja sanoi et jospa sinne tultas kumminkii juttelee mun kanssa.Kyllähän mä suostuin,aika luxusta että mun luokse tulee joku,kun mun luona ei käy edes mun kaverit
Siinä me puhuttii liki 2 tuntii.Juotii kahvii ja minä itkin.Mun 17v poitsu ulkoilutti pienintä sen aikana,jumalan kiitos hän teki sen,ja muuten nauttikin siitä,hassua.Ihmetteli itsekkin.Mutta olo helpottuo,ainoo vaan että tt tykkäs että oon jo pahasti matkalla masikseen.Sanoin että no on mulla hyvikin päiviä,että jaksan jne,niin sanoi mulle näin että niin,niitä hyviä päiviä tulee väliin,kunnes niitä ei enää tule.Eli on tartuttava jotenkin asiaan nyt....
Hormoonit loppui mutten myöskään ala mitään masislääkkeitä popsia.Niimpä päätin aloittaa pakkoliikunnan ja kävellä päikkymatkat senkin uhalla että toienn jalka on ollut niin huonona viime ajat,että tuo matka 500m aiheuttaa siihen pahimmillaan monen tunnin säryn,mutta mielelleni se on hyväksi.Meillä menee edes tkas matkaan puoli tuntii...eikä suinkaan johdu pienimmästä..Mutta juu,ite se on ittiää perseelle potkittava,niinku ennenkin.Anteeksi nyt maailma,että annoin itselleni luvan retkahtaa ja surra ja kieriä huonoissa fiilareissa,pistän itteni kuosiin mahd.pian
Ei mun pitäis masentuu,en mä oo sellanen.
Se täti vaan ei ymmärtänyt ettei se oo oikeesti vakavaa jos minä sanon että haluisin van lakata olemasta täällä.
En minä kuolemista tarkoita mutta maanpäällinen elämä on vaan niin...huokaus.Raskasta.
Mut huomenna en sure enää.
Iloitsen hormoonivapaasta kropastani