Sleepwalker
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kiitos taas tsemppaamisesta teille!
Gatusa: Ihanaa taas kuulla susta! Jaksamista.
Eetuha: Kiitos. Kyllä lapsukaiset osaa sitten olla ihania. Mäkin haluan talviunille.
Sannuinen: Toi "pakkoseksi" kiusaa varmaan kaikkia pidempään yrittäneitä. Joskus se tauko tekee ihan hyvää ja voi käydä "vahinko". :)
Sissi: Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista.
Lume: Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista ja intoa oviksen hyödyntämiseen.
Mirmeli: Voi *piip* ettei se lääke toimi niin kuin pitäisi. Mulla kanssa täti vitkutteli ja jännään nyt miten se vaikuttaa jatkoon. Sama fiilis, ettei jaksaisi nyt enää mitään viivytyksiä. Toivottavasti teillä menis hauvelin leikkaus hyvin ja muutenkin alkais nyt asiat sujua. Mä en oo vielä edes laskeskellut, koska mun pitäisi sitten joskus testata, kunhan nyt ensin päästäisiin edes siirtoon asti... Tai oon mä sen verran sitä pohtinut, että meidät on kutsuttu 23.11. yksille 2-vuotissynttäreille ja jos mä silloin oon jo saanut tietää, ettei tää hoito tuottanut toivottua plussaa, niin en tiedä kestänkö mennä sinne juhliin... Mulla on lähes aina ollut täti matkassa, kun ollaan oltu katsomassa juuri kotiutunutta vauvaa/oltu ristiäisissä/jonkun muksun synttäreillä. Jotenkin tuntuu, ettei tämä varmaan voi olla poikkeus... Mä en edes uskalla haaveilla muusta... Pistokset on sujuneet ihan ok. Kyllä niistä selviää, kun ei liikaa jää miettimään vaan tökkää vaan sen neulan mahaan. Huomenna pitäis aloittaa pistämään kahdesti päivässä suunnilleen samaan aikaan. Ensin pääsen kyllä seurantaultraan ja kuulemaan mitä tonne mun sisuksiin kuuluu... Tuntemuksista päätelleen jotain tosiaan on meneillään. Välillä nippailee ja vihloo yms. Ja se näkyy välillä naamastakin, koska pomo ohi kulkiessaan tulikin mun luo kysymään onko mulla kipuja... Oon muuten kertonut sille tästä meidän tilanteesta vähän enemmän. Totesin, että on helpompi puhua näistä poissaoloista, kun ei tarvitse yrittää kierrellä ja selitellä... Ja selvisi sitten sekin, että ei meilläkään makseta palkkaa lapsettomuushoitoihin liittyvistä sairauslomista. Onneksi mulla on niin paljon ylityösaldoa, että pomon kanssa sovittiin, että käytän niitä ja tarvittaessa sitten lomapäiviä. Mulla on sitä saldoa noin viikon edestä eli se saattaa jopa riittää. Riippuu nyt siitä montako seurantaultraa joudutaan tekemään. Huomenna varmaan oon siinäkin asiassa viisaampi... Ehkä tässä rankinta on nämä kaikki tunteiden vaihtelut. Tuntuu, että toi puregon vaan voimistaa mielialan vaihteluita. Tai emmä tiedä johtuuko se siitä vai väsymyksestä... Vain johtuuko tämä tajuton väsymyskin tuosta puregonista... Täytyy vaan sinnitellä. Kohta tää on jo ohi... Hirmuisesti tsemppiä ja jaksamista. Mä niin toivon, että me molemmat saatais plussat tän kaiken päätteeks...
Kaikille hurjasti tsemppiä ja jaksamista. Ihanaa, että olette olemassa.
ON: Omat kuulumiset tulikin oikeastaan kirjoitettua tuohon Mimelille kirjoittamaani kommenttiin. Leikin siis edelleen neulatyynyä ja huomenna meen polille kuulemaan missä mennään... Varmaan vielä toinen seurantaultra on edessä, mutta toivottavasti sitten jo päästäisiin punktioon. Tunteet menee vuoristorataa ja väsyttää ihan älyttömästi. Ja välillä on vähän huono olokin kaiken muun lisäksi. Mutta mä kestän kyllä... On sitä pahempaakin koettu. :)
Gatusa: Ihanaa taas kuulla susta! Jaksamista.
Eetuha: Kiitos. Kyllä lapsukaiset osaa sitten olla ihania. Mäkin haluan talviunille.
Sannuinen: Toi "pakkoseksi" kiusaa varmaan kaikkia pidempään yrittäneitä. Joskus se tauko tekee ihan hyvää ja voi käydä "vahinko". :)
Sissi: Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista.
Lume: Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista ja intoa oviksen hyödyntämiseen.
Mirmeli: Voi *piip* ettei se lääke toimi niin kuin pitäisi. Mulla kanssa täti vitkutteli ja jännään nyt miten se vaikuttaa jatkoon. Sama fiilis, ettei jaksaisi nyt enää mitään viivytyksiä. Toivottavasti teillä menis hauvelin leikkaus hyvin ja muutenkin alkais nyt asiat sujua. Mä en oo vielä edes laskeskellut, koska mun pitäisi sitten joskus testata, kunhan nyt ensin päästäisiin edes siirtoon asti... Tai oon mä sen verran sitä pohtinut, että meidät on kutsuttu 23.11. yksille 2-vuotissynttäreille ja jos mä silloin oon jo saanut tietää, ettei tää hoito tuottanut toivottua plussaa, niin en tiedä kestänkö mennä sinne juhliin... Mulla on lähes aina ollut täti matkassa, kun ollaan oltu katsomassa juuri kotiutunutta vauvaa/oltu ristiäisissä/jonkun muksun synttäreillä. Jotenkin tuntuu, ettei tämä varmaan voi olla poikkeus... Mä en edes uskalla haaveilla muusta... Pistokset on sujuneet ihan ok. Kyllä niistä selviää, kun ei liikaa jää miettimään vaan tökkää vaan sen neulan mahaan. Huomenna pitäis aloittaa pistämään kahdesti päivässä suunnilleen samaan aikaan. Ensin pääsen kyllä seurantaultraan ja kuulemaan mitä tonne mun sisuksiin kuuluu... Tuntemuksista päätelleen jotain tosiaan on meneillään. Välillä nippailee ja vihloo yms. Ja se näkyy välillä naamastakin, koska pomo ohi kulkiessaan tulikin mun luo kysymään onko mulla kipuja... Oon muuten kertonut sille tästä meidän tilanteesta vähän enemmän. Totesin, että on helpompi puhua näistä poissaoloista, kun ei tarvitse yrittää kierrellä ja selitellä... Ja selvisi sitten sekin, että ei meilläkään makseta palkkaa lapsettomuushoitoihin liittyvistä sairauslomista. Onneksi mulla on niin paljon ylityösaldoa, että pomon kanssa sovittiin, että käytän niitä ja tarvittaessa sitten lomapäiviä. Mulla on sitä saldoa noin viikon edestä eli se saattaa jopa riittää. Riippuu nyt siitä montako seurantaultraa joudutaan tekemään. Huomenna varmaan oon siinäkin asiassa viisaampi... Ehkä tässä rankinta on nämä kaikki tunteiden vaihtelut. Tuntuu, että toi puregon vaan voimistaa mielialan vaihteluita. Tai emmä tiedä johtuuko se siitä vai väsymyksestä... Vain johtuuko tämä tajuton väsymyskin tuosta puregonista... Täytyy vaan sinnitellä. Kohta tää on jo ohi... Hirmuisesti tsemppiä ja jaksamista. Mä niin toivon, että me molemmat saatais plussat tän kaiken päätteeks...
Kaikille hurjasti tsemppiä ja jaksamista. Ihanaa, että olette olemassa.
ON: Omat kuulumiset tulikin oikeastaan kirjoitettua tuohon Mimelille kirjoittamaani kommenttiin. Leikin siis edelleen neulatyynyä ja huomenna meen polille kuulemaan missä mennään... Varmaan vielä toinen seurantaultra on edessä, mutta toivottavasti sitten jo päästäisiin punktioon. Tunteet menee vuoristorataa ja väsyttää ihan älyttömästi. Ja välillä on vähän huono olokin kaiken muun lisäksi. Mutta mä kestän kyllä... On sitä pahempaakin koettu. :)