Te ootte höpisseet täällä nyt jo niin kauheesti kaikkea etten tiiä mihin mä kommentoisin enää :D
Sissi: Kiva että on parempi mieli! ja uusi auto on aina jotain niiiin
Della sua pysty jo kokemuksellaan tsemppaamaan aukitolotut! :) Mä jännitin aukiolotutkimusta etukäteenki jo niin että vatsa oli ruikulilla ja oksetti, en tiiä oliko se sitten osasyynä kipuun. Mutta mä en voi sulle kun lähettää tsempitykset ja älä jännitä asioita etukäteen. (hyvä sanoa kun itse jo ihan pähkinöinä täällä IVF:n takia). Aukiolotut. on kuitenkin nopea juttu, vaikka ei olisi mukavaa niin sen kyllä kestää! :)
Della: Voi ei sulla on ihan viime metrit menossa! Mihin tää aika häviää??
Sun pitää nyt käydä lillumassa rannalla joka päivä tai istua kylmässä suihkussa. Muista juoda paljon!! Hammas voi hyvin, ei ongelmia :)
Marikki: Voi sun exääsi ja tilannetta mihin jouduit
Toivottavasti sen nykyisen kanssa nyt menee hyvin ja uskallat nauttia kesästä ja elämästä :) Sun unet on raastavia.. mäki näin tässä yksi yö unta että olin ultrassa ja siellä se oli..
noh.. nii.. what can I say.. perseestä nuo unet.
Gatusa: Hienoa että miehesi on kuunnellut sua.. :) koitahan jaksalle mahasi kanssa
Muista juoda!
Eetula: Sullekin kesäjaksamiset ja juoma muistutukset! kesä on ihanaa aikaa mutta on varmasti teillä tukalaa, veljeni raskaana oleva tyttöystäväkin kiertää sukulaisia päivisin kun kotona on niin kuuma
ON: Täällä mennään kp 10/30. Mitä lähemmäs tuo elokuu tulee, sitä enemmän se alkaa mielessä pyöriä. Pelottaa ihan hirveästi.. Miehen kanssa saatiin eilen vähän puhuttua..
Tuntuu että tämä lapsettomuus on vienyt multa jo niin paljon asioista ja nyt on tullut pelko että se vie miehenkin kohta. Tiedän ettei niin käy mutta silti jotenkin pelottaa. Ollaan etäännytty fyysisesti paljon, mulla ei edelleenkään ole haluja nimeksikään ja vähän kun sai kroppaa heräteltyä niin pupuilu sattui vatsaan, koko vatsaan! Onhan tuo ongelma ollut ennenkin mutta nyt se latisti niin että aloin keskenkaiken itkemään. Mieheni pitää seksistä, kuten tietty minäkin mutta nyt tuntuu etten pysty antamaan hänelle tarpeeksi. Ei hän ole mitään sanonut, nä on mun omia mietintöjä kaikki, kehitän itse itselleni koko ajan enemmän vain murhetta ja stressiä. Lisäksi on muualla suvussa/perheessä rankkoja asioita meneillään.
Mietin tässä että pitäisikö ottaa joku keskusteluaika sitten tuohon hoitojen rinnalle, jos saisi tätä psyykkistäkin puolta hoidettua hiukan ja se voisi auttaa tietty koko kehoon. Onko kellään kokemusta psykologista lapsettomuuden kanssa?