Gatusa: Kiitos. :)
Mirmeli: Mä oon käsittänyt ettei niitä ovistestejä enää tosiaan tarvitse, koska tarkoitushan on kerätä munikset ennen kuin ne itsestään irtoavat. Täällä on näin kasvottomana helppo purkaa sydäntään, joten vähän tosiaan epäilyttää, että miten se toimisi, jos kaikki tapaisi oikeasti. Mä oon ehkä liian montaa kertaa yrittänyt olla osa jotain porukkaa ja sitten syystä tai toisesta jäänyt ulkopuolelle. Ehkä siksi, että mä usein pohdin aika pitkään ennen kuin avaan suuni ja usein porukan jutut on jo ihan toisessa aiheessa...
Nää on vaan sellaisia mun omia ongelmia, mutta oon mä nykyään rohkeampi kuin joskus teininä. Tai sitten vaan osaan valita ympärilleni mukavampia ihmisiä.
On kyllä outoa tuollainen, että ei muka kuulu mitään ihmeempää vaikka on raskautunut. Ei siitä isoa numeroa tarvitse tehdä, mutta olisi se mulle ainakin sen verran iso juttu, että (sitten kun oltaisiin vähän turvallisemmilla viikoilla) kyllä mä varmaan mainitsisin asiasta. Toivottavasti flunssa ja selkävaivat jättäis sut rauhaan. Vai olikos se niin, että ne flunssaoireet saattaa olla merkki plussastakin...? Saahan sitä ainakin toivoa...
Marikki: Mä oon vähän tällainen arkajalka... Mirmelille jo kirjoittelinkin siitä.
Siitä Jutan dieetistä on olemassa sellainen "vegeversio". Mä sain yhdeltä kaverilta niitä ohjeita ja jos löydän ne, niin voin kyllä kertoa millä ne lihat siinä korvattiin... Siitä vois saada ainakin jotain vinkkiä omaan ruokavalioon. Itekin kaipaan välillä vaihtelua. :)
hattarainen: Tervetuloa joukkoon. Toivotaan, ettet joutuisi kauaa täällä roikkumaan vaan plussaisit pian. :) Täällä on hyvä kysellä ja saada tietoa millaisia hoitoja muilla on meneillä. Niissä kun on yllättävänkin paljon eroa klinikoiden/polien välillä. Toki ne pitääkin suunnitella yksilöllisesti, mutta eri paikoissa tuntuu olevan joissain asioissa ihan erilaiset kuviot. Se aukiolotutkimus ei jollain tunnu juuri miltään, mutta ite en kyllä olisi pystynyt menemään töihin sen jälkeen. Mä vuosin ihan reippaasti sen jälkeen ja olin kyllä tosi kipeä. Mun mies oli onneksi mukana, koska en olisi kyllä pystynyt itse ajamaan takaisin kotiin, kun en edes normaalisti pystynyt kävelemään. Loppupäivä oli varsin tuskallinen ja kyllä siinä pari päivää meni, että vuoto loppui kokonaan eikä enää ollut mitään tuntemuksia sen tutkimuksen takia. Kannattaa siis toivoa, että se itselle olisi helppo ja kivuton toimenpide, mutta toisaalta varautua siihen, että se ei sitä olekaan... Tsemppiä!