Pidemmän kaavan mukaan yrittäneet vol.2
- Ketjun aloittaja Eetuha
- Aloituspäivämäärä
Sleepwalker
Vauhtiin päässyt keskustelija
Sissille hurjasti onnea ja vauvaliimaa. 
Nyt en kyllä ehdi tämän enempää kirjoittamaan, mutta pakko oli tulla Sissiä onnittelemaan.
Nyt en kyllä ehdi tämän enempää kirjoittamaan, mutta pakko oli tulla Sissiä onnittelemaan.
jaica.. tää on kuin toinen "koti" oon niin kauan tänne kirjoitellut ja sit osa teistä raskautuneista kirjoittelee ihan eri sivuille kuin mä ja haluan kuulla teidänkin kuulumisia. Koen kuuluvani tänne kun yritystä ennen plussaa oli se 4 vuotta. Täällä ei tarvitse selittää miksi olen onnekas... tai kuunnella kun joku itkee kun on tärpännyt vasta 3 kierrosta...
Sannuinen
Vauhtiin päässyt keskustelija
Voi ei heppura 
( Toivon sinulle suuresti voimia!
En enää edes kehtaisi avautua omasta asiastani... Mutta... Onko teillä muilla koskaan todella vaikeaa henkisesti tämän asian kanssa? Ainaisen pettymyksen? Tuntuu että muut kykenee suhtautumaan niin kypsästi ja fiksusti ja olemaan luottavainen.
Yk 17 alkaa ihan just, tuhrua tänään ja menkkakivut. Lämmöt laski tänä aamuna. Soitin jo klinikalle, aloitetaan letrojen lisäksi Ovitrelle pistokset tukemaan ovulaatiota. Minä tunnen olevani ihan lopussa tän asian kanssa. Pelottaa ihan hirveästi, että entä jos ei onnistuta tässä. Mietin tätä asiaa lähes 24/7. Pitäs saada välillä ajatukset muualle, mutta tästä tullut niin iso asia nyt. :/
Pitää oikeasti pyytää se lähete sinne ivf-hoitoihin. Pitkä taival edessä. Pakko olis saada nyt jostain voimia tähän hommaan...
( Toivon sinulle suuresti voimia!En enää edes kehtaisi avautua omasta asiastani... Mutta... Onko teillä muilla koskaan todella vaikeaa henkisesti tämän asian kanssa? Ainaisen pettymyksen? Tuntuu että muut kykenee suhtautumaan niin kypsästi ja fiksusti ja olemaan luottavainen.
Yk 17 alkaa ihan just, tuhrua tänään ja menkkakivut. Lämmöt laski tänä aamuna. Soitin jo klinikalle, aloitetaan letrojen lisäksi Ovitrelle pistokset tukemaan ovulaatiota. Minä tunnen olevani ihan lopussa tän asian kanssa. Pelottaa ihan hirveästi, että entä jos ei onnistuta tässä. Mietin tätä asiaa lähes 24/7. Pitäs saada välillä ajatukset muualle, mutta tästä tullut niin iso asia nyt. :/
Pitää oikeasti pyytää se lähete sinne ivf-hoitoihin. Pitkä taival edessä. Pakko olis saada nyt jostain voimia tähän hommaan...
della_79
Asioista perillä oleva
Sannuinen kyllä mä ainakin olin tosi rikki, kun jouduin pettymään kuukausi toisensa jälkeen jatkuvasti. lyhyesti siis mun taustaa, että tyttöä yritettiin melkein neljä vuotta ja poikaa 1,5 vuotta eli kumpikaan mun lapsista ei ole saanut alkuaan kovin helpolla. jossain vaiheessa sitä turtui siihen pettymykseen eikä sitä kovin aikuisesti osannut suhtautua toisten nopeisiin raskautumisiin. mulla oli vaihe, kun en halunnut edes nähdä kavereiden vauvoja enkä mitään raskauteen liittyvää ja edelleen on kaksi kaveria hidessa facessa, kun en jaksanut raskauspäivityksiä (voisihan sen nyt jo purkaa, kun kummankin lapset alkaa olla viisivuotiaita :D ) enkä todellakaan ollut luottavainen enää, kun alkoi aikaa kulumaan.
meillä avun taisi lopulta tuoda mulle tehdyt endoleikkaukset, jälkimmäisestä meni 10 kuukautta ja sitten aloin odottamaan tyttöä. pojan kohdalla jouduin tekemään saman surutyön kuin ennen tytön aluillesaamista, ettei mitään lasta ehkä tulekaan ja jollain tapaa luovuttaminen varmaan laski mun stressitasoa ja poika sai alkunsa. olen ollut onnekas, kun olen saanut lapseni, mutten voi silti unohtaa sitä aikaa, kun petyin ja itkin ja olin maassa raskautumattomuuden vuoksi.
meillä avun taisi lopulta tuoda mulle tehdyt endoleikkaukset, jälkimmäisestä meni 10 kuukautta ja sitten aloin odottamaan tyttöä. pojan kohdalla jouduin tekemään saman surutyön kuin ennen tytön aluillesaamista, ettei mitään lasta ehkä tulekaan ja jollain tapaa luovuttaminen varmaan laski mun stressitasoa ja poika sai alkunsa. olen ollut onnekas, kun olen saanut lapseni, mutten voi silti unohtaa sitä aikaa, kun petyin ja itkin ja olin maassa raskautumattomuuden vuoksi.
Gatusa
Seurustelun sensei
sannuinen kyllähä sitä oli aika rikki ku kerta toisensa jälkeen tuli menkat tai vaihtoehtosest keskenmeno. meillä tää kierre oli sellai 3v pitunen joten kyllä se raasto etenki ku kuuli et ympärillä porukka sikiää ja lisääntyy. sit ku meille tänä keväänä annettii päin naamaa lause että ainoastaa icsi hoidoilla on mahis tulla raskaaks ja saada lapsi ni tuntu et jaa saa haudata siis haaveet vauvasta ja se otti kyllä koville. alhamdulillah kuitenki noiden uutisten kans samas kierrossa tuliki sit ylläriplussa mitä ei kyl osannu kunnol iloita ennen nt-ultraa. miehellehä ei kirjotettu mitää lääkkeitä jotka parantais laatua eikä mulle ku ukon tuloksissa oli vastaus vastoinkäymisiin. joten kyllä sitä on monet itkut itketty, ukko kyseli haluanko erota ku oltii saatu uutiset, hän ei halunnu estää mua saamasta lapsia mut mä sanoin hänelle että mä ku menin hänen kanssa naimisiin aikoinaa ni tein sen rakkaudesta ja jos lapsi on tarkotettu meille ni inshaAllah se meille suodaan ja jos ei ni ollaa sit iha kolmestaan.
MariQ
Sukkela juttelija
Voi ei heppura
En enää edes kehtaisi avautua omasta asiastani... Mutta... Onko teillä muilla koskaan todella vaikeaa henkisesti tämän asian kanssa? Ainaisen pettymyksen? Tuntuu että muut kykenee suhtautumaan niin kypsästi ja fiksusti ja olemaan luottavainen.
Yk 17 alkaa ihan just, tuhrua tänään ja menkkakivut. Lämmöt laski tänä aamuna. Soitin jo klinikalle, aloitetaan letrojen lisäksi Ovitrelle pistokset tukemaan ovulaatiota. Minä tunnen olevani ihan lopussa tän asian kanssa. Pelottaa ihan hirveästi, että entä jos ei onnistuta tässä. Mietin tätä asiaa lähes 24/7. Pitäs saada välillä ajatukset muualle, mutta tästä tullut niin iso asia nyt. :/
Pitää oikeasti pyytää se lähete sinne ivf-hoitoihin. Pitkä taival edessä. Pakko olis saada nyt jostain voimia tähän hommaan...
Heppuralle ensinnäkin ihan suunnattoman paljon voimia ja lohdutusta
kyllä tuo on niin kova juttu kokea
Ja mitä Sannuisen fiiliksiin tulee,niin joo...yk...26 ehkä ja mulla alkaa menkat ihan kinthaalla.
Sitä voi ihmiset suhtautua kypsästi kirjoituksen tasolla,jolloin voi kerätä itsensä hetkeksi ja olla niin fiksua,mutta kyllä ne tunteet vaan puskee läpi ja yhtäkkiä olet aivan epätoivon syövereissä
Mulle yrittivät soittaa klinikalta eilen koska ollaan käyty siel silloin viime kierrossa viimeks.En vastannut.Tuijotin vaan näyttöö enkä voinu vastata.En ois jaksanut alkaa puhumaan että niin joo ei tultu enää epäonnostuneen inssin jälkeen...niin joo kun ei ole tosiaan varaa laittaa 450e kuukaudessa insseihin saatikka kahta tonnia ivf.Niin että kyllä me nyt luotetaan että luonto hoitaa hommat.Ai ei kannattais?No kyllähän minä sen tiedän mutta kun muutakaan ei voida.Omillamme ollaan ja jos Luoja suo,saamme sen vauvan,ja jos taas maailmankaikkeus katsoo,ettemme tarvi,niin sitten ei.En tiedä mihin minun henkilapseni sitten menee,joka olisi tulossa meille,mutta kun äidin kroppa vaan veetuilee,niin ja kumpaakaan tulevaa vanhempaa ei kiinnosta enää seksikään,niin jotakuinkin vaikeaa se raskautuminen on.
Eilen illalla nimittäin taapeltiin aiheesta seksi,kun minua ei huvita miestä ei huvita niin mitä tässä enää mitään...Minä en osaa olla pois täältä,stalkin teitä kumminkin,kuulumisia.Onneksi saan kuulumisia muutakin kautta jos täällä roikkuminen alkaa ahdistaa liikaa.Koska kyllä mua alkaa tavallaan ahdistaa viel enemmän kun pyörin täällä,aihe on mielessä,ihmiset raskautuu Jumalalle Kiitos siitä kylläkin mutta kun onni ajaa ohi kuukausi kuukaudelta,niin...no pirstaleina tääl ollaan sen asian äärellä.
MariQ
Sukkela juttelija
Kiitos kiitos Gatusa,jos luoja suo ja niin on tarkoitus,niin sitten saamme.
Minä tänään sinne klinikalle muina naisina soitin että noo mitäs...halusivat tietää testin tuloksen kun ne pitää raportoida jonnekkin!
No juttelin piiiitkään sen hoitajan kanssa ja päädyin sit varaamaan huomen aamulle soittoajan lääkärille,et mitäs nyt...Meillä nousee kyllä todellakin tie pystyyn hoitojen suhteen,koska ivf:ään meillä ei kertakaikkiaan riitä rahat.Olispa nuorempi niin pääsis julkiselle,ne hinnat viel menis.Mutta aika ajaa ohi monessakin asiassa,nyt olen jo alkanut tavaroiden lahjoittamisen,tänään lähti turvaportti ja turvaistuin...Kai mä tiedän jo miten tässä käy,mutta yritän olla muinanaisina etten muka tietäis mitään.
Minä tänään sinne klinikalle muina naisina soitin että noo mitäs...halusivat tietää testin tuloksen kun ne pitää raportoida jonnekkin!
No juttelin piiiitkään sen hoitajan kanssa ja päädyin sit varaamaan huomen aamulle soittoajan lääkärille,et mitäs nyt...Meillä nousee kyllä todellakin tie pystyyn hoitojen suhteen,koska ivf:ään meillä ei kertakaikkiaan riitä rahat.Olispa nuorempi niin pääsis julkiselle,ne hinnat viel menis.Mutta aika ajaa ohi monessakin asiassa,nyt olen jo alkanut tavaroiden lahjoittamisen,tänään lähti turvaportti ja turvaistuin...Kai mä tiedän jo miten tässä käy,mutta yritän olla muinanaisina etten muka tietäis mitään.
Lähdin tuossa eilen illalla käymään synnärillä kun sattui niin paljon. Ja kun mulla on edellinen syntynyt rv 35 eikä antaneet mun olla kotona aamuun. No säikähdyksellä selvisin ja vauvalla on kaikki hyvin ja hän on kääntynyt eli on tällä hetkellä raivotarjonnassa. Painoa on 2230 g, mutta on kuulemma sen verran jääräpää että pyörii vielä kuin hyrrä tuolla niin saattaa vielä kääntyä takaisin perätilaan. No toivottavasti ei. Mutta kun tilaa on vähän se tekee mulle sitä sietämätöntä kipua. Sovimme lääkärin kanssa että 3 viikon päästä nähdään ennen sitä en synnyttämään tule toivottavasti. Kohdun kaulaa on runsaasti ja paikat on kii.. sain luvan lähteä Imatralle viikonlopuksi jee... nään siis huomenna mieheni ensi kertaa kahteen viikkoon ja lapsivesitutkimus tehty ei ole lapsivettä jota tihkun vaan valkovuotoa. Aattelin kertoa että kyllä raskaus on sitten KIVAA 
Mutta tänään on se päivä kun nään mieheni ekaa kertaa kahteen viikkoon 
Mutta tänään on se päivä kun nään mieheni ekaa kertaa kahteen viikkoon